lähti vanhukseni pari tuntia sitten.
Olimme eläinlääkärin kanssa puhuneet vanhukseni terveydentilasta, viimeistä piikkiäkin pohdittiin, mutta en raaskinut. Nyt sitten viikonloppuna vanhukseni takajalat pettivät lopullisesti ja päätös tuli tehtyä.
Kaikki tapahtui rauhallisesti, vanhus murisi tyytyväisenä pää sylissäni. Sain olla rauhassa vanhukseni kanssa. Eläinlääkäriä koirani ei koskaan ole pelännyt. Sain jäädä viimeisen piikin jälkeen koirani luokse pitkäksi aikaan. Vieläkin haluaisin palata sinne, vanhukseni luokse.
Kuusi ja puoli vuotta saimme olla yhdessä, koirani tuli minulle turkki huopaantuneena, laihana ja alakuloisena. Aluksi kiusasin koiraani leikkaamaan turkin melkein kokonaan pois, ruokin, koulutin ja ensimmäisestä päivästä lähtien vanhuksestani tuli minulle rakas.
Nyt ikkunalaudallani on muistokynttilä palamassa..
Olimme eläinlääkärin kanssa puhuneet vanhukseni terveydentilasta, viimeistä piikkiäkin pohdittiin, mutta en raaskinut. Nyt sitten viikonloppuna vanhukseni takajalat pettivät lopullisesti ja päätös tuli tehtyä.
Kaikki tapahtui rauhallisesti, vanhus murisi tyytyväisenä pää sylissäni. Sain olla rauhassa vanhukseni kanssa. Eläinlääkäriä koirani ei koskaan ole pelännyt. Sain jäädä viimeisen piikin jälkeen koirani luokse pitkäksi aikaan. Vieläkin haluaisin palata sinne, vanhukseni luokse.
Kuusi ja puoli vuotta saimme olla yhdessä, koirani tuli minulle turkki huopaantuneena, laihana ja alakuloisena. Aluksi kiusasin koiraani leikkaamaan turkin melkein kokonaan pois, ruokin, koulutin ja ensimmäisestä päivästä lähtien vanhuksestani tuli minulle rakas.
Nyt ikkunalaudallani on muistokynttilä palamassa..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oi! :(
miten surullista.. kuitenkin niin herkkää, kaunista..
Tiedän tunteen.. elänyt tuon tyhjän ajan jo kolme kertaa. Mutta aika parantaa, piirtää muistoille kultaisen kehyksen. Voimia sinulle!
Vanhuksen kannalta näin on parempi .. Mutta alkoi surettaa kun luin tekstin ... :( otan osaa ... Voimia .
Suru on suuri möykky rinnassasi, mutta ajanoloon se pienenee ja kauniit yhteiset muistot jäävät sydämeesi ikuisesti.
Koeta jaksaa.
Oma koirani lähti autuaammille haukkumaille vajaa kuukausi sitten, ja vieläkin sattuu käsittämättömän paljon. Mutta enää ei ole koiralla kipuja ja kärsimystä.
Maailman paras tyttö oli se, ensimmäinen oma koirani, ja kynttilä palaa meilläkin edelleen.
Voimia kaikille surutyötä tekeville. Tahdon uskoa että aika parantaa haavat, vielä vaan ei tunnu siltä. Eino Leinon sanoin: "...En ole poissa, vaan luoksenne saavun, mukana jokaisen nousevan aamun. Ja jokaisen tummuvan illan myötä, toivotan teille hyvää yötä..."
Meilläkin jouduttiin koira päästämään kärsimyksistä, juuri saman tapaisen asian takia, pari vuotta sitten.. Vieläkin se sattuu, ja kyyneleet tuli silmään ku luki tätä.. ;( Oon yrittäny itteäni rohkasta sillä, että koira on nyt päässy kivuista ja on hyvässä paikkaa.. mut on se vaan niin vaikiaa vieläki. Tuska on kyllä helpottanu, mutta tälläset asiat nostaa ne omat kokemukset pintaan. Oon aatellu että se on se ensimmäinen lemmikki minkä yli on vaikein päästä. Että sitte seuraavan kohdalla on kokemus asiasta. Mutta en tiiä. Meillä on vielä edessä ainakin toisesta koirasta luopuminen, muutaman vuoden sisällä. Kuinkahan siitä pääsee yli ku ei oo vielä edellisestäkää kunnolla päässy! Tekee jo kipeää ajatellakkaa sellasta. Mutta pakko ajatella että se kuuluu koiranomistajan vaikeisiin päätöksiin, jotka on jossain vaiheessa pakko tehdä. Harkitsen kyllä todella tarkkaan, kun ja jos oman koiran joskus hankin, että löytyykö sitä rohkeutta sitte tehdä myöskin ne vaikeat päätökset.. :(
Jaksamisia sinne... Kyllä se elämä jossain vaiheessa toivottavasti rupiaa näyttämään taas iloiselta. :/