Miten kestää häpeä, jos...

Lähdin inttiin, kun olin 24 ja pienen lapsen isä.
Olin aika intoa täynnä ja muuten positiivisellä mielellä varustautunut koko hommaan, mutta voi vittu kun pelipaikalle pääsi, niin totesin het kättelyssä, että tää ei ole tosiaankaan meikän hommaa. Jos olisin mennyt nuorempana, niin asiaa olis ehkä ollut toinen, mutta kun alikessut sattuivat olemaan useamman vuoden nuorempia, puolet päätä lyhkäsempiä ja kaikki hirveällä pätemisen tarpeella varustettuja pelleilijöitä, joita oli suurella todenäköisyydellä aavistyksen verran kiusattu ennen palvelukseen astumista, muutti meikän mielenkiinnon tyystin koko touhua kohtaan. Tuvan alikessu todisti alkumetreillä suoraan tyhmyytensä, kun alkoi nostamaan huonoa egoansa, yhden 190 pitkän ja yli sadan kilon massan omaavalle, friskiin kuntoon reenanneelle tupakaverille, huutamalla hänelle, kun oli ylävartalo paljaana vaatteiden vaihton aikana, että "täällähän on joku bodariki tuvassa!" "Ookko omasta mielestäs kovakin jätkä?!?!?"
Mun teki mieli kysyä tältä pelleltä rysäkepin muodot omaavalta alikessulta, että onko itsesuojeluvaisto tuntematon käsite sinulle, vai ootko muuten vaan uuno?
No omalta kannalta leikki loppu lyhyeen, kun lääkärintarkastuksessa ilmoitin omaavani tästälähtien hyvin pahan auktoriteettiongelman nykyisiä lähimpiä esimiehiäni kohtaan, että ihan heidän, sekä minun etujeni kannalta olisi järkevää tehdä tarpeelliset paperit, että voin siirtyä takaisin tosielämän arkeen, mahdollisimman nopeasti..