uudelleenkasvatukseen. Kaikenmaailman pikkuasioista nyppivät hermojaan ja kiukuttelevat kasoilla ja lääkäreissä ja muissa julkisissa paikoissa. Nolottaa oikein tehä töitä niitten kanssa,ei voi kuin ihmetellä, miten ne kehtaa äksyillä moisista pikkuasioista,
Onneksi mulla ei ole moisia työkavereina, mokomat äksyilijät.
Onneksi mulla ei ole moisia työkavereina, mokomat äksyilijät.
Vastaukset 5
Vanhimmat
äksyilijöille pitää vastata kohteliaan ystävällisesti ja kesyttää ne kiltimmiksi.;))
Useimmat äksyilijät häpeävät jälkikäteen käytöstään ja parhaassa tapauksessa laittavat hymyn kiertämään. Jos maailma tuntuu olevan kurja paikka, mikään ei onnistu, työkaverit vastaavat äkäisesti ja osallistuvat äksyilyyn, ei äksyilyn jatkuminen ole mikään ihme. Jos ihmiset jaksaisivat vastata ystävällisen kohteliaasti ja ihmistä arvostaen äksyilijälle, elämä maistuisi mukavammalle. Hyväntahtoisesta huumorista voisi myös olla apua.
PS: Miten sinua voi nolottaa tehdä töitä niitten kanssa, jos sinulla ei ole moisia työkavereina?
Ettet vaan itsekin joskus äksyilisi.;))
PPS: Minä olen joutunut välillä huomaamaan itse sortuneeni äksyilyyn ja yritän sitten korjata tilanteen anteeksi pyytäen ja selittäen. Jälkikäteen harmittaa, mutta yleensä vähän nautattaakin, koska ihmiset pääsääntöisesti ovat ihan mukavia, anteeksi antavia ja ymmärtäväisiä.
nimimerkkisi mukainen ihminen.
Ihanaa, teitä on harvassa.
Olet niiin oikeassa. Kunpa vain aina itsekin jaksaisi muistaa tuo positiivisuuden omassa käyttäytymisessään.
Tosin olen joutunut työssäni opettelemaan siihen, että pystyn vastaamaan asiallisen ystävällisesti aivan päättömiinkin heittoihin ja syytöksiin ja unohtamaan kaikki typeryydet.
Tapahtui kerran Sveitsin lentoasemalla.
Oltiin siinä välilaskun vuoksi muutama tunti jatkoyhteyttä odottelemassa.
Eräs vanham tuttava joka asuu Sveitsissä tuli Suomesta samalla lennolla ja hän jäi vielä joksikin aikaa kanssamme sinne seurustelemaan.
Hän totesi heti, että huomaa, et on taas kotona, kun henkilökunta oli niin tylyä, kuin vain voi.
Menin sitte siitä kavilasta ostamaan jotain syömistä.Huomasin sen tylyn linjan myös siinä asiakaspalvelussa, niin päätin tehdä kokeen.
Olin sille myyjälle niin kohtelias ja sytävällinen, kuin vain ikinä osasin ja kas, sitä saa mitä tilaa.
Hän oli suorastaan ylitse vuotavan ystävällinen ja hymyilevä minulle.
Toisen "kokeen" tein siellä pitkällä käytävällä missä ihmiset menivät sellasta liukuhihnaa pitkin.
Vastaan tuli jos jonnii näköstä huivipäätä, turbaanipäätä, mustalaisia, eri värisiä ihmisiä ympäri maailman.
Ainut yhdistävä tekijä oli hyvin vakava ja suorastaan tuima ilme kaikilla.
Ajattelin herättää heidän huomionsa, eli huomaavatko mitään.
Rupeesin kulkemaan hyppelemällä ja hymyilemällä heidän ohitseen.
Kyllä heidän ilmeensä ainakin hetkeksi pehmeni, enempi hymyn suuntaa.
Vastaavasti minun seurueeni otti reilusti etäisyyttä minuun, ettei vain kukaan olisi luullut, että tuntevat minut.
että turbaanipäinen.
Eikä hullu eikä juoppo, eikä rampa jne.
Vammaisia ne on. Esim: Päähinevammainen.
kun olen saksalaisten kanssa joutunut asiakkaana monestikin olemaan tosi tiukka ja jämäkkä saadakseni haluamani palvelut ja asiat hoidettua. Muutamat yhteistyökumppanit alkoivat arvostaa ja tosissaan kuunnella minua vasta ensimmäisen jyrähdyksen jälkeen. (Naisena miesten maailmassa, olen kohdannut vuosien varrella monenlaisia haasteita - useimmiten hauskoja.)
Myös jotkut palveluammattien harjoittajat kaupoissa tms. paikoissa yrittävät melkein kävellä ystävällisesti hymyilevän asiakkaan yli ja heittäytyvät sitten heti mateleviksi, kun asiakas jyrähtää. Joskus väsyneenä ja kiireessä on tullut pienestäkin kimmokkeestä käyttäydyttyä täällä samalla tapaa, vaikka itse inhoan sellaista käytöstä - eniten itsessäni.
Nuorena yksi "lempiharrastuksistani" oli äkäisten "tärkeitten" asiakkaiden kesyttäminen.
Tuosta hulluttelustasi tuli mieleen, että nuorena innostuimme mieheni kanssa helposti kaikenlaisiin leikkeihin ja hullutteluihin niin, että "muut pojat" kielsivät useinkin minua kertomasta vaimoilleen, millaisiin hullutuksiin hekin olivat retkillämme tulleet osallistuneeksi. Kyseessä oli yleensä ihan viaton hupsuttelu, mutta jotkut pojista pelkäsivät vaimojensa reaktioita.
Oletko matkustellut vanhoissa itäblokin maissa?
Kiertelimme niitä "urakalla" heti niiden avauduttua ja jouduimme kohtaamaan kaikenlaista "palvelua". He kun olivat tottuneet siihen, että ihmisen pitäisi olla kiitollinen saadessaan ylipäätään jotain ja ulkomaalaisten olisi tietysti pitänyt tyytyväisenä maksaa kaikesta vielä aivan uskomattomia hintoja. Muutamissa paikoissa palvelu on kuulemma kehittynyt ja muutamiin en välittäisi lähteä enää uudelleen.