Mie ja vanaha seenäkello. Osa 1

Huomautus lukijoille! Tarina on kerrottu vähän mielenterveysongelmaisen vanhuksen näkökulmasta. ( Joka en siis ole minä :D ) Tämä papparainen puhuu kaikenlaista erilaista murretta ja tavallistakin suomea sekoituksena, koska hän on kiertänyt suomen läpi ja kuullut kaikenlaisia kieliä.

Tästä se alkaa:

Olin aeka yksinäänen viime vuoren. Eukko otti ja häeppäs. Noh, omapa on syynsä, vaekka niitä eukkosen rusinapullia jää aena kaipaamaan. No, mää on tällänen yheksänkymppinen papparainen, mu eehän se oo ikä eikä mikkää! Pirtsakkanaha mää on eläny näetä vuosia. Pari kuukautta sitten täällä talossa oli ihan hiljaasta. Ehkä oma kuorsaukseni ja keenutuolin naraahtelu rikkosi hiljasuuren. Mutta sitten se tapahtusi; Löysinpähä kellarista isojen vaatepinkkojen ja lootien alta ison vähäsen haalistuneen seenäkellon. Mähä kuulkaas innostusin siittä heti! Voe hyvät hyssykät sitä päevää, ku unohin lihasoosin hellalle sen takkii ku korjailin sitä kelloa. Tulin onneksi ajoissa sissään kattoon ni ee talo palanu. Sammutin noppeesti levyn ja kipittelin takaasin puupajalle sen kellon luokke.

Aattelin että ehjänähän siitä kellonrutaleesta voes saara kolme ja puolsattaa aenaski! Iha euroina, eikä markkaloena. Sit aloin kunnolla keskittymmään sen korjaamiseen. Sit see lähti, ku lähtiki tikittelemää! Voe hyväät hyssykät mää sanon ku taesin olla vähän liian innostunu siitä kellosta. Soosiki oli jo jäähtynny, en ees huomannu moista ku lappasin iha kylymää tavaraa suuhun. Iha hyvältä se silti maestu. Siinä syöressäni aloinki kunnolla miettimmään, että mihinkähän kirppikselle mää sen kellon laettaisin myyntiin, vae veisinköhä iha asiantuntijalle. Pari päevää myöhemmin sama asia tuli mieleen. Sitte huomasin yhren jutskaloisen. Nimittäen mehä ollaan sen kellon kaa iha samallaaset! Me heitetää aena jotai hyvvää juttua keskenämme, ja mää pureskelen keskipäevisin miun varpaankynsiäni sammaan tahtiin ku tuo kello tikittellöö. Se seenäkello on vähä haalistunnu, niin ku miun hiushaetuvaisetki. Kerran se heeitti mun kaa sellaasta juttua että kauankoha me viel täällä maanpäällä jaksetaan viel tikitellä. Kello taes olla sitä mieltä että me pirtsakoena pappoina jaksettaan reilusti yli vuoskymmen ennenku maan alle jourutaan. Sittehä mun mieleen juolahti, että että minkähän ikäne se kello on. Suurennuslasilla oekeen piti lähtöö tutkimmaa. Sit löysin sekunttiviisarin alta vuosiluvun ku oekeen valolla kattosin. Ja jos oekeen laskin ni toi kellohan on miuu parikytävuotta vanhempiki oekee! Herranjesta ehä mää ny tollasta mukavaa juttukaverii voe myyrä. Sehä on saletti!

...JATKOA TULLOO VIEL.....

KOMMENTTIA? TOIVEITA?