Olen viimeinkin myöntänyt itselleni olevani alkoholin väärinkäyttäjä/kaappijuoppo/alkoholisti.
Pikku tissuttelusta se alkoi ja määrät senkun ovat nousseet. Näin oli- ja on äidinkin kohdalla, hän ei tosin ole asiaa itselleen- saati toisille ikinä myöntänyt.
Olen äiti itsekin, rakastan lapsiani suuresti ja syystäkin nyt kärsin sanomattomia syyllisyyden tuskia miettiessäni, miten typerä olen ollut.
En osaa sanoa, miten paljon lapset ovat äidin sidukkapuuhastelusta kärsineet, päällisin puolin iloisia ja tervepäisiä lapsia ovat.
Itselläni ainoana lapsena äidin juomisen peittely oli uskomattoman raskasta ja se on sitä vieläkin. Aivan samanlaisia mittasuhteita ei oma ryypiskely ole mielestäni saanut.
Mutta eihän "juoppo" sellaista itse huomaakaan.
Töissä olen pystynyt käymään normaalisti ja hoitamaan kaikki muutkin asiat. Itse asiassa olen ylitunnollinen ja -kiltti ja stressaan kaikesta, mitä en pilkulleen saa oikein.
Somaattisia oireita on koko kirjo; mikä johtuu stressistä, mikä alkosta, vaikea sanoa.
Kirjoittakaa tänne mulle joku, jolla on kokemuksia raitistumisesta, äidin- tai omasta alkoholiriippuvuudesta, yms.
Miten jaksan psyykata itseäni? Lapset ja oma terveys ovat tietenkin parhaat motiivit, mutta entä kun tulee heikko hetki? Kun tuntuu, että asiat ovat mallillaan ja tekee mieli retkahtaa?
Pikku tissuttelusta se alkoi ja määrät senkun ovat nousseet. Näin oli- ja on äidinkin kohdalla, hän ei tosin ole asiaa itselleen- saati toisille ikinä myöntänyt.
Olen äiti itsekin, rakastan lapsiani suuresti ja syystäkin nyt kärsin sanomattomia syyllisyyden tuskia miettiessäni, miten typerä olen ollut.
En osaa sanoa, miten paljon lapset ovat äidin sidukkapuuhastelusta kärsineet, päällisin puolin iloisia ja tervepäisiä lapsia ovat.
Itselläni ainoana lapsena äidin juomisen peittely oli uskomattoman raskasta ja se on sitä vieläkin. Aivan samanlaisia mittasuhteita ei oma ryypiskely ole mielestäni saanut.
Mutta eihän "juoppo" sellaista itse huomaakaan.
Töissä olen pystynyt käymään normaalisti ja hoitamaan kaikki muutkin asiat. Itse asiassa olen ylitunnollinen ja -kiltti ja stressaan kaikesta, mitä en pilkulleen saa oikein.
Somaattisia oireita on koko kirjo; mikä johtuu stressistä, mikä alkosta, vaikea sanoa.
Kirjoittakaa tänne mulle joku, jolla on kokemuksia raitistumisesta, äidin- tai omasta alkoholiriippuvuudesta, yms.
Miten jaksan psyykata itseäni? Lapset ja oma terveys ovat tietenkin parhaat motiivit, mutta entä kun tulee heikko hetki? Kun tuntuu, että asiat ovat mallillaan ja tekee mieli retkahtaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei vaan! Hienoa, että olet tunnistanut ongelmasi. Minäkin olen äiti ja vastikään tänne palstalle löytänyt. Siideritissuttelija jo parin vuoden ajan... Nyt on loppiaisesta asti ollut korkki kiinni ja tarkoitus olisi jatkaa näin. Päivä kerrallaan.
Minä myös olen kiltti ja tunnollinen, varsinainen stressaaja. Töitä olen myös pystynyt tekemään juomisestani huolimatta ja perheen hoitanut - mutta varmasti paremminkin olisin voinut sen tehdä. Nyt olen myöntänyt itselleni, että olen alkoholisti, vaikka tällaisella kiltillä tytöllä onkin tietysti ollut alkoholistista täysin erilainen käsitys. Mutta kun tosiaan huomaa olevansa kaappijuoppo, on sitä myös alkoholisti.
Olen huomannut näiden muutamien viikkojen aikana että jaksan tätä äitinä olemista huomattavasti paremmin ilman alkoa. Yllätys yllätys. Vaikka yksi syy tissutteluun oli just se puuduttava lapsiperheen arki - tuntui, että sidu pari kolme neljä illassa sopivasti lievitti kireää pinnaa.
Minun vanhempani eivät ole alkoholisteja, joten siitä puolesta en osaa sanoa. Nyt vain kannustan sinua pysymään raittiina päivä - tai vaikka pullo - kerrallaan. Eli kun meinaa tehdä mieli, sanot vain, että ei nyt. Jätän tämän siiderin väliin. Tällä tavalla minä olen päässyt raitistumisen alkuun.
Kun tekee mieli retkahtaa, keksi jotain muuta! Minä olen itselleni sallinut vaikka jonkun herkun (läskistymisen uhallakin!) sidupulloa korvaamaan. Soita jollekulle, käy ulkona kävelyllä, keksi jotain muuta. Kirjoita vaikka tälle palstalle ja kerro tuntemuksistasi!
Hirveästi tsemppiä sinulle ja meille kaikille!!
soita ennen ekaa huikkaa 09-750200, AA Auttava Puhelin. Siis ennen ekaa huikkaa!!!
Aloita vaikka tipattomalla kuukaudella ja jatkat siitä. Voihan sitä aina silloin tällöin retkahtaa, pitää vaan huolen että retkahdus ei pitkity. Annat itsellesi luvan ryypätä vaikkapa yhtenä päivänä kuukaudessa, ei tule niin alkoholisti olo kun käyttää kohtuudella ja harvoin.
Minä ainaskin yrittäisin kovasti tehdä töitä ja rikastua, niin ettei kakki murheet sitten kaatuisi päälle, kun kaunis ja rikas. Minä yrittäisin kovasti myös olla kaunis ja rohkea ja suosittu ja sillee...
Ei taida olla juopottelu tuttu asia sinulle?
Ettäkö retkahdella saa, mutta ei liikaa.
Aloitin tipattoman tammikuun ja yhden kerran retkahdin mutta , otin vain neljä snapsii liköörii. Se jäi siihen sitten. Tsemppiä sinulle viestin aloittaja , sekä muille. Päivä kerrallaan. Mulla motiivina ihanat lapsenlapset, joilla täytyy olla selväpäinen mummu.
uskon että vielä löydät raittiin elämän. Itse myönnän olevani alkoholisti-isä. Nyt on tullut aika raitistua. Vanhin lapsista ymmärtää että juon. Kysyy miksi ja en osaa siihen mitään sanoa. Todennäköisesti olen tuhonnut itseni aika paljon sisältä mutta voin kai saada vielä muutaman vuoden jos nyt lopetan. En itsestäni välitä mutta lasten takia.