Ensimmäisiä kertoja kun olin masentunut olin vasta ala-asteella.Nyt sitä ollaan sitten jo 20vuotta ja kamppailen masennuksen kanssa edelleen. 13vuotiaana sairastuin bulimiaan ja siitä kärsin edelleen.Masennus on saanut mulle itsetuhoisia ajatuksia, mutta en ole harkinnut todella itseni tappamista. Eniten mua masentaa se että kukaan ei tunnu ottavan mua tosissaan. Ei ystävät eikä varsinkaan perhe.
Viime vuonna pääsin ylioppilaaks. Ihmettelen kyl välillä et miten mä sen tein. Hyviä papereita en saanu mut lakki tuli kuitenkin.
En hakenut viime vuonna vielä opiskelemaan, koska en ollut varma mitä haluan tehdä. Oon hakenut töitän n.vuoden ajan ja vastaukset on ollu ei ei ei ei jne..ja sehän sitä itsetuntoo vielä enemmän kohottaa kun ei oo tarpeeks hyvä peseen ees vessoja.
Asun vielä kotona ja vanhemmat näyttää vaan hapanta naamaa 24/7. Valittaa kun en oo töissä tai opiskele ja silti niiden rahoilla elelen. Ne tietää et oon hakenu töitä mut väittää että en tarpeeks, et kyl muuten oisin töitä saanu. Oon yrittäny kertoo niille mun ongelmista, mut ne sanoo vaan sitä tekosyyks olla tekemättä mitään.Ne ei oo ikinä uskonu sitä et mulla on oikeesti joskus niin paha olla et hyvä ku henkee saan.. Vois olla edes ylpeitä että kaiken sen paskan keskellä sain edes lakin MUTTA EI!!!
Haluisin pois kotoo. Sais noi elää sitten ihan rauhassa.
Oon nyt kuitenki hakemas ammattikorkeeseen, mutta työkokemusta on nolla päivää joten töitä tuskin saan mistään.se on jo nähty niin moneen kertaan. Oisko mul mitää mahollisuutta saada jostain rahaa, jotain tukee tms..saada kämppää tai mitään..haluun pois, muuten masennun vaan pahemmin ku joudun oleen joka päivä paheksunnan kohteena omassa kodissani :( auttakaa mua, mitä mä teen....????
Viime vuonna pääsin ylioppilaaks. Ihmettelen kyl välillä et miten mä sen tein. Hyviä papereita en saanu mut lakki tuli kuitenkin.
En hakenut viime vuonna vielä opiskelemaan, koska en ollut varma mitä haluan tehdä. Oon hakenut töitän n.vuoden ajan ja vastaukset on ollu ei ei ei ei jne..ja sehän sitä itsetuntoo vielä enemmän kohottaa kun ei oo tarpeeks hyvä peseen ees vessoja.
Asun vielä kotona ja vanhemmat näyttää vaan hapanta naamaa 24/7. Valittaa kun en oo töissä tai opiskele ja silti niiden rahoilla elelen. Ne tietää et oon hakenu töitä mut väittää että en tarpeeks, et kyl muuten oisin töitä saanu. Oon yrittäny kertoo niille mun ongelmista, mut ne sanoo vaan sitä tekosyyks olla tekemättä mitään.Ne ei oo ikinä uskonu sitä et mulla on oikeesti joskus niin paha olla et hyvä ku henkee saan.. Vois olla edes ylpeitä että kaiken sen paskan keskellä sain edes lakin MUTTA EI!!!
Haluisin pois kotoo. Sais noi elää sitten ihan rauhassa.
Oon nyt kuitenki hakemas ammattikorkeeseen, mutta työkokemusta on nolla päivää joten töitä tuskin saan mistään.se on jo nähty niin moneen kertaan. Oisko mul mitää mahollisuutta saada jostain rahaa, jotain tukee tms..saada kämppää tai mitään..haluun pois, muuten masennun vaan pahemmin ku joudun oleen joka päivä paheksunnan kohteena omassa kodissani :( auttakaa mua, mitä mä teen....????
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei,
Olipa kamalaa luettavaa. En voi ymmärtää, miten vanhempasi eivät ole kuunnelleet sinua ollenkaan ja väittävät tuollaisia asioita. Jo nykyinen taloussuhdanne on aiheuttanut sen, että nekin, joilla on paljon työkokemusta eivät välttämättä saa töitä tai menettävät työnsä. Ei siinä olisi ihme, jos sinä et ole työkokemattomana saanut töitä.
Oletko käynyt masentumisen takia lääkärissä? Jos tämä masennus yms. tulisi diagnosoitua, luulisi vanhempiesi heräävän siinä vaiheessa tajuamaan tilanne?! Ainakin toivoisin niin!
Tärkeintä on, että saat apua ensin tuohon masennukseesi ja olotilaasi. Sitten kun olet päässyt psykologille tai vastaavalla ammattiauttajalle, voit hänelle puhua kotioloistasi, mitä ajatuksia siellä olo sinussa herättää. Monesti he yrittävät selvitellä tilannettani niin, ettei sosiaalinen elämäsi aiheuta lisää ongelmia mielellesi.
Jos vaarana on se, että syrjäydyt on siihen olemassa muutamia keinoja; työvoimatoimiston on järjestettävä sinulle mahdollisuutta kouluttautua esim. valmentavia koulutusjaksoja (joista saa korvauksen) ja auttavat siellä myös kartoittamaan, millaisia koulutusmahdollisuuksia sinulle on amk:ssa yms. paikoissa.
Et ole opiskelukunnossa, jos mielesi on niin masentunut,e ttä ahdistut ja sinulla on itsetuhoisia ajatuksia jne. Pahimmassa tapauksessa ajaudut niin huonoon kuntoon, että sinulle paras vaihtoehto voi olla suljetulla osastolla tai avohoidossa hyvän tuen kanssa.
Voit kääntyä myös sosiaaliviranomaisten puoleen ja tiedustella, millaiset ovat mahdollisuutesi saada tukea elämiseen sieltä. Vanhemmillasi ei ole enää velvollisuutta huolehtia sinusta, kun olet aikuinen, joten silloin sosiaaliviraston velvollisuutena on auttaa. Vuokraan et tietenkään saa rahaa, jolleivat vanhempasi peri sinulta sellaista. Oman tietämykseni perusteella, olisit oikeutettu ainakin perusosaan. Siis jollei sinulla ole tuloja ja vaikka olisi, ne jäävät alle perusosan.
Perusosalla tarkoitetaan sellaisia menoja, joita on laskettu, että ihmisellä menee elämiseen; ruoka, vaatetus, busskortti jne. Kaikki tämmöinen otetaan huomioon, kun tilannettasi kartoitetaan.
Suosittelisin siis ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen, jotta terveytesi tutkitaan ja sitten kuntasi sosiaalivirastoon, jotta voit kartoittaa, mitkä ovat mahdollisuutesi saada tukea.
Kaikesta huolimatta, toivon sinulle paljon voimia ja jaksamista sekä tsemppiä siitä, että jaksat hakea apua!
tilanteesi kuulostaa lähes täsmälleen samalta kuin omani. Sillä erotuksella, etten asu enää kotona, vaan olen avoliitossa toisen elätettävänä, mikä tuottaa jopa enemmän häpeää kuin kotona asuminen rahattomana. Ymmärrän siis hyvin tilanteesi, sitä tuntee olevansa kaikista paskimmalla tasolla tässä yhteiskunnassa. Sitten vielä päivitellään lehtien sivuilla suureen ääneen syrjäytyneistä nuorista? Mistä sellaisia laiskimuksia sikiää, työtä ja opiskelua vieroksuvia loisia? Kukaan ei ymmärrä, että vaikka kuinka hakisi töitä ja hakisi opiskelemaan, ei aina vaan pääse.
Jaksamista sinulle, koita hakea apua, olet sen arvoinen!