Tässä on oma mielipiteeni opetustyöstä, joka voi olla hyvinkin erilaista eri paikoissa kokemukseni perusteella.
Opettajana kohtaat saman oppilaan päivästä toiseen, vuodesta toiseen... Lisäksi opettajan on oltava se "vastuuntuntoinen" ja asiallisesti käyttäytyvä aikuinen, joka omalla käyttäytymisellään näyttää esimerkkiä. Eli käytännössä oppilas voi sanoa ihan mitä vaan (esim. huoritella, vähätellä, nälviä, vittuilla) niin paljon kuin sielu sietää. Opettajan vaihtoehdot toimia tässä tilanteessa ovat minimaaliset.
Lakisääteisesti opettaja voi antaa max 2 tuntia jälki-istuntoa. Siitä ei kyllä yleensä ole yläasteen vanhoille jälkkäkonkareille muuta seurausta kuin makoisaa naurua ja valitettavasti kiusaa sekä opettajalle että tämän kollegoille. Opettajat kun joutuvat ylimääräisellä ajalla ilman palkkaa valvomaan pidettävät jälki-istunnot. Haluaisitko sinä määrätä itsesi tai kollegasi istumaan 2 tuntia jälki-istuntoa, kun työtaakka on jo muutenkin valtava?
Toinen vaihtoehto on ilmoittaa vanhemmille tapahtuneesta. Usein nämä lapset vain valitettavasti ovat sellaisista perheistä, joissa vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa lastensa asiat, puhumattakaan opettajan hyvinvointi. Todennäköisestihän ilkeä ope on tehnyt jotain sen ansaitakseen. Tai ope on niin huono, että hän ei vaan pysty pitämään luokkaa kurissa. Niin, yksi ainoa opettaja varmasti tekisi ihmeitä myös jossain elinkautisvankien psykiatrisella osastolla hetkessä. Joo, huono vitsi, mutta usein yhdeltä opettajalta odotetaan ihmeitä. Eihän yksikään lapsi ole ilkeä, vaan vain väärinymmärretty, joka kaipaa huomiota....!!! Niinpä. Ironista.
Kolmas vaihtoehto on kertoa rehtorille, joka ei voi tehdä juuri mitään enempää kuin opettaja. Sanallinen (henkinen) väkivalta kun ei riitä koulusta edes määräaikaiseen erottamiseen.
Nämä olivat täyttä faktaa. Sitten vielä eräissä Helsingin kaupunginosissa vanhemmat ihmettelevät, kun koulujen opettajista noin 10% jaksaa pysyä koko vuoden opettamassa samassa koulussa samaa luokkaa (usein runsaiden sairaspoissaolojen kera nekin harvat sinnittelijät). Tarkastelkaa vaikka näiden nimeltä mainitsemattomien kaupunginosien koulujen nettisivuja henkilöstön osalta syyskauden alussa ja kevätlukukauden lopussa, niin huomaatte asian laidan. Näille alueille tulevat töihin yleensä juuri vastavalmistuneet nuoret opettajat (koska kukaan kokeneempi ei halua näitä paikkoja edes hakea), ja he uupuvat työssään heti ensimmäisen vuoden aikana ja hakeutuvat nopeasti muiden alueiden kouluihin (,joissa he usein viihtyvät aivan toisella tavalla) tai suoraan pois koulumaailmasta hallinnollisiin tehtäviin. Nekin harvat, jotka sinnittelevät kokonaisen lukukauden joutuvat hyvin usein jäämään sairaslomalle pitääkseen oman mielenterveytensä kunnossa. Hyvin yksinkertaista 1 1=2 matematiikkaa.
t: Vajaat neljä vuotta sitten valmistunut opettaja, jota säälittää kuitenkin eniten ne oppilaat näissä kaupunginosissa, jotka oikeasti haluavat oppia ja päästä elämässä eteenpäin. Se ei ole helppoa, kun opettaja vaihtuu jatkuvasti. Opetuksen jatkuvuus ja kokonaisuus kärsii luonnollisesti opettajan vaihdoksen/vaihdoksien myötä. On myös selvää, että kun 45 minuutin oppitunnista vähintään puolet menee järjestyksen pitoon, niin opetustyötä on hiukan hankala tehdä.
Onneksi olen löytänyt itselleni mukavan työpaikan ja voin hyvin mielin suositella opettajan ammattia tuleville sukupolville. Työpaikkaan kannattaa kuitenkin tutustua huolellisesti etukäteen...
Opettajana kohtaat saman oppilaan päivästä toiseen, vuodesta toiseen... Lisäksi opettajan on oltava se "vastuuntuntoinen" ja asiallisesti käyttäytyvä aikuinen, joka omalla käyttäytymisellään näyttää esimerkkiä. Eli käytännössä oppilas voi sanoa ihan mitä vaan (esim. huoritella, vähätellä, nälviä, vittuilla) niin paljon kuin sielu sietää. Opettajan vaihtoehdot toimia tässä tilanteessa ovat minimaaliset.
Lakisääteisesti opettaja voi antaa max 2 tuntia jälki-istuntoa. Siitä ei kyllä yleensä ole yläasteen vanhoille jälkkäkonkareille muuta seurausta kuin makoisaa naurua ja valitettavasti kiusaa sekä opettajalle että tämän kollegoille. Opettajat kun joutuvat ylimääräisellä ajalla ilman palkkaa valvomaan pidettävät jälki-istunnot. Haluaisitko sinä määrätä itsesi tai kollegasi istumaan 2 tuntia jälki-istuntoa, kun työtaakka on jo muutenkin valtava?
Toinen vaihtoehto on ilmoittaa vanhemmille tapahtuneesta. Usein nämä lapset vain valitettavasti ovat sellaisista perheistä, joissa vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa lastensa asiat, puhumattakaan opettajan hyvinvointi. Todennäköisestihän ilkeä ope on tehnyt jotain sen ansaitakseen. Tai ope on niin huono, että hän ei vaan pysty pitämään luokkaa kurissa. Niin, yksi ainoa opettaja varmasti tekisi ihmeitä myös jossain elinkautisvankien psykiatrisella osastolla hetkessä. Joo, huono vitsi, mutta usein yhdeltä opettajalta odotetaan ihmeitä. Eihän yksikään lapsi ole ilkeä, vaan vain väärinymmärretty, joka kaipaa huomiota....!!! Niinpä. Ironista.
Kolmas vaihtoehto on kertoa rehtorille, joka ei voi tehdä juuri mitään enempää kuin opettaja. Sanallinen (henkinen) väkivalta kun ei riitä koulusta edes määräaikaiseen erottamiseen.
Nämä olivat täyttä faktaa. Sitten vielä eräissä Helsingin kaupunginosissa vanhemmat ihmettelevät, kun koulujen opettajista noin 10% jaksaa pysyä koko vuoden opettamassa samassa koulussa samaa luokkaa (usein runsaiden sairaspoissaolojen kera nekin harvat sinnittelijät). Tarkastelkaa vaikka näiden nimeltä mainitsemattomien kaupunginosien koulujen nettisivuja henkilöstön osalta syyskauden alussa ja kevätlukukauden lopussa, niin huomaatte asian laidan. Näille alueille tulevat töihin yleensä juuri vastavalmistuneet nuoret opettajat (koska kukaan kokeneempi ei halua näitä paikkoja edes hakea), ja he uupuvat työssään heti ensimmäisen vuoden aikana ja hakeutuvat nopeasti muiden alueiden kouluihin (,joissa he usein viihtyvät aivan toisella tavalla) tai suoraan pois koulumaailmasta hallinnollisiin tehtäviin. Nekin harvat, jotka sinnittelevät kokonaisen lukukauden joutuvat hyvin usein jäämään sairaslomalle pitääkseen oman mielenterveytensä kunnossa. Hyvin yksinkertaista 1 1=2 matematiikkaa.
t: Vajaat neljä vuotta sitten valmistunut opettaja, jota säälittää kuitenkin eniten ne oppilaat näissä kaupunginosissa, jotka oikeasti haluavat oppia ja päästä elämässä eteenpäin. Se ei ole helppoa, kun opettaja vaihtuu jatkuvasti. Opetuksen jatkuvuus ja kokonaisuus kärsii luonnollisesti opettajan vaihdoksen/vaihdoksien myötä. On myös selvää, että kun 45 minuutin oppitunnista vähintään puolet menee järjestyksen pitoon, niin opetustyötä on hiukan hankala tehdä.
Onneksi olen löytänyt itselleni mukavan työpaikan ja voin hyvin mielin suositella opettajan ammattia tuleville sukupolville. Työpaikkaan kannattaa kuitenkin tutustua huolellisesti etukäteen...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tukiopetuksesta maksetaan korvaus. Meidän koulussa pari opettajaa oikein harrastavat sitä, jopa toisten opettajien tuntien aikana eikä koulun jälkeen. Kuka hullu enää jälkkäreitä antaa?! Paitsi jälkiruokaa.
Meidän koulussamme jokaisella opettajalla on mahdollisuus pitää tasan yksi palkallinen tukiopetustunti per viikko. Tai voi pitää enemmänkin, mutta siitä ei saa palkkaa.
Minullakin on siis kiinteä yhden tunnin tukiopetustunti opettamassani aineessa, ja tälle tunnille osallistuvat ne oppilaat, jotka tässä oppiaineessa tarvitsevat.
Tukiopetus ei mielestäni liity millään tavalla epäasialliseen käyttäytymiseen.
Jälki-istunnon valvominen kuuluu opettajan tavanomaisiin työtehtäviin, joista ei voi laskuttaa erikseen.
Tukiopetus on aivan eri asia kuin jälki-istunto. Niitä ei pidä sotkea toisiinsa.
oikeus saada tukiopetusta, jos sitä tarvitsevat. Oikeutta tukiopetukseen ei voi rajata yhteen viikkotuntiin. On rehtorin ongelma järjestää tunnit niin, että kaikki tarvitsevat saavat tarpeeksi tukiopetustunteja.
Hei, tuo oli tosi hyvin kirjoitettu! Saisinko pyytää Sinua lähettämään tuon myös opettaja lehteen, lukijan palstalle? Antaisi ajatuksen aihetta monille! Jos millään viitsit, niin mielelläni lukisin sen sieltä uudelleen!
t. yläasteen ope
...ja viittasin siis luonnollisesti ap kirjoittajaan eli ketjun aloittajaan, en 2. kirjoittajaan...
t. yläasteen ope
Samanalaisia ajatuksia pyörinyt mielessä. Neljäs opetusvuosi meneillään ja vielä oppilaat jaksavat koetella. Tosin suurin osa oppilaista ihan mukavia, mutta sitten on pari häirikköluokkaa ja ne muutamat sankarit, jotka yrittää villitä keinoja kaihtamatta muutkin luokat.
Meidän koulussa jälki-istuntoa vielä annetaan häirinnästä ja myöhästymisistä, ja suurin osa kyllä ne suorittaa. Ei vain tunnu tehoavan, vaikka olen antanut yli 40 tuntia niin meno vain tuntuu jatkuvan samanlaisena.
Kerran kutsuin rehtorin paikalle ja sehän vasta pelleilyksi meni. En tee enää samaa virhettä.
Nyt kokeilen tuota kolmatta keinoa eli soitto kotiin välittömästi. Kokemukset yhteydenotosta kotiin on paljon parempia mitä perinteinen istuttaminen.
Jos oppilas riehuu, ei tottele tai vaikkapa haistattelee, niin enää en luokassa huuda tai järjestä kohtausta, vaan pyydän rauhallisesti (ei aina niin helppoa, vaan vaatii ainakin aluksi hyvät hermot ja rautaisen itsehillinnän!:D) kyseistä oppilasta tunnin jälkeen jäädä puhutteluun.
Vanhempi kolleega opetti kannustavasti äskettäin, että juuri siihen ne häirkköoppilaat pyrkivät että opelta pinna palaa. Suurin osa häirkköoppilaista saavat muutenkin kotona ja koulussa kuulla huutoa ja tappelua lähes 24t/vrk:ssa.
No niin, siis tunnin jälkeen kahden kesken käydään sitten tilanne läpi. Monesti ne veijarit on ihan erilaisia yksikseen, kun ei tarvitse esittää muulle luokalle jotakin. Jos oppilas pakenee ja välttelee, niin tilaisuuden tullen (hyppytunti) olen vaikka hakenut kyseisen oppilaan toisen open tunnilta puhutteluun. Jos ei tule ollenkaan puhutteluun, niin välittömästi soitto huoltajille ja kerron mitä tunnilla on tapahtunut. Pahimmista tapauksista kirjoitan raportin, jonka näytän oppilaalle ja voi sitten vielä korjata mitä mieltä itse on asiasta. Luokanvalvojalle lähtee kopio ja tarvittaessa vanhemille.
Yleensä kun rauhallisesti selittää asian, niin ihan asiallisesti ne huoltajat suhtautuvat ja ovat yhteistyöhaluisia. Toki muutamia poikkeuksia on.
Jos soitto vanhemmille ei auta, niin neljäs vaihe voisi sitten olla oppilaan, huoltajan ja open keskustelutuokio koulun jälkeen, toivottavasti tähän ei tarvitse turvautua.
Mitä kauemmin jaksaa roikkua näissä opetushommissa sitä enemmän kokemusta ja ymmmärrystä karttuu nuorten parissa työskentelyssä. Monen asian tekisin kyllä toisin, jos nyt aloittaisin opetushommat.
Niin ja koulukulttuureissa on suunnattomasti eroja!
Kokonaan toinen asia on se, että vastaako opettajakoulutus nykyisiä työelämän haasteita. Onhan ne pedagogiset teoriat ja viitekehykset ihan hienoja, mutta eipä niistä paljon apuja ole ollut. Itse ainakin olisin kaivannut tietoa esim. siitä, kuinka menetellä kun oppilas haistattelee, käyttytyy uhkaavasti, ei tottele, lunttaa kokeessa, kiusaa toisia ja paljon ym....
Ei opetusharjoittelun normaalikoulun tunneilla tuommoiseen törmännyt, kun valvova ope paikalla ja muutamia opiskelijoita luokan perällä seuraamassa opetusta.
Toivoisin enemmän sitä ihan oikeaa opetuselämän arkea peliin jo opettajakoulutuksessa. Tunnustettaisiin oppiskeluvaiheessa mikä on todellisuus ja panostus siihen, eikä niinkään tuntisuunnitelmiin, joita väsättiin ja viilattiin tunnista toiseen.
Tulipas pitkä vuodatus! Siitä huolimatta opetustyö on ihan mukavaa ja ennen kaikkea haastavaa :)
Psyykkinen väkivalta ei riitä koulusta erottamiseen. Ei myöskään fyysinen väkivalta. Työskentelin erityisluokanopettajan viransijaisena syyslukukauden ajan. Luokassani yksi poika kävi jatkuvasti kimppuuni, jolloin tietysti puolustin itseäni. Rehtoria ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, avustajista ei ollut mihinkään, lisäksi sain pojan äidin kimppuuni: "Ei meidän Kimi ole väkivaltainen". Käsivarteni olivat jatkuvasti mustelmilla. Pari kertaa pyysin äitiä hakemaan poikaa pois kesken päivän. Kerran poika huitoi minua kasvojen läheltä terävällä heijastinnauhalla. Avustaja vain töllötti vieressä eikä suostunut auttamaan minua heijastimen takavarikoinnissa vaikka pyysin. Asia vain on niin että koulu on työpaikka, niin oppilaan kuin opettajankin ja jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Fyysinen väkivalta on työsuhteen purkuperuste lain mukaan. Kohta kolmetoistavuotiaan kaverin (vaikka onkin lähes kehitysvammainen) pitäisi tajuta se. Jos ei sitä pysty tajuamaan, niin paikka ei varmaankaan ole yleisopetuksen koulussa, ei edes erityisluokalla.