Olenko yksi asian kanssa, vai olenko pelkästään outo, väittäessäni että ihastuminen sattu..
Tuntuu että mieli ja sydän raastetaan palasiksi, kauhea ahdistuneisuus valtaa mielen ja kehon..
Lisäksi aivot halvaantuu ja ei voi miettie kuin yhtä aisaa, ihastuksen kohdetta.
Olen hyvin tunnepohjainen ihminen niin siksi se koittelee niin paljon..
Olen kolme kuukautta sitten eronnut joka oli ihan tarpeeksi tuskaista, ja silloin tulee tehtyä ihme lupauksia kuten mm. "en enää koskaan rakastu/ihastu, tee mitään kenenkään kanssa, haluan olla yksin!"
Ja tähän on tultu, jälleen oman mielensä uhri.
Huh.. johan helpotti, kun sai sanottua sen :)
Tuntuu että mieli ja sydän raastetaan palasiksi, kauhea ahdistuneisuus valtaa mielen ja kehon..
Lisäksi aivot halvaantuu ja ei voi miettie kuin yhtä aisaa, ihastuksen kohdetta.
Olen hyvin tunnepohjainen ihminen niin siksi se koittelee niin paljon..
Olen kolme kuukautta sitten eronnut joka oli ihan tarpeeksi tuskaista, ja silloin tulee tehtyä ihme lupauksia kuten mm. "en enää koskaan rakastu/ihastu, tee mitään kenenkään kanssa, haluan olla yksin!"
Ja tähän on tultu, jälleen oman mielensä uhri.
Huh.. johan helpotti, kun sai sanottua sen :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
joo on parempi ettei sun kaltaiset ihmiset milloinkaan ihastukkaan tai rakastu.Sun kaltaiset on just niitä jotka omassa haavoittumisen pelossaan just haavoittaa muita kaikista pahimmin!!!! eli jättää tooisen kuin nallin kalliolle lopuksi ikää arvailemaan miksihän en kelvannut!parempi vaan keskittyäkkin ihan muihin asioihin!!! tää ei sit ollu pahalla mut ihan totta silti...
Et ole yksin.
Tiedän tunteen. Kun ihastut niin sä mieteit sitä toista koko ajan ja sun on pakko olla sen toisen kanssa koko ajan. Jos et oo niin oot ihan levoton ja onneton. Et pysty keskittymään mihinkään kun ajattelt sitä toista koko ajan. Tunnetko samoin?
Mutta sillon se ihastuminen vasta sattuukin kun kätesi on sidotut. Eli elät parisuhteessa toisen kanssa.. Mitä tehdä?
Tuo oli hyvä, oikea avainsana: levoton.
Pyörii ja hyörii, miettii ja pähkäilee.
Haluaisi ottaa yhteyttä, mutta ei kehtaa..
sitä rataa.. että minä vihaan tätä olotilaa (onneksi on jäänyt joululta suklaapaketteja kaappiin jemmaan, tuleepahan käyttöön.. heh :))
Itse en ole kokenut ihastumista silloin, kun olen ollut varattu.. kauheeta.. mitähän siitä olisi seurannut..
Mietin että, onko mahdollista jos elää ns. "onnellisessa" parisuhteessa, tai ylipäätään.
Niin voiko sattua ihastumisia, vastoin tahtoaan?