On kulunut noin viisi tuntia siitä kun mieheni kertoi, että hänellä on toinen nainen! Olen aivan rikki, tämä tuli aivan yllätyksenä. Mielestäni meillä oli hyvä ja rakastava liitto. 18 vuotta naimisissa ja 22 vuotta yhdessä. Yllätys, että näin voi käydä meille, kaiken piti olla hyvin? Mitä minä nyt teen, olen ihan hukassa? Lapset ovat 17 ja 15 vuotiaita, miten heille kerrotaan? Apua itkettää vaan, rakastan vieläkin!!
5h siitä kun mieheni kertoi toisesta
teikku
37
4999
Vastaukset
- elämä on
lapsenne ovat noin isoja. Kaikkia ei tarvitse kertoa tarkalleen, mutta nuoret ovat yllättävän sopeutuvaisia, joten erosta voi kertoa ihan oikealla termillä. Vieraasta naisesta en lähtis heti kertomaan, sillä se voi pialata lasten suhteen isään ja sitä et varmaan halua. Ajan kanssa olo helpottaa ja itkut vähenee, samoin käy rakkauden kanssa. Nyt täytyy vaan olla vahva ja mennä eteenpäin, jotta lapsesikin sopeutuvaisivat mahdollisemman hyvin. Kyllä sinä selviät, usko pois.
- toimia rationaalisesti.
Otsikkoni ohje saattaa kuulostaa kohtuuttomalta, mutta usko minua, kokemusta on!
1. Hanki itsellesi heti aamulla keskusteluapua, mieluiten ammattilaisesta, mutta ystävät ja sukulaisetkin kelpaavat, kunhan ovat järki-ihmisiä, eivätkä lisää tuskaasi.
2. Odota lapsille kertomisen kanssa, jos vain mahdollista, jotta pahin shokki on ohi, ettet omassa tuskassasi tule sanoneeksi mitään, mitä jälkikäteen kadut.
3. Vastuuta miehesi kertomaan asia lapsille, sen jälkeen kun olette yhdessä sopineet miten se kerrotaan. Ole kuitenkin myös itse läsnä, joskin vältä kaikin tavoin siinä tilanteessa purkamasta vihaasi miestäsi kohtaan Lasten on myös tärkeä siinä yhteydessä kuulla, miten täst edes edetään. Kuten edellinen kirjoittaja totesi, lapset ovat jo niin isoja, että kestävät kuulla asioista niiden oikeilla nimillä, joskin minäkään en uudesta naisesta vielä kertoisi. He kyllä myöhemmin tekevät omat johtopäätökset tilanteesta.
4. Muista pitää itsestäsi huolta, ja pura pahaa oloasi niin paljon kuin mahdollista. Kuitenkin mieluiten perheen ulkopuoliselle. Sinulla on oikeus surra, vihata, olla katkerakin. Tunteet kuuluvat asiaan.
Miksi suosittelin sinulle rationaalisuutta. Siksi, että ei voi koskaan tietää, miten tämä kriisi jatkuu. Saattaahan olla, että miehesi tajuaakin jonkin ajan päästä, että on tehnyt elämänsä virheen. Jos ennen sitä on tullut tehtyä peruuttamattomia asioita, on sen jälkeen monimutkaisempaa korjata tilannetta.
Toivon sydämestäni voimia sinulle. Olin itse noin neljä vuotta sitten samassa tilanteessa. Ja muistan vielä tänäänkin sen henkisen ja fyysisen kivun, jota koin, kun asia pamahti päin kasvoja. Ajattelin, että kuolen siihen paikkaan. En kuitenkaan kuollut vaan selvisin ja tänään olen vahvempi ja usko tai älä myös onnellisempi kuin koskaan.
(minä muuten menin heti yöllä kriisipolille ja heti aamulla matkatoimistoon ja varasin itselleni kahden viikon matkan maailman toiselle puolelle, saadakseni selvittää ajatuksiani ihan yksin. Tämä keino ei sovi kaikille, mutta minulle se antoi aikaa saada pääni järjestykseen).
Kaikella on tarkoituksensa, vaikka sitä on itse tilanteessa mahdotonta uskoa.
Yhden neuvon annan kuitenkin sinulle: jos jatkossa purat ajatuksiasi tänne, muista, että näillä palstoilla on kaikenlaisia kirjoittajia, jotka sanovat mitä sattuu, ajattelematta vastaanottajan tilaa. Itse sain täältä lukea kuinka itse olin ajanut mieheni toisen syliin, olemalla ruma, lihava, pihtari ja pettäjäksikin joku syytti. Kukin purki omia traumojaan joukon heikoimpaan. Eli näihin kirjoituksiin, minunkin, kannattaa suhtautua varauksella, kunnes olet taas enemmän voimissasi.- Ylimalkaiset turhia neuvoja
Just näin, huomaa, että sulla on kokemusta asiasta ja osaat olla empaattinen. Mua aina ottaa päähän noi ylimalkaiset "kyllä se siitä"-neuvot, kun toisella revitään pohja jalkojen alta: lapsikin pystyy toteamaan jotain ympäripyöreetä ja turhanpäiväistä asiasta. "no varmaan vuoden päästä on parempi", "Mitäs sitä itekee, kun pettäjästä eroo",
onneksi on sunkin kaltasia, jotka oikeesti ottaa osaa asioihin!
Ja se mitä sanoit noista pahimmista kirjoittajista on totta: mun mielestä ne on sairaita ja päästään vialla. Ja etenkin, kun osa on ihan aikuisia. Ne pilaa tämän palstan (ja kaikki muutkin palstat). Ne on just niitä idiootteja, mitkä tekee tästäkin palstasta usein mahdottoman keskustella mistään, kun aina on joku jälkeenjäännyt provoilija paikalla.
Mutta sulle kiitos, vaikka en alk.p olekaan! - hienosti
kirjoitettu!
- paitsi yksi
Muuten samaa mieltä, mutta kaikella ei tosiaankaan ole tarkoitusta. Elämä vaan on tällaista.
- omille lapsilleen
Niin juuri, mies on vastuutettava todellakin kertomaan perheelleen.
- rauhallisesti
Huomaa totisesti että kokemusta on.
Hyviä ohjeita jos alkuperäisellä riittää rauhallisuus asioiden selvittelyssä.
Itselleni kävi niin, että jouduin lähtemään väkivaltaisesta pitkästä liitosta.
Ex luuli minulla olleen suhteen toiseen mieheen ja puhui kaikki mahdolliset tuntemuksensa, kivut,pelot,luulot, kaiken lapsille. Teinejä sekä pienempiä lapsia.
Äiti haukuttiin kaikin mahdollisin tavoin omille lapsille ja siitä seurasi suuttumus ja katkeruus lapsille äitiään kohtaan.
Eivät suostu enää puhumaan eivätkä kuuntelemaan mitä äidillä on asiaan sanomista.
Kaksi ja puoli vuotta on aikaa kulunut ilman yhteyttä kahteen lapseen.
Jokainen äiti voi vain kuvitella miltä tälläinen tuntuu.
Joten suosittelen kaikille eroaville, että älkää pilatko oman tuskanne helpottamiseksi lastenne elämää enää enempää kuin se erossa tuhoutuu jossainmäärin kuitenkin.
- sulle apua...
Täällä oli tosi hyvä artikkeli petetyksi tulosta. Oisko siitä sulle apua?
http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/paattyyko-parisuhde-pettamiseen - vaarilta53v.
Olen eronnut vain 2-3 kk suhteista nuoruudessani, joten siltä pohjalta.
Lähtisin siitä että nyt pitäisi ajatella ja puhua.
Puhua ja aina kun tulee riita tai aika loppuu lopettaa ja aloittaa uudelleen.
Pahinta on jos sanoo ”taasko sinä sitä samaa jauhat”.
Uskon ja tiedän, useat ovat kertoneet kuinka sitä ekaa avioeroaan katuvat, koskaan ei seuraavissa ole molemmat olleet yhtä sitoutuneita, on vain ajan kysymys, kauanko uusi kestää.
Mutta, kuinkas se yksi asia, jonka vuoksi mies voi erehtyä vieraaseen, se kun on useilla sellainen että ”luonto vie ja määräilee”, eikä mies voi mitään.
Tiedä, se uusi liha on todella hienoa, mutta tiedän senkin, että sitä ei kestä vuosia, koska siihen uuteen avioliitoonkin tulee ne samat ongelmat ja useita ongelmia molempien edellisestä suhteista.
ELI NEUVONI,
Sanoisit että saa tulla kotiin ja yrität antaa anteeksi, etkä uhkaile itse uuden etsimisellä, (saahan nainen niitä helpommin).
Kyllä yksi rakkaustarina on paljon parempi kuin monta tarinaa.
Lapsille ero on paha paikka, mitä olen nähnyt, toiset sen kestävät, toisten koulu kärsii ja ajautuvat huonoon seuraan.
Kunpa lapsesi olisivat innokkaita koulusta ja unohtaisivat kodin murheet ja olisivat hyvien kavereiden kanssa ja tulisivat aikoinansa kotiin iltasella ja nukkumaan.
Suuretkin asiat aika parantaa, vaikka se ei siltä nyt tunnukaan,
mutta jos lapset kärsivät ja ajautuvat huonoon seuraan, siitä voi tulla ikuinen murhe. - kohtalotoveri..
Olen todella pahoillani,että sinulle on noin käynyt.
Minun erostani on nyt 4v muuten sama tilanne,mutta ex mieheni narahti melkeen rysän päältä.Olin kanssa aviossa 19v ja kaksi lasta sillon 16 ja 18v.
Luulin kans etten selviä,mutta minua autto sukulaiseni ja rakkaat ystävät ja hakeuduin eroseminaariin sekä luin Bruce Fisherin kirjan Jälleenrakennus kun suhde päättyy.
Suosittelen näitä sullekin,minä sain hiveesti voimia näistä.
Älä vaivu epätoivoon siitä selviää ja kerrot lapsillesi asian jollei miehesi pysty.
Suret rauhassa ja sitten tulee kova viha, ja sitten välinpitämättömyys ,niin sillon olet jo vahvoillasi.Elät arkea teet työsi ja hoidat lapsesi.
Valitettavasti tähän ei ole muuta hoitoa kun aika.
Voimia ja jaksamista sulle.- teikku
kiitos, lohtalotovereilta saa yleensä parhainta tukea. Kaikki olisi varmaan jotenkin helpompaa jos mies olisi ilkeä tms. mutta päinvastoin. hän on toso pahoillaan ja ollaan yhdessä itketty koko päivä. Mies kertoi asian lapsille, snkin, että miksi. Kertoi myös minun vanhemmilleni. Antaisin hänlle anteeksi, mutta hän on niin rakastunut, ettei voi asialle mitään. sanoi senkin, että ymmärrän varmasti suunnata vihankin häneen myöhemmin. En inhoa enkä vihaa, olen vain pettynyt. Me olimme hyvä pari ja jäämme kyllä ihan hyviin väleihin. Minua vain sattuu koska en lakkaa rakastamasta ihan noin vain...
- Klopo
teikku kirjoitti:
kiitos, lohtalotovereilta saa yleensä parhainta tukea. Kaikki olisi varmaan jotenkin helpompaa jos mies olisi ilkeä tms. mutta päinvastoin. hän on toso pahoillaan ja ollaan yhdessä itketty koko päivä. Mies kertoi asian lapsille, snkin, että miksi. Kertoi myös minun vanhemmilleni. Antaisin hänlle anteeksi, mutta hän on niin rakastunut, ettei voi asialle mitään. sanoi senkin, että ymmärrän varmasti suunnata vihankin häneen myöhemmin. En inhoa enkä vihaa, olen vain pettynyt. Me olimme hyvä pari ja jäämme kyllä ihan hyviin väleihin. Minua vain sattuu koska en lakkaa rakastamasta ihan noin vain...
Miehesi tekee väärin. Kerro se hänelle äläkä itke yhdessä hänen kanssaan. Lapset saavat aivan kahelin miehen mallin. "Rakastuminen" menee ohi puolessa vuodessa.
Miehesi on erittäin ilkeä: jättää sinut ja perheen.
Minusta on erikoista, että koet noin kuin koet, mutta jos se on sinulle paras vaihtoehto, hae oma tiesi. Minusta voisi kyllä miehelle sanoa, että tämä on erittäin ilkeä ja härski temppu minua ja lapsia kohtaan. Mitä muuta se on? Totuus tekee vapaaksi.
Kuten sanottu: Voimaa, Jaksamista!!! - teikku
Klopo kirjoitti:
Miehesi tekee väärin. Kerro se hänelle äläkä itke yhdessä hänen kanssaan. Lapset saavat aivan kahelin miehen mallin. "Rakastuminen" menee ohi puolessa vuodessa.
Miehesi on erittäin ilkeä: jättää sinut ja perheen.
Minusta on erikoista, että koet noin kuin koet, mutta jos se on sinulle paras vaihtoehto, hae oma tiesi. Minusta voisi kyllä miehelle sanoa, että tämä on erittäin ilkeä ja härski temppu minua ja lapsia kohtaan. Mitä muuta se on? Totuus tekee vapaaksi.
Kuten sanottu: Voimaa, Jaksamista!!!itku ja anteeksi anto oli ehkä shokki reaktio. nyt kun on pari päivää kulunut ja ystävät ovat ravistelleet niin on tullut muitakin tunteita. Olen sanonut nuo asiat, mutta ne ovat vain sanoja. Hän on aivan umpi rakastunut eikä voi sille mitään. Ei ole kuulemma lakannut rakastamasta minuakaan, mutta silti toinen vie voiton. Kyselin mitä hänessä on niin paljon parempaa kuin minussa, mutta ei osannut sanoa? En ymmärrä varmaan koskaan.
- Klopo
teikku kirjoitti:
itku ja anteeksi anto oli ehkä shokki reaktio. nyt kun on pari päivää kulunut ja ystävät ovat ravistelleet niin on tullut muitakin tunteita. Olen sanonut nuo asiat, mutta ne ovat vain sanoja. Hän on aivan umpi rakastunut eikä voi sille mitään. Ei ole kuulemma lakannut rakastamasta minuakaan, mutta silti toinen vie voiton. Kyselin mitä hänessä on niin paljon parempaa kuin minussa, mutta ei osannut sanoa? En ymmärrä varmaan koskaan.
Kaikkea hyvää Sinulle!
Jos Sinulla ei ole mitään sitä vastaan, muistan sinua ja lapsiasi iltarukouksessani tänään illalla toivoen teille kaikkea hyvää ja voimia. Sano, jos et niin halua, niin kunnioitan sitä.
- käynyt
Näin on käynyt monelle muullekin. Päivä kerrallaan menin eteenpäin, mies ei ollut tukena, koska hänellä oli jo uusi elämä.
- myös kohtalontoveri
Minulle kävi samoin kuin sinulle 3kk sitten, yhdessä 26 vuotta, naimisissa 16 vuotta, lapset 14 ja 16. Yhtenä aamuna mies vain kertoi, että hänellä on toinen ja haluaa avioeron.
Ei auttanut mikään, on niin rakastanut tähän uuteen, ei lasten itku eikä minun. Luulin eläväni myös onnellisessa avioliitossa, niin kaikki meidän ystävät ja sukulaiset. Osasi niin hyvin näytellä ja peittää.
Ei koskaan kertonut olevansa tyytymätön meidän suhteeseen ja ettei ole onnellinen. Kamalaa tämä on ollut, tuskaa, itkua ja epätoivoa, masennusta. Pakko on vain ollut jaksaa, työ, koti ja lapset.
Mies muutti pois, asuu vuokralla, lapset jäi kanssani yhteiseen kotiin. Koulu alkoi mennä huonommin, tytär ei puhu isänsä kanssa, poika saa raivareita.. terapiassa on käyty yhdessä ja erikseen lasten kanssa. Mies on tosi pahoillaan, muttei aio silti antaa meidän perheelle ja meille mahdollisuutta...
Voimia sinulle, päivä kerrallaan, kun saat puhuttua jonkun kanssa, aina vähän helpottaa.. Toivoa sopii että jonain päivänä myös huomaisi että olisi selvinnyt. Nyt tuntuu kuin sinusta miten jaksaa ja selviää...miten paljon kyyneleitä riittäkää ja miten kovasti koskee sydämeen..- elämän kulkua
kipua ja surua täälläkin 25 v yhdessä oltiin ja aika monta lasta.Minut jätettiin puhelimitse , ei ollut pokkaa kertoa kasvotusten miehellä asiasta.Toinen nainen oli kyseessä ja tämän luo muutti. Ei ole halunnut selvitellä mitään ja ei ole lapsiansa tavannut lähtösä jälkeen .Alku oli vaikeaa selvitä , nyt 9kk miehen lähdöstä ja avioero selvä.Joka päivä vielä asiat mieles käy ja koko tunneskaala läpi on tullut käytyä.Aika kuitenkin auttaa ja asioiden läpikäyminen.Aika auttaa myös että pystyy hyväksyyn kipeätkin asiat.Lapset ovat kohdallani olleet se asia minkä takia on ollut pakkokin jaksaa vaikka ei kaikki päivät ole helppoja olleet.Nyt jo jaksaa nauttia monistakin asioista elämässä ja lapset on kyllä se elämän rikkaus.Jaksamista kaikille jotka kamppailevat nyt näiden asioiden kanssa,uskotaan että me selvitään ja elämässä on vielä edessä monta hyvää juttua edessä ja se oikea ihminen vielä kohdallekkin sattuu jolle sinä juuri olet se aarre.
- taistele
ja mieti jotain missä voisit muuttua, vetoa että älä riko tätä juttua/ lapset. Vaikea ottaa muuta kantaa. Mut elämä ei tähän lopu, tsemppiä T; mies jolla samanikäiset muksut,
- teikku
vaikea muuttaa mitään kun mies sanoo, että olen tehnyt kaiken oiken ja olen ihana ja aito ihminen josta pidetään eikä hän ole edes kuulemma lakannut rakastamasta minua, mutta rakastaa enemmän sitä toista. Eipä paljon auta asiaa. Olisi varmaan helponpaa jos hän olisi ilkeä. Eikä tämä ole kuulemma mikään oikku tms. Hän on aivan tosissaan, eikä voi tunteilleen mitään eikä ole edes varma tuleeko uuden kanssa mitään, mutta uskoo, että tulee??!! Menen huomenna katsomaan minulle ja lapsille asuntoa.
- eläen
on tosi surullista luettavaa,varsinkin kun voisin omasta kokemuksesta oppineena sanoa näin miehen ja isän näkökulmasta,että varsinkin meillä miehillä on jokin ihmeellinen kyky sotkea elämämme ja koko perheen elämä(toivottavasti miehet ei nyt käsitä väärin,että kaikki miehet olisi samanlaisia!).
Itsellä takana avioero pitkästä liitosta,lähes kolmekymmentä vuotta.
Meillä on neljä lasta,nyt jo aikuisia,ja erovaiheessa ei kukaan enää asunut kotona.
Menimme hyvin nuorina naimisiin ja ensimminen lapsi syntyi,kun olimme olleet vasta alle vuoden yhdessä,sitten niitä lapsia syntyi parin vuoden välein,aika kului työssä ja taloa rakentaessa,ja ennekuin huomasimmekaan lapset oli aikuisia ja jäimme kahden.
Siinä sitten jatkoimme kaksistaan muutaman vuoden,ja ainakin minusta tuntui,että meillä ei oltu hoidettu parisuhdetta oikeastaan ollenkaan.
Puolisoni otti itse eron puheeksi ainakin kolme kertaa,ja minä pelästyin joka kerta,sitten lopulta aloin itsekkin pohtimaan mikä on mennyt pieleen,ja pitkän harkinnan jälkeen ilmoitin haluavani erota.
Siitä alkoi sellainen henkinen etääntyminen lopullisesti.
Silloinen vaimoni oli ollut jo pitkään tyytymätön meidän liittoon,ja sanoi että ei hän oikeasti haluaisi erota,vaan oli tarkoittanut nämä uhkaukset vain herättämään,mutta siinä vaiheessa olin jo mielessäni alkanut haaveilemaan jostain ihmeellisestä uudesta suhteesta,vaikka en ollut koskaan liiton aikana sellaista miettinyt,silloin vain koin sen olevan minulle tilaisuus kokeilla jotain uutta.
Ja sitten aloin toteuttaan niitä uusia,vaikka nyt näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt aloittaa sen vanhan suhteen iso remontti.
Tarkoitan tällä sitä,että vaikka löysin uuden aivan ihanan ihmisen vierelleni,niin tuntuu vieläkin ja aina vaan voimakkaammin,että se ensimmäinen nuoruudessa solmittu liitto olisi pitänyt katsoa oikeeseen loppuun asti ,eikä vaan lähteä hakemaan uutta,
Tällä vaan haluan sanoa SULLE TEIKKU,että jos vaan mitenkään jaksat odottaa,ennenkuin teet mitään lopullista,niin jonkun aikaa,ja vaikka elää toivossa,joka voi antaa sulle voimia tähän alkujärkytykseen.Ei sun heti tarvitse kaikkea ymmärtääkkään ja ei heti tarvitse eikä kannata tehdä mitään kohtalokkaita ratkaisuja.
Minä ainakin hätäilin aivan liikaa kaikessa,ja aloin varmisteleen,että voisin jatkaa elämää siitä mihin jäin erottuani silloisesta vaimosta,ja luulin kaiken palaavan ennalleen tämän uuden ihmisen kanssa,mutta en tiennyt silloin vielä kuinka vaikeeta on ero,vaikka sainkin hyvän uuden puolison,en varmaan koskaan tule kokemaan niitä hyviä hetkiä joita koin silloin ennen,tuntuu että jotain särkyi lopullisesti.
Tästä tuli todella sekava selvitys,mutta sen haluaisin sanoa sulle TEIKKU,vaikka tää on kulunut lause,mutta elämä jatkuu,ja jos voimasi riittää,niin ole paljon sulle tärkeiden ihmisten kanssa,puhu ulos kaikkea,itke silloin kun itkettää,äläkä jää missään tapauksessa yksin tuskaileen näitä asioita.
Mä toivon kaikkea hyvää sulle,ja älä tee mitään lopullista ratkaisua,sulla on kuitenkin ainakin lapset jotka tarvitsee sua vielä pitkään!- teikku
ystäviä ja perhe ovat olleet apuna. Kirjoitat sellaista mitä moni ei varmaan uskaltais tunnustaa ääneen. Olisi samaa mieltä, että tämän voisi vielä korjata ja minä ainakin olin valmis katsomaan. Mies haluaa kuitenkin nyt mennä. Hän on kuulemma nyt niin rakastunut, ettei voi asialle mitään vaikka ei ole varma tuleeko sen uuden ihmisen kanssa edes mitään. hän ei ole kuulemma lakannut rakastamasta minua, mutta se toinen on tärkeämpi kuin tämä perhe ja kaikki. Hän siis haluaa luopua minun mielestäni paljosta aika kevyin perustein. Voiko noin rakastua edes aikuinen ihminen, ihastumisen ymmärrän, mutta se menisi kai ohi. Nyt minun on yritettävä lakata rakastamasta en tiedä onko se mahdollista? Olen yrittänyt puhua ja kysellä ja kyseenalaistaa, enempää en voi. Hän hakee eroa en minä, se on kamalaa. Jotain kuitenkin jo kuoli. Kiitos kirjoituksestasi, arvostan sitä.
- Klopo
Siellä on joku susi taas viemässä perheen isää. Mistä niitä oikein sikiää?
En ole kokenut vastaavaa ja näin toinen asian kokenut antaa sinulle paremman neuvon. Sen jonka voin antaa jokaiselle, on että pidä itsestäsi hyvää huolta ja anna itsellesi täysi arvo. Väärin tekee miehesi, et sinä. Liiku, syö hyvin, käy tosiaan ammattiauttajalla, älä kerro lapsille mitään. Kertokoon se, joka sotkun on aiheuttanutkin.
Kaikkea hyvää! Lue vain positiivisia tekstejä! Hae hyvää itsellesi. Mies tulee aika usein järkiinsä. Älä ota eroa ellei miehesi sitä ota. Ota näin aikalisä. Eroamaan kerkiää jos sitten haluaa. Voimaa! Hyvää!- teikku
enkä voi sitä muutta. Olin heti valmis antamaan anteeksi, mutta mies haluaa erota. Ehdotin heti alussa aikalisää, mutta hän sanoi sen olevan väärin minua kohtaan koska hän ajattelisi vai sitä toista. Mies tässä erota haluaa en minä, mutta pakko päästää menemään ei voi mitään. Tuo susi-homma oli hyvin sanottu, ihmettelin itse samaa.
- tekee virheen
teikku kirjoitti:
enkä voi sitä muutta. Olin heti valmis antamaan anteeksi, mutta mies haluaa erota. Ehdotin heti alussa aikalisää, mutta hän sanoi sen olevan väärin minua kohtaan koska hän ajattelisi vai sitä toista. Mies tässä erota haluaa en minä, mutta pakko päästää menemään ei voi mitään. Tuo susi-homma oli hyvin sanottu, ihmettelin itse samaa.
Miehesi on luultavasti tekemässä isoa virhettä. Hän on niin sekaisin ihastuksesta ja suhdekin taitaa olla hyvin alussa. Kun siihen tulee arki ja seurustelu etenee pitemmälle, voi olla, että mies huomaakin, ettei tämä toimikaan. Silloin vanhoja aikoja voi tulla ikävä. Valitettavasti vain silloin on yleensä liian myöhäistä palata entiseen.
Toivon kovasti, että miehesi vielä harkitsisi asiaa. Olisiko hänet mahdollista saada perheasiain neuvontaan tms.
Mulla oli joitain vuosia sitten työkaveri, jonka mies löysi uuden ihanan naisen. Ei vanhassakaan mitään vikaa ollut. Kaikki oli periaatteessa hyvin, mutta uusi oli vain niin ihana. Siinä romahti vaimon ja parin teini-ikäisen lapsen unelmat. Mies asui jonkun vuoden uuden ihastuksen kanssa, kunnes se meni poikki. Nyt hänellä on uusi asuinkumppani. Työkaverikin asuu avoliitossa.
Mikä ihme näitä miehiä vaivaa ??? Vai onko viidenkympin villitys menossa ???
Joka tapauksessa voimia sinulle vaikeaan tilanteeseen... - wilma60
teikku kirjoitti:
enkä voi sitä muutta. Olin heti valmis antamaan anteeksi, mutta mies haluaa erota. Ehdotin heti alussa aikalisää, mutta hän sanoi sen olevan väärin minua kohtaan koska hän ajattelisi vai sitä toista. Mies tässä erota haluaa en minä, mutta pakko päästää menemään ei voi mitään. Tuo susi-homma oli hyvin sanottu, ihmettelin itse samaa.
Miehesi on nyt siinä ihastumisen pisteessä että et voi todellakaan mitään. Hän ei osaa ajatella mitään muuta kuin rakastumistaan ja haluaa äkkiä pois entisestä. Me tosin miehen kanssa "yritettiin" vielä yhdessä mutta mies ei pystynyt toisesta naisesta luopumaan ja lopulta osoitin ovea, että tuossa on. Eroa hän ei kuitenkaan saanut haetuksi. Aikani odotin ja olisin ollut valmis antamaan anteeksi. Sitten hain eron ja nyt pitäisi hakea lopullinen ero koska vuosi alkaa olla kohta ummessa. Mutta mies ei ole näiden kahden vuoden aikana tehnyt mitään muuta eron hyväksi kuin muutti asumaan naisensa luokse.
Tuota suhdetta takana nyt yli kaksi vuotta ja arki astunut kuvioihin. Mies katuu nyt ratkaisujaan mutta valitettavasti liian myöhään. Minun tunteet on kuollut ja niitä ei niin vain herätellä henkiin. Ei ainakaan niin, että naisen luota muutettaisiin taas takaisin kotiin. - ollut jo monta vuotta
teikku kirjoitti:
enkä voi sitä muutta. Olin heti valmis antamaan anteeksi, mutta mies haluaa erota. Ehdotin heti alussa aikalisää, mutta hän sanoi sen olevan väärin minua kohtaan koska hän ajattelisi vai sitä toista. Mies tässä erota haluaa en minä, mutta pakko päästää menemään ei voi mitään. Tuo susi-homma oli hyvin sanottu, ihmettelin itse samaa.
Oma mieheni aikanaan aamulla kotiutui ja pamautti samantien, että muuttaa toisen luo.Vajaa pari tuntia pyörähti ja pakkaili jt vaateitaan.Itsellä sumeni sillä hetkellä ja tuntu et muu maailma katos.Tästä kohta aikaa 4 v, mutta hän väittää yhä rakastavansa minua ja lapsia, mutta PELKÄÄ palata takaisin. Pelkääkö minua vai itseään(en tiedä).Kerran on palannutkin, mutta lähti melkein heti,kun ikävä uuden luo oli kova ja sen myötä fyysinen pahaolo oli niin voimakas.Silti jaksaa vaan "vannoa ja vakuuttaa" että haluaa takaisin. Kumpikaan ei halua erota,mutta silti erossa ollaan hänen tahdostaan.Puhua mieheni ei osaa ja menee ihan lukkoon,jos edes yritän asiasta keskustella.Hänestä se on asian jauhamista, kun hän kerran on luvannut palata(monta vuotta jo)ja häntä kuulema rupee taas epäilyttämään mahd.paluu. Toivottavasti saat voimia jaksaa, etkä tee hätäisiä päätöksiä. Ei silti lie järkevää odottaa niin kauan kuin minä, tuntuu olevan silloin vielä vaikeampaa tehdä päätös, varsinkin kun toista näkee viikottain. Itse olen tunne ihminen ja oman tieni valinnut, vaikka se ei ehkä oikea olekkaan.Kaipaus ei puoleltani ole edes hellittänyt,vaikka niitä hyviä päiviä elämääni onkin tullut. Ei paljon tarvita, kun se heikompi minä vie mennessään ja tulee taas se ahdistava ja oksettava olo.Väkisin ei kuitenkaan voi toista pitää, jos ei haluja ole. Mutta jos miehesi pää "selkeisi" kun ottaa etäisyyden teihin. Omallani ikävä kyllä ei selvinnyt, päinvastoin,,,nyt ns. kahden naisen loukussa. tsemppiä!!!!!
- ffgg
ollut jo monta vuotta kirjoitti:
Oma mieheni aikanaan aamulla kotiutui ja pamautti samantien, että muuttaa toisen luo.Vajaa pari tuntia pyörähti ja pakkaili jt vaateitaan.Itsellä sumeni sillä hetkellä ja tuntu et muu maailma katos.Tästä kohta aikaa 4 v, mutta hän väittää yhä rakastavansa minua ja lapsia, mutta PELKÄÄ palata takaisin. Pelkääkö minua vai itseään(en tiedä).Kerran on palannutkin, mutta lähti melkein heti,kun ikävä uuden luo oli kova ja sen myötä fyysinen pahaolo oli niin voimakas.Silti jaksaa vaan "vannoa ja vakuuttaa" että haluaa takaisin. Kumpikaan ei halua erota,mutta silti erossa ollaan hänen tahdostaan.Puhua mieheni ei osaa ja menee ihan lukkoon,jos edes yritän asiasta keskustella.Hänestä se on asian jauhamista, kun hän kerran on luvannut palata(monta vuotta jo)ja häntä kuulema rupee taas epäilyttämään mahd.paluu. Toivottavasti saat voimia jaksaa, etkä tee hätäisiä päätöksiä. Ei silti lie järkevää odottaa niin kauan kuin minä, tuntuu olevan silloin vielä vaikeampaa tehdä päätös, varsinkin kun toista näkee viikottain. Itse olen tunne ihminen ja oman tieni valinnut, vaikka se ei ehkä oikea olekkaan.Kaipaus ei puoleltani ole edes hellittänyt,vaikka niitä hyviä päiviä elämääni onkin tullut. Ei paljon tarvita, kun se heikompi minä vie mennessään ja tulee taas se ahdistava ja oksettava olo.Väkisin ei kuitenkaan voi toista pitää, jos ei haluja ole. Mutta jos miehesi pää "selkeisi" kun ottaa etäisyyden teihin. Omallani ikävä kyllä ei selvinnyt, päinvastoin,,,nyt ns. kahden naisen loukussa. tsemppiä!!!!!
tuo sinunki olisi aika alkaa elämään sitä kuuluisaa omaa elämää,vaikka tässä on jätetty,niin ei tullut/tulisi mieleenkään takertua ex-eukkoon.
- :::::::::::::::::::::::::::...
teikku kirjoitti:
enkä voi sitä muutta. Olin heti valmis antamaan anteeksi, mutta mies haluaa erota. Ehdotin heti alussa aikalisää, mutta hän sanoi sen olevan väärin minua kohtaan koska hän ajattelisi vai sitä toista. Mies tässä erota haluaa en minä, mutta pakko päästää menemään ei voi mitään. Tuo susi-homma oli hyvin sanottu, ihmettelin itse samaa.
tiedän,etä tuntuu pahalta,mut anna mennä.
tiiän,että miheni hautoo samaa ja olen jo tuudittautunna,että hän menee,vaikka rakastan häntä ja lapsiamme. en jaksa enää taistella. menköön,jos tuntuu siltä ja varaaa on. - teikku
ffgg kirjoitti:
tuo sinunki olisi aika alkaa elämään sitä kuuluisaa omaa elämää,vaikka tässä on jätetty,niin ei tullut/tulisi mieleenkään takertua ex-eukkoon.
näin aion tehdä. Enpä ole aikaillut, sain asunnon jo ja viikonloppuna muutettiin lasten kanssa pois kotoa. Nyt ne alun takertumisrafleksit on menneet ohi ja tilalle on tullut halveksunta miestäni kohtaan. Eihän tuollaista tehdä kenellekään. Nyt rakennamme uutta elämää ja vaikeaahan tämä on, mutta ajattelin, että näytän sille idiotille, että mähän pärjään ilman sitäkin. Ensi viikolla aloitan eroterapian ja suosittelin miehellekin, koska hän tuntuu olevan ihan hukassa. Pakko ajatella, että elämä voittaa ja, että mulle on ehkä varattu joskus jotain parempaa.
- Flaika
Nyt on jo kulunut enemmän aikaa. Toivottavasti jakselet jo paremmin :)
- teikku
kyllä kai tää tästä, elämä voittaa ja mulla on ihanat lapset ja paljon ystäviä-tukijoita:)
- Saman kokenut
Sama sattui kohdalleni muutama kuukausi sitten. Mies kertoi täytenä yllätyksenä minulle rakastuneensa naiseen työpaikallaan ja haluavansa muuttaa pois. Olin pitänyt liittoamme onnellisena ja pitänyt siitä kynsin hampain kiinni, vaikka muut ympärillä olivat huomanneet, ettei liittomme toiminut: puuttui hellyyttä, yhteisiä hetkiä, elettiin vain lapselle. Voi, että nainen voi olla tyhmä, kun ei huomaa selviä merkkejä miehen erkaantumisesta! Rakastin miestäni vielä erotessammekin, vaikka salarakasta oli pidetty jo useamman kuukauden selkäni takana. Olin jopa valmis antamaan anteeksi toisen naisen. En anna enää. Surun, kaipauksen ja vihan tunteet pitää pystyä purkamaan jollain tavoin. Itse itkin kaksi kuukautta yhteen menoon, sitten menin lääkäriin ja psykologille. Minut pitävät pystyssä eroseminaari, jossa tapaan kohtalotovereita, sekä työ, hyvät ystävät ja sukulaiset, mielialalääkkeet, liikunta ja jatkuva touhuaminen kotona. Viikonloput ja aamut ovat tuskan kannalta pahimpia, kun ei enää näe toista siinä vieressä. Täytyy vain yrittää täyttää tyhjät hetket jollain kivalla tekemisellä. Minulle liikunta on suuri voimien antaja ja myös jatkuva puhuminen muiden kanssa asiasta. Täytyy pitää kuitenkin itsestään huolta: syödä ja nukkua riittävästi. Jos tulee vaikeuksia näiden kanssa, on parasta hakea lääkäriltä mielialalääkeresepti. Minulle ne ovat jo jonkin verran auttaneet. Pystyn käymään töissä ja toimittamaan arkiaskareet. Lapsille pitäisi mieluummin molempien kertoa yhteisesti erosta. Meillä asia lankesi minun harteilleni, ja se oli tosi raskasta murrosikäiselle, joka on vasta aloittelemassa omaa aikuisuuttaan. Vieläkään hän ei suostu tapaamaan isäänsä, vaikka sopimukset huoltajuudesta ja tapaamisista on tehty. Se kestää oman aikansa lapselta tottua. Aikuisen ei kannata hätäillä, vaan antaa lapsen itse selvitellä tunteensa rauhassa. Kaikki kääntyy vielä parhain päin, usko pois. Tämän kokemuksen jälkeen olet vahvempi ihminen eivätkä sinua enää horjuta kovimmatkaan myrskyt! Elä päivä kerrallaan, niin teen minäkin. Vielä se hyväkin päivä kohdallemme osuu.
- on hidasta
"Olin jopa valmis antamaan anteeksi toisen naisen. En anna enää. Surun, kaipauksen ja vihan tunteet pitää pystyä purkamaan jollain tavoin. itkin, menin lääkäriin ja psykologille."
Tervettä ajattelua, että anteeksi antamalla ja sen jälkeen olemalla kuin mitään pahaa ei olisi tapahtunut ei ole paras ratkaisu. Vaikka yhä tunteita on minullakin, mutta puolisoni tunteet olivat loppuneet. Olen itsekin eron jälkeen vahvempi ihminen ja nyt pari vuotta eron jälkeen alan jo uskoa, että vielä se hyvä päivä ja ihminen minunkin kohdalleni osuu. - teikku
Haluan jo uskoa, että elämä voittaa. Kaikki tapahtui vain niin äkkiä, viikon sisällä mies pudotti tämän pommin ja minä ja lapset muutimme toiseen osoitteeseen. Nyt ikävä ja tuska ja yksinäisyys iskee iltaisin kun pysähtyy eikä nukkumaan mennessä olekaan ketään vieressä ja on kylmä. 22 vuotta yhteistä elämää ja sitten se otetaan yhtäkkiä pois ja on alettava rakentamaan kaikkea alusta. Vertaistuki on ollut ihan parasta ja nyt tuntuu, että tällaista tapahtuu alvariinsa, kummallista.
- teikku
Saman kohtalon kokeneilta olen saanut eniten lohtua, kiitos sinulle myös. Kaikilla tuntuu olevan samankaltaisia kokemuksia. Meille tämä kaikki tapahtui ihan älyttömän nopeasti.Vajaa viikko siitä kun mieheni pudotti tämän pommin muutimme lasten kanssa jo uuteen.Tyhmäksi tunnen minäkin itseni sillä elin luullen, että kaikki oli tosi hyvin. Mielestäni meiltä ei puuttunut mitään. Olemme aina ottaneet aikaa yhdessä ololle yms. Mies on ollut vaan niin saamarin hyvä näyttelijä, etten ole tajunnut. Kaikenlisäksi kaikki ystävämme ja sukulaisemmekin ovat pitäneet meitä unelma-parina ja sitten käy näin?! Mikä ihme noita miehiä oikein vaivaa? Harmittaa ihan älyttömästi, että tämä ei onnistunut:(
- Saman kokenut
teikku kirjoitti:
Saman kohtalon kokeneilta olen saanut eniten lohtua, kiitos sinulle myös. Kaikilla tuntuu olevan samankaltaisia kokemuksia. Meille tämä kaikki tapahtui ihan älyttömän nopeasti.Vajaa viikko siitä kun mieheni pudotti tämän pommin muutimme lasten kanssa jo uuteen.Tyhmäksi tunnen minäkin itseni sillä elin luullen, että kaikki oli tosi hyvin. Mielestäni meiltä ei puuttunut mitään. Olemme aina ottaneet aikaa yhdessä ololle yms. Mies on ollut vaan niin saamarin hyvä näyttelijä, etten ole tajunnut. Kaikenlisäksi kaikki ystävämme ja sukulaisemmekin ovat pitäneet meitä unelma-parina ja sitten käy näin?! Mikä ihme noita miehiä oikein vaivaa? Harmittaa ihan älyttömästi, että tämä ei onnistunut:(
Sitä juuri on vaikeaa ymmärtää, että kaikki tapahtuu liian nopeasti. Itselläni parin viikon aikana oli hoidettu kaikki asiat avioeropapereita myöten. Toinen osapuoli on kenties valmistellut asiaa jo kuukausia, ja sinulle ja lapsille se tulee täytenä yllätyksenä. Siksi sitä juuri on niin vaikeaa kestää. Ja kun sukulaiset ym. pitävät unelmaparina, ei osaa edes kuvitella tuollaista tapahtuvan. Kaikki ympärillä ovat yhtä yllättyneitä kuin itsekin on. Silloin ei huomaa kyllästymisen merkkejä toisessa osapuolessa. Katala temppu se kuitenkin on. Kunpa avioliiton osapuolet osaisivat puhua tunteistaan (myös negatiivisista tunteista) keskenään, niin tällaiset tragediat olisi kenties vältettävissä. Yritä kestää, samassa veneessä ollaan, suru päällimmäisenä tunteena vielä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1482503
- 1801748
- 921598
- 691583
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k61005- 80958
- 68891
- 61856
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes188844- 61818