miten/minne antaa lapsi adoptoitavaksi?

adoptiota harkitseva

minne pitää ottaa yhteyttä jos haluaa antaa lapsen adoptoitavaksi mikä ei ole vielä syntynyt? miten pitää toimia jne? kiitos kovasti

60

5551

Vastaukset

  • Hei!

    Ota yhteyttä Pelastakaa Lapsiin. Sieltä sinulle annetaan adoptioneuvontaa, jonka aikana sinä saat tietoa asioista. Vaikka käytkin adoptioneuvonnan, sinä voit silti pitää lapsesi, jos mielesi onkin muuttunut.

    • lapset on liian kaukana, niin neuvolasta saat apua. Oikeassakin adoptiossa on 10 vko harkintaaika.


    • pelastakaa kirjoitti:

      lapset on liian kaukana, niin neuvolasta saat apua. Oikeassakin adoptiossa on 10 vko harkintaaika.

      ..voit allekirjoittaa adoptiopaperit alle vasta kun lapsi on 8 viikkoa. (Se on pakollinen harkinta-aika jokaiselle.) Lapsi on sen ajan perheessä jotka yleensäkin hoitavat adoptioon tulevia vauvoja tai joissakin tapauksissa lapsi voi mennä jo aikaisemmin tulevaan adoptioperheeseen, mutta se on harvinaisempaa.

      Ja jos Pela on liian kaukana niin he neuvovat miten voit toimia (hoitaako kuntasi sosiaalitoimi adoptioneuvonnan sinulle).


  • sosiaalitoimistoosi tai pelastakaa lapset ry:hyn. Näissä molemmissa on sosiaalityöntekijöitä, jotka hoitavat adoptioasioita. Saat adoptioneuvontaa, jossa sinulle kerrotaan adoption vaikutuksista ja muista vaihtoehdoista. Lapsen syntymän jälkeen on vielä pakollinen 8 viikon harkinta-aika, jonka jälkeen voit vasta antaa suostumuksesi adoptioon. Adoptioneuvonnan läpikäyminen ei tarkoita sitä, että sinun olisi tämän jälkeen pakko antaa lapsesi adoptioon, vaan se että saisit tietoa päätöksesi tueksi.

    http://www.pelastakaalapset.fi/fi/toiminta/lastensuojelutyo/adoptiot/kotimaiset-adoptiot

  • Taas yksi tyyppi joka ei ole ajatellut asioita napaansa pidemmälle!! Miksi ihmeessä pitää lapsia hankkia jos ei niitä halua pitää?? Ihan sama kun laittaisi lehteen ilmoituksen "annetaan luovutusikäinen vauva hyvään kotiin" Huh että vihaksi pistää......sorry vaan.

    • ihan vain sullekin tiedoksi että vahinkojakin sattuu vaikka ehkäisy olisikin kunnossa. adoptio on vain yksi tapa aborttejen ja muiden joukossa.


    • ... kirjoitti:

      ihan vain sullekin tiedoksi että vahinkojakin sattuu vaikka ehkäisy olisikin kunnossa. adoptio on vain yksi tapa aborttejen ja muiden joukossa.

      ...suosittelen aborttia. Asia aivan eri jos joku haluaa tieten tahtoen synnyttää lapsen jollekkin pariskunnale jolla ei mahdollisuuksia itse lapsia saada, nämä asiathan sovitaan luonnollisesti etukäteen.


    • jo valmiiksi epätoivottu kirjoitti:

      ...suosittelen aborttia. Asia aivan eri jos joku haluaa tieten tahtoen synnyttää lapsen jollekkin pariskunnale jolla ei mahdollisuuksia itse lapsia saada, nämä asiathan sovitaan luonnollisesti etukäteen.

      Suomen lain mukaan ei lasta voi synnyttää tietylle pariskunnalle, eli sitä ei voi mitenkään etukäteen sopia.


    • sossupaholainen kirjoitti:

      Suomen lain mukaan ei lasta voi synnyttää tietylle pariskunnalle, eli sitä ei voi mitenkään etukäteen sopia.

      bioäiti voi esittää toiveen perheestä.


    • Miksi sinua pistää vihaksi?

      Mitä pahaa siinä on jos kaikki ei halua päättää oman lapsen elämää aborttiin, vaikka eivät pysty lasta kasvattamaan omassa kodissa?
      Elämä on kallisarvoinen ja lahjaksi saatu. Minusta abortit on ihan turhia. Ihan varmasti jokaiselle lapselle löytyy oman koti. Mutta ymmärrän myös sen että valinta on jokaisen tehtävä itse, sitä ei voi kukaan muu tehdä.

      Ja olen siitä saamaa mieltä kuin joku toinenkin kirjoittaja: joskus lapsi tulee vaikka sen tulo on estetty tarkasti. Joskus vain joku saa lahjan vaikka ei sitä halua.

      Ja on suurta epäitsekkyyttä antaa lapsen pitää elämän lahja vaikka sitä ei itse halua olla jakamassa. Jotkut vaan osaa ajatella asioita muustakin lähtökohdasta kuin omasta navasta.
      Mitä siitä vihastumaan?


    • hashgdfrr kirjoitti:

      bioäiti voi esittää toiveen perheestä.

      toiveen siitä, millainen perhe on (asuuko maalla/kaupungissa, elämäntavat, arvot, harrastukset jne) mutta ei voi valita tiettyä perhettä. Sossut valitsevat sopivan perheen bion toiveiden mukaisesti. Bio ei voi itse toivoa tiettyä perhettä.


    • Ihmettelen.. kirjoitti:

      Miksi sinua pistää vihaksi?

      Mitä pahaa siinä on jos kaikki ei halua päättää oman lapsen elämää aborttiin, vaikka eivät pysty lasta kasvattamaan omassa kodissa?
      Elämä on kallisarvoinen ja lahjaksi saatu. Minusta abortit on ihan turhia. Ihan varmasti jokaiselle lapselle löytyy oman koti. Mutta ymmärrän myös sen että valinta on jokaisen tehtävä itse, sitä ei voi kukaan muu tehdä.

      Ja olen siitä saamaa mieltä kuin joku toinenkin kirjoittaja: joskus lapsi tulee vaikka sen tulo on estetty tarkasti. Joskus vain joku saa lahjan vaikka ei sitä halua.

      Ja on suurta epäitsekkyyttä antaa lapsen pitää elämän lahja vaikka sitä ei itse halua olla jakamassa. Jotkut vaan osaa ajatella asioita muustakin lähtökohdasta kuin omasta navasta.
      Mitä siitä vihastumaan?

      toimintaa antaa oma lapsi pois!! Jos huomaa tulleensa raskaaksi ja jo siinä vaiheessa tietää ettei lasta halua pitää,niin ehdottomasti abortti!
      Jos se lainmukaisesti on vielä mahdollista, niin siinä ei pitäsi olla mitään ongelmaa. Asia erikseen sitten taas on,jos raskaus on edennyt jo liian pitkälle äidin tullessa katumapäälle ja aborttia ei pysty enään tekemään,silloin toki on parempi jo itse lapsen kannalta harkita adoptioon antamista.
      Tässä adoptiossa on myös negatiivisia puolia.
      Olen läheltä seurannut kun yhden lapsen luottamus/usko rommuttui täysin kuullessaan etteivät hänen vanhempansa olekkaan niitä oikeita "äitejä ja isiä". Aika surkeaa seurata kun lapsi ei voinut ymmärtää miksi oikea äiti ei häntä halunnut!! En ole perehtynyt tähän adoptiolakiin enkä näin ollen tiedä mikä on käytäntö, kerrotaanko lapselle että heillä on biologiset vanhemmat erikseen vai miten. Enkä juuri sillä tiedolla paljon mitään teekkään...en ole adoptoimassa enkä omia lapsiani pois antamassa!


    • tosi kylmäkiskoista kirjoitti:

      toimintaa antaa oma lapsi pois!! Jos huomaa tulleensa raskaaksi ja jo siinä vaiheessa tietää ettei lasta halua pitää,niin ehdottomasti abortti!
      Jos se lainmukaisesti on vielä mahdollista, niin siinä ei pitäsi olla mitään ongelmaa. Asia erikseen sitten taas on,jos raskaus on edennyt jo liian pitkälle äidin tullessa katumapäälle ja aborttia ei pysty enään tekemään,silloin toki on parempi jo itse lapsen kannalta harkita adoptioon antamista.
      Tässä adoptiossa on myös negatiivisia puolia.
      Olen läheltä seurannut kun yhden lapsen luottamus/usko rommuttui täysin kuullessaan etteivät hänen vanhempansa olekkaan niitä oikeita "äitejä ja isiä". Aika surkeaa seurata kun lapsi ei voinut ymmärtää miksi oikea äiti ei häntä halunnut!! En ole perehtynyt tähän adoptiolakiin enkä näin ollen tiedä mikä on käytäntö, kerrotaanko lapselle että heillä on biologiset vanhemmat erikseen vai miten. Enkä juuri sillä tiedolla paljon mitään teekkään...en ole adoptoimassa enkä omia lapsiani pois antamassa!

      Joskus ennen vanhaan saattoi olla että lapselle ei kerrotu että hänet on adoptoitu ja nyt on huomattu että mitä aikaisemmin lapselle kerrotaan adoptiosta niin sitä parempi.
      Tosin tunnen myös adoptoituja jotka on 30-40-vuotiaita ja he ovat ottaneet ihan hyvin elämän vastaan vaikka ovatkin adoptoituja aikana jolloin asioista ajateltiin vähän eri lailla.

      Ja en voi ymmärtää ihmistä jonka mielestä lapsen elämä on parempi päättää abortissa kuin antaa äidin harkita lapsen syntmään asti mitä hän tekee.
      Minusta siis adoptio on paljon parempi kuin abortti. Arvostan elämää niin paljon.
      Mutta kuten kirjoitin valinta on jokaisen oma ja en uskalla alkaa sinun kanssa samaan asemaan että tuomitsisin kokonaan toisen vaihtoehdon sillä ajattelen että meistä jokaínen joutuu aikanaan vastuuseen tekemisistään.

      Mutta sinulla näyttää olevan potkua toimia ihan toisin, koska voit kirjoittaa tänne että mitä toisen ihmisen pitää ihan IHAN EHDOTTOMASTI TEHDÄ! Mistä olet moisen oikeuden saanut?


    • Ihmettelen... kirjoitti:

      Joskus ennen vanhaan saattoi olla että lapselle ei kerrotu että hänet on adoptoitu ja nyt on huomattu että mitä aikaisemmin lapselle kerrotaan adoptiosta niin sitä parempi.
      Tosin tunnen myös adoptoituja jotka on 30-40-vuotiaita ja he ovat ottaneet ihan hyvin elämän vastaan vaikka ovatkin adoptoituja aikana jolloin asioista ajateltiin vähän eri lailla.

      Ja en voi ymmärtää ihmistä jonka mielestä lapsen elämä on parempi päättää abortissa kuin antaa äidin harkita lapsen syntmään asti mitä hän tekee.
      Minusta siis adoptio on paljon parempi kuin abortti. Arvostan elämää niin paljon.
      Mutta kuten kirjoitin valinta on jokaisen oma ja en uskalla alkaa sinun kanssa samaan asemaan että tuomitsisin kokonaan toisen vaihtoehdon sillä ajattelen että meistä jokaínen joutuu aikanaan vastuuseen tekemisistään.

      Mutta sinulla näyttää olevan potkua toimia ihan toisin, koska voit kirjoittaa tänne että mitä toisen ihmisen pitää ihan IHAN EHDOTTOMASTI TEHDÄ! Mistä olet moisen oikeuden saanut?

      mitä kenenkin PITÄÄ TEHDÄ!!! Suomi on vapaa maa omien mielipiteiden esittämiseen ja jokainen tekee mitä parhaaksi näkee. Minä nyt vaan satun olemaan sitä mieltä mitä kirjoitinkin,en KÄSKENYT ketään toimimaan oman mielipiteeni mukaisesti.
      Ps.Lue aikasi kuluksi noita muita viestiketjuja aiheeseen liittyen, huomaat että suuri osa ihmisistä on samoilla linjoilla kanssani,tulkkaatko heidänkin mielipiteet KÄSKYIKSI??? Älä vaivaudu tähän enään kommentoimaan,kiitos etukäteen!


    • on sanonut kirjoitti:

      mitä kenenkin PITÄÄ TEHDÄ!!! Suomi on vapaa maa omien mielipiteiden esittämiseen ja jokainen tekee mitä parhaaksi näkee. Minä nyt vaan satun olemaan sitä mieltä mitä kirjoitinkin,en KÄSKENYT ketään toimimaan oman mielipiteeni mukaisesti.
      Ps.Lue aikasi kuluksi noita muita viestiketjuja aiheeseen liittyen, huomaat että suuri osa ihmisistä on samoilla linjoilla kanssani,tulkkaatko heidänkin mielipiteet KÄSKYIKSI??? Älä vaivaudu tähän enään kommentoimaan,kiitos etukäteen!

      * *

      X


    • tosi kylmäkiskoista kirjoitti:

      toimintaa antaa oma lapsi pois!! Jos huomaa tulleensa raskaaksi ja jo siinä vaiheessa tietää ettei lasta halua pitää,niin ehdottomasti abortti!
      Jos se lainmukaisesti on vielä mahdollista, niin siinä ei pitäsi olla mitään ongelmaa. Asia erikseen sitten taas on,jos raskaus on edennyt jo liian pitkälle äidin tullessa katumapäälle ja aborttia ei pysty enään tekemään,silloin toki on parempi jo itse lapsen kannalta harkita adoptioon antamista.
      Tässä adoptiossa on myös negatiivisia puolia.
      Olen läheltä seurannut kun yhden lapsen luottamus/usko rommuttui täysin kuullessaan etteivät hänen vanhempansa olekkaan niitä oikeita "äitejä ja isiä". Aika surkeaa seurata kun lapsi ei voinut ymmärtää miksi oikea äiti ei häntä halunnut!! En ole perehtynyt tähän adoptiolakiin enkä näin ollen tiedä mikä on käytäntö, kerrotaanko lapselle että heillä on biologiset vanhemmat erikseen vai miten. Enkä juuri sillä tiedolla paljon mitään teekkään...en ole adoptoimassa enkä omia lapsiani pois antamassa!

      kehottaa toista tappamaan oma lapsensa!


    • Outo tyyppi kirjoitti:

      * *

      X

      ...mitäköhän kieltä tuohon kirjoitit...tai lähinnä piirsit :))


    • on mielestäni kirjoitti:

      kehottaa toista tappamaan oma lapsensa!

      "oma lapsi" jos sen on valmis antamaan pois???


    • esittää kirjoitti:

      toiveen siitä, millainen perhe on (asuuko maalla/kaupungissa, elämäntavat, arvot, harrastukset jne) mutta ei voi valita tiettyä perhettä. Sossut valitsevat sopivan perheen bion toiveiden mukaisesti. Bio ei voi itse toivoa tiettyä perhettä.

      Kyllä lapselle voi toivoa tiettyä perhettä. Näin on tietenkin esim. sukulaisadoptioissa. Tiedän myös yhden tapauksen, jossa bioäiti halusi antaa lapsensa juuri tiettyyn perheeseen (jossa oli aiemmin kaksi lasta ja sitten kolmannessa synnytyksessä oli lapsi kuollut ja äiti menetti kohdun). Bioäiti sanoi, että ellei lapsi pääse adoptioon tähän tiettyyn perheeseen, niin adoptio ei toteudu ollenkaan. Kyllä sossut siihen sitten suostuivat.


  • Ei musta ainakaan tunnu pahalta että odotan lasta ja aijon antaa sen pois. Olen tosi onnellinen siitä että minun ei tarvinnut tappaa tulevaa elämää vaan antaa sille mahdollisuus elää perheessä joka on jo kauvan häntä toivonut. Ehkäisyä käytin, mutta silti vahinko sattui. En kykene lasta kasvattamaankaan vielä. Paljon on vielä omaltakin tulevaisuudelta odotettavissa. Ihan kaikille epätietoisille, jotka haluavat antaa lapsensa adoptioon, niin kannattaa asiasta jutella läheisten kanssa niin jaksaa paremmin. Asiat saadaan vireille ottamalla yhteyttä pelastakaa lapsiin, tai sosiaaliviranomaisiin. Siellä neuvovat asiat eteen päin, eikä siellä ketään syytetä tai tuomita. Siellä annetaan neuvoa ja tukea, sekä yleisiä ohjeita.

    • itse olen tuon prosessin käynyt läpi, enkä suosittele sitä kellekkään..
      sinua ei tulla kuitenkaan koskaan kiittämään siitä että olet antanut elämän jollekkin, sinä saat korkeintaa halveksuvia katseita ja lapsesi syyttää hylkäämiskokemuksesta loppu elämäsi.

      no, mutta ainahan voit kokeilla, tule sitten kertomaan myöhemmin tälle palstalle miten huonosti menee..


    • kaikesta_huolimatta... kirjoitti:

      itse olen tuon prosessin käynyt läpi, enkä suosittele sitä kellekkään..
      sinua ei tulla kuitenkaan koskaan kiittämään siitä että olet antanut elämän jollekkin, sinä saat korkeintaa halveksuvia katseita ja lapsesi syyttää hylkäämiskokemuksesta loppu elämäsi.

      no, mutta ainahan voit kokeilla, tule sitten kertomaan myöhemmin tälle palstalle miten huonosti menee..

      Jos joku aikoo antaa lapsen adoptioon siksi että hän saisi siitä kiitosta, niin se on väärä peruste.

      Mutta ajattelen että jos lapsen adoptioiva ihminen olisi yhteydessä lapsen biologiseen äitiin niin hän haluaisi kiittää siitä että lapselle on annettu elämä. (Minä ainakin haluaisin kiittää biologista äitiä, jos adoptoisin lapsen.)

      Kirjoitit että adoptioon antavaa voidaan tulla syyttämään siitä. Mutta minä ajattelen että on ihan sama mitä teet, silti se on jonkun mielestä väärin.
      Siksi kannattaa miettiä asiaa ihan omalta kannalta, mikä on itselle paras ratkaisu.

      Aika moni joka antaa lapsen adoptioon on tullut ns vahingossa raskaaksi. Joillakin raskaus on pitkällä tai muuten lapsen elämää ei haluta päättää. Adoptio voi olla toimiva ratkaisu.

      Tunnen adoptiolapsia joista suurin osa on jo aikuisia ja tietääkseni he eivät ole katkeria bioäidilleen vaan he nauttivat saamastaan elämästä.

      Kaverini on tehnyt abortin ja en voi sitä ymmärtää mitenkään. Hän tuli vahingossa raskaaksi. Kun kaverilleni sattui sama tilanne uudestaan niin ehdotin hänelle toista ratkaisua ja olin todella onnellinen kun pikkuisen elämä sai jatkua. Näiden kahden vahinkoraskauden välissä kaverini elämäntilanne ei ollut muuttunut ollenkaan, mutta ehkä hänen ajatukset oli muuttunut.
      Liian usein abortti tulee ensimmäisenä ratkaisuna mieleen vaikka muitakin, vaihtoehtoja on olemassa.

      Minä arvostan jokaista joka ei päätä raskautta aborttiin vaan lapsen syntymään. Ja minusta ei voi olla suurempaa rakkautta kuin se joka antaa lapsensa toisen perheen lapseksi, jos ei sitä itse halua / pysty olla jakamassa.


    • Minä ajattelen että... kirjoitti:

      Jos joku aikoo antaa lapsen adoptioon siksi että hän saisi siitä kiitosta, niin se on väärä peruste.

      Mutta ajattelen että jos lapsen adoptioiva ihminen olisi yhteydessä lapsen biologiseen äitiin niin hän haluaisi kiittää siitä että lapselle on annettu elämä. (Minä ainakin haluaisin kiittää biologista äitiä, jos adoptoisin lapsen.)

      Kirjoitit että adoptioon antavaa voidaan tulla syyttämään siitä. Mutta minä ajattelen että on ihan sama mitä teet, silti se on jonkun mielestä väärin.
      Siksi kannattaa miettiä asiaa ihan omalta kannalta, mikä on itselle paras ratkaisu.

      Aika moni joka antaa lapsen adoptioon on tullut ns vahingossa raskaaksi. Joillakin raskaus on pitkällä tai muuten lapsen elämää ei haluta päättää. Adoptio voi olla toimiva ratkaisu.

      Tunnen adoptiolapsia joista suurin osa on jo aikuisia ja tietääkseni he eivät ole katkeria bioäidilleen vaan he nauttivat saamastaan elämästä.

      Kaverini on tehnyt abortin ja en voi sitä ymmärtää mitenkään. Hän tuli vahingossa raskaaksi. Kun kaverilleni sattui sama tilanne uudestaan niin ehdotin hänelle toista ratkaisua ja olin todella onnellinen kun pikkuisen elämä sai jatkua. Näiden kahden vahinkoraskauden välissä kaverini elämäntilanne ei ollut muuttunut ollenkaan, mutta ehkä hänen ajatukset oli muuttunut.
      Liian usein abortti tulee ensimmäisenä ratkaisuna mieleen vaikka muitakin, vaihtoehtoja on olemassa.

      Minä arvostan jokaista joka ei päätä raskautta aborttiin vaan lapsen syntymään. Ja minusta ei voi olla suurempaa rakkautta kuin se joka antaa lapsensa toisen perheen lapseksi, jos ei sitä itse halua / pysty olla jakamassa.

      kannataisiko miettiä omalle kohdalle nuita asioita? entäs jos oisit itse nuiden valintojen edessä..pystyisitkö synnyttämään lapsen ja antamaan sen pois??
      tällä palstalla on niitä neuvon antajia ja jeesustelijoita joilla ei juurikaan ole muutenkaan elämänkokemusta ja sitten kyllä lauotaan neuvoja joka lähtöön. se on kuule ihan sama mikä sinun mielestä on lapselle parasta tai tilanteeseen parasta, kun et sinä joudu adoptioon antamisen jälkeen elämään sitä elämää jonka biologiset äidit joutuvat.
      ideaali tilannehan olisi se ettei vahinkoraskauksia tule, näin ollen ei tarvitsisi pohtia abortti, adoptio, lapsen pitämis-kysymyksiä.
      adoptio on aina tragedia, se on sitä luovuttavalle äidille ja lapselle..loppu elämän..toki tähän lukuun en ota lapsen biologisen isän tai äidin sukua, isovanhempia, sisaruksia, serkkuja..
      ei adoptio ole yksinkertainen ratkaisu!!!! vaikka se siltä teistä monesta untuvikosta tuntuukin :-)
      mitä tulee tuohon KIITOS-kysymykseen niin loppuelämäänsä ei kannata pilata sillä että tekee jonkun lapsettoman perheen onnelliseksi tai antaa "lapselle elämän" se on turhuutta koska 9 kk raskaus, helvetillinen synnytys, loppuelämän itsesyytökset ei ole sen arvoisia että joku ohimennen sanoo "kiitos kun annoit lapsen adoptioon!


    • Kaikkea hyvää sinulle ja voimia ! Älä välitä näistä tuomitsijoista, he eivät ole sinun tilanteessasi. Elämä on monimutkaista ja adoptio on oikeasti joskus paras (vaikka ei varmasti koskaan helppo) ratkaisu.


    • neilikka kirjoitti:

      Kaikkea hyvää sinulle ja voimia ! Älä välitä näistä tuomitsijoista, he eivät ole sinun tilanteessasi. Elämä on monimutkaista ja adoptio on oikeasti joskus paras (vaikka ei varmasti koskaan helppo) ratkaisu.

      adoptio peruuntua vielä senkin jälkeen kun biologisen äidin harkinta-aika kulunut, hän allekirjoittanut paperit ja lapsi jo muutaman viikon adoptioperheessä, mutta oikeus ei ole vielä adoptiota vahvistanut, ja äiti haluaisikin lapsen takaisin?


    • sivusta seurannut kirjoitti:

      adoptio peruuntua vielä senkin jälkeen kun biologisen äidin harkinta-aika kulunut, hän allekirjoittanut paperit ja lapsi jo muutaman viikon adoptioperheessä, mutta oikeus ei ole vielä adoptiota vahvistanut, ja äiti haluaisikin lapsen takaisin?

      Kannattaa kysyä Pelastakaa lapset ry:n toimistolta, osaavat varmaan vastata parhaiten.


    • sivusta seurannut kirjoitti:

      adoptio peruuntua vielä senkin jälkeen kun biologisen äidin harkinta-aika kulunut, hän allekirjoittanut paperit ja lapsi jo muutaman viikon adoptioperheessä, mutta oikeus ei ole vielä adoptiota vahvistanut, ja äiti haluaisikin lapsen takaisin?

      Kannattaa ottaa yhteyttä asianajajaan ja käräjäoikeuteen. Kunnan oikeusaputoimisto on hyvä osoite, jos pelkää suuria laskuja. Netistä löytyy myös asianajajien puhelinpalveluita (laskutetaan puhelinlaskun yhteydessä ja hinta näkyy netissä).

      EI KANNATA VIIVYTELLÄ!


    • sivusta seurannut kirjoitti:

      adoptio peruuntua vielä senkin jälkeen kun biologisen äidin harkinta-aika kulunut, hän allekirjoittanut paperit ja lapsi jo muutaman viikon adoptioperheessä, mutta oikeus ei ole vielä adoptiota vahvistanut, ja äiti haluaisikin lapsen takaisin?

      papereiden allekirjoittamisen jälkeen tuskin pystyy enää peruuttamaan adoptiota.
      oma näkemykseni on että käräjäoikeus vahvistaa oikeudessa adoption parin kuukauden päästä allekirjoituksesta...kyllä se peli on menetetty kun nimi on paperissa.


    • sivusta seurannut kirjoitti:

      adoptio peruuntua vielä senkin jälkeen kun biologisen äidin harkinta-aika kulunut, hän allekirjoittanut paperit ja lapsi jo muutaman viikon adoptioperheessä, mutta oikeus ei ole vielä adoptiota vahvistanut, ja äiti haluaisikin lapsen takaisin?

      pitäisi voida? Harkinta aika (min 8 vkoa max 6kk) on sitä varten, että mielensä voi muuttaa. Paperit allekirjoitetaan vasta kun päätös on täysin varma. Se, että lapsi olisi ollut adoptiokodissa jo useiden viikkojen ajan ja yhtäkkiä vietäisinkiin heiltä olisi kohtuuttoman julmaa! Kyse on sentään ihmisistä, jotka ovat odottaneet vuosia adoptiolasta, käyneet läpi lapsettomuuden tuskan ja todennäköisesti myös useita keskenmenoja. Olisi kohtuutonta ensin antaa heille lapsi ja sitten viedä se heiltä. En tiedä miten sellaisesta tilanteesta henkisesti selviäisi.


    • Minä ajattelen että... kirjoitti:

      Jos joku aikoo antaa lapsen adoptioon siksi että hän saisi siitä kiitosta, niin se on väärä peruste.

      Mutta ajattelen että jos lapsen adoptioiva ihminen olisi yhteydessä lapsen biologiseen äitiin niin hän haluaisi kiittää siitä että lapselle on annettu elämä. (Minä ainakin haluaisin kiittää biologista äitiä, jos adoptoisin lapsen.)

      Kirjoitit että adoptioon antavaa voidaan tulla syyttämään siitä. Mutta minä ajattelen että on ihan sama mitä teet, silti se on jonkun mielestä väärin.
      Siksi kannattaa miettiä asiaa ihan omalta kannalta, mikä on itselle paras ratkaisu.

      Aika moni joka antaa lapsen adoptioon on tullut ns vahingossa raskaaksi. Joillakin raskaus on pitkällä tai muuten lapsen elämää ei haluta päättää. Adoptio voi olla toimiva ratkaisu.

      Tunnen adoptiolapsia joista suurin osa on jo aikuisia ja tietääkseni he eivät ole katkeria bioäidilleen vaan he nauttivat saamastaan elämästä.

      Kaverini on tehnyt abortin ja en voi sitä ymmärtää mitenkään. Hän tuli vahingossa raskaaksi. Kun kaverilleni sattui sama tilanne uudestaan niin ehdotin hänelle toista ratkaisua ja olin todella onnellinen kun pikkuisen elämä sai jatkua. Näiden kahden vahinkoraskauden välissä kaverini elämäntilanne ei ollut muuttunut ollenkaan, mutta ehkä hänen ajatukset oli muuttunut.
      Liian usein abortti tulee ensimmäisenä ratkaisuna mieleen vaikka muitakin, vaihtoehtoja on olemassa.

      Minä arvostan jokaista joka ei päätä raskautta aborttiin vaan lapsen syntymään. Ja minusta ei voi olla suurempaa rakkautta kuin se joka antaa lapsensa toisen perheen lapseksi, jos ei sitä itse halua / pysty olla jakamassa.

      minut on adoptoitu ja olen tiennyt sen pienestä pitäen. Murrosikä oli minulle tosi rankka ja sellaista "selviytymistä" päivästä toiseen. On kurjaa kun ei tiedä omia vanhempiaan. Ei tiedä välittivätkö vanhemmat oikeasti, harkitsiko edes pitämistä vai oliko itsestään selvyys että minut annettaisiin pois.
      Minulla on ollut pienestä pitäen kova kiintymys johonkin. Pienenä se oli äiti.
      minulle oli kova pala olla yksi päivä erossa, koska pelotti tuleeko äiti hakemaan. Nyt aviomies, eli toisin sanoen minulla on TODELLA suuri hylätyksi tulemisen pelko. Pienenä itkin monta kertaa äidilleni " mikä minussa on vikana kun äiti ei tykännyt minusta", sitä ei pieni lapsi pysty järjellä ajattelemaan. Myös itsetuntoni on ollut aina huono, minulla on ollut aina suuri tarve tulla hyväksytyksi, mutta valitettavasti ala-asteella minua kiusattiin paljon, sanoilla "äpärä,ottolapsi," jnejnejne.
      olen jutellut myös muiden adoptoitujen kanssa, ja tämä tunne on meillä kaikilla todella suuri, kysymyksiä on paljon, ja moni adoptiolapsi toivoo tulevansa löydetyksi. Meillä on paljon kysymyksiä ja toivon edelleen että äitin löytäisi minut. Adoptio jättää aina pysyvän haavan sydämmeen jota ei voi ommella kiinni, kaipaan kovasti äitiäni, eikä sitä tunnetta pysty kukaan tietämään ellei ole itse adoptiolapsi
      T. Aina äitinsä tytär.


    • ihmeessä kirjoitti:

      pitäisi voida? Harkinta aika (min 8 vkoa max 6kk) on sitä varten, että mielensä voi muuttaa. Paperit allekirjoitetaan vasta kun päätös on täysin varma. Se, että lapsi olisi ollut adoptiokodissa jo useiden viikkojen ajan ja yhtäkkiä vietäisinkiin heiltä olisi kohtuuttoman julmaa! Kyse on sentään ihmisistä, jotka ovat odottaneet vuosia adoptiolasta, käyneet läpi lapsettomuuden tuskan ja todennäköisesti myös useita keskenmenoja. Olisi kohtuutonta ensin antaa heille lapsi ja sitten viedä se heiltä. En tiedä miten sellaisesta tilanteesta henkisesti selviäisi.

      Ei kaikki lasta adoptoivat ole käyneet lapsettomuuden läpi. Jotkut adoptoivat vain sen takia koska haluavat, vaikka voisisivat saada oman lapsen.
      Osalla ado vanhemmilla on taustalla keskenmenoja, abortteja ja lapsettomuutta. Ei suinkaan kaikilla.


    • äitiä kaipaava kirjoitti:

      minut on adoptoitu ja olen tiennyt sen pienestä pitäen. Murrosikä oli minulle tosi rankka ja sellaista "selviytymistä" päivästä toiseen. On kurjaa kun ei tiedä omia vanhempiaan. Ei tiedä välittivätkö vanhemmat oikeasti, harkitsiko edes pitämistä vai oliko itsestään selvyys että minut annettaisiin pois.
      Minulla on ollut pienestä pitäen kova kiintymys johonkin. Pienenä se oli äiti.
      minulle oli kova pala olla yksi päivä erossa, koska pelotti tuleeko äiti hakemaan. Nyt aviomies, eli toisin sanoen minulla on TODELLA suuri hylätyksi tulemisen pelko. Pienenä itkin monta kertaa äidilleni " mikä minussa on vikana kun äiti ei tykännyt minusta", sitä ei pieni lapsi pysty järjellä ajattelemaan. Myös itsetuntoni on ollut aina huono, minulla on ollut aina suuri tarve tulla hyväksytyksi, mutta valitettavasti ala-asteella minua kiusattiin paljon, sanoilla "äpärä,ottolapsi," jnejnejne.
      olen jutellut myös muiden adoptoitujen kanssa, ja tämä tunne on meillä kaikilla todella suuri, kysymyksiä on paljon, ja moni adoptiolapsi toivoo tulevansa löydetyksi. Meillä on paljon kysymyksiä ja toivon edelleen että äitin löytäisi minut. Adoptio jättää aina pysyvän haavan sydämmeen jota ei voi ommella kiinni, kaipaan kovasti äitiäni, eikä sitä tunnetta pysty kukaan tietämään ellei ole itse adoptiolapsi
      T. Aina äitinsä tytär.

      ja jos esim et olisi adoptoitu, niin sinulla silti olis nuo samankaltaiset ongelmat.
      Tuo miten sen kaiken kuvasit ei liity mitenkään adoptioon

      Jos olisit kavanut nuoren teiniäidin luona, niin aivan varmasti sinua olisi kiusattu vielä enemmän, hylätyksi tulemisen pelko olisi ollut paljon suurempi.

      Jotain outoa tuossa on jos sinun ado äiti sanoi sinulle että bio ei tykännyt sinusta. Jotenkin koko viestis tuntuu tekaistulta


    • ihmeessäihmeessä kirjoitti:

      Ei kaikki lasta adoptoivat ole käyneet lapsettomuuden läpi. Jotkut adoptoivat vain sen takia koska haluavat, vaikka voisisivat saada oman lapsen.
      Osalla ado vanhemmilla on taustalla keskenmenoja, abortteja ja lapsettomuutta. Ei suinkaan kaikilla.

      Kotimaan adoption vaatimuksena on lapsettomuus. Suomalaisen lapsen voi siis adoptoida vain lapseton pari (ja tässä keskustelussahan oli kyse kotimaan adoptiosta), mutta ulkomailta voi adoptoida joistakin kohteista myös biolapselliset parit. Joihinkin kohteisiin ulkomaillakin sen sijaan vaaditaan lapsettomuus ja hedelmättömyystodistukset, ja vielä useammissa kohteissa lapsettomuudesta kärsivät laitetaan etusijalle.


    • ..että voi kirjoitti:

      papereiden allekirjoittamisen jälkeen tuskin pystyy enää peruuttamaan adoptiota.
      oma näkemykseni on että käräjäoikeus vahvistaa oikeudessa adoption parin kuukauden päästä allekirjoituksesta...kyllä se peli on menetetty kun nimi on paperissa.

      Sinäpä sen kirjoitit: "kyllä se peli on menetetty kun nimi on paperissa."

      Siltä se minustakin tuntui ja tuntuu.


    • ihmeessä kirjoitti:

      pitäisi voida? Harkinta aika (min 8 vkoa max 6kk) on sitä varten, että mielensä voi muuttaa. Paperit allekirjoitetaan vasta kun päätös on täysin varma. Se, että lapsi olisi ollut adoptiokodissa jo useiden viikkojen ajan ja yhtäkkiä vietäisinkiin heiltä olisi kohtuuttoman julmaa! Kyse on sentään ihmisistä, jotka ovat odottaneet vuosia adoptiolasta, käyneet läpi lapsettomuuden tuskan ja todennäköisesti myös useita keskenmenoja. Olisi kohtuutonta ensin antaa heille lapsi ja sitten viedä se heiltä. En tiedä miten sellaisesta tilanteesta henkisesti selviäisi.

      Kohtuuttoman julmaa??? Sitähän se koko adoptio on.

      Olisiko sitten oikein, että sosiaalityöntekijät kirjaisivat tai käräjäoikeus kirjaisi papereihin, vaikkapa että:

      "X:n biologinen äiti yritti 3.11.2010 peruuttaa adoptiota, mutta koska hän oli jo allekirjoittanut suostumuksensa lapsen adoptioon, ei peruutusta voitu enää toimeenpanna. Käräjäoikeus vahvistin X:n adoption 8.1.2011"

      Olisihan se sinusta tietenkin oikein. Onko se oikein, että biologinen äiti ei välttämättä saa oikein minkäänlaista adoptioneuvontaa? Onko se oikein, että heille ei anneta minkäänlaisia tukihenkilöitä tai henkistä apua tai vastaavaa ennen adoptiota eikä adoption jälkeen? On sekin sinusta varmaan oikein. Minusta ei ole kummallista, että bioäidit horjuu päätöksissään ja yrittää välillä peruuttaakin adoptioita.


    • ÄnikI kirjoitti:

      Kohtuuttoman julmaa??? Sitähän se koko adoptio on.

      Olisiko sitten oikein, että sosiaalityöntekijät kirjaisivat tai käräjäoikeus kirjaisi papereihin, vaikkapa että:

      "X:n biologinen äiti yritti 3.11.2010 peruuttaa adoptiota, mutta koska hän oli jo allekirjoittanut suostumuksensa lapsen adoptioon, ei peruutusta voitu enää toimeenpanna. Käräjäoikeus vahvistin X:n adoption 8.1.2011"

      Olisihan se sinusta tietenkin oikein. Onko se oikein, että biologinen äiti ei välttämättä saa oikein minkäänlaista adoptioneuvontaa? Onko se oikein, että heille ei anneta minkäänlaisia tukihenkilöitä tai henkistä apua tai vastaavaa ennen adoptiota eikä adoption jälkeen? On sekin sinusta varmaan oikein. Minusta ei ole kummallista, että bioäidit horjuu päätöksissään ja yrittää välillä peruuttaakin adoptioita.

      No tuohan tapahtuu joka ikisessä tapauksessa. Ei kukaan voi olla ihan varma että päätostään ei kadu.
      Kyse ei ole bion eduista. Paperit on allekirjoittettu, lapsi on uudessa kodissa.


    • äitiä kaipaava kirjoitti:

      minut on adoptoitu ja olen tiennyt sen pienestä pitäen. Murrosikä oli minulle tosi rankka ja sellaista "selviytymistä" päivästä toiseen. On kurjaa kun ei tiedä omia vanhempiaan. Ei tiedä välittivätkö vanhemmat oikeasti, harkitsiko edes pitämistä vai oliko itsestään selvyys että minut annettaisiin pois.
      Minulla on ollut pienestä pitäen kova kiintymys johonkin. Pienenä se oli äiti.
      minulle oli kova pala olla yksi päivä erossa, koska pelotti tuleeko äiti hakemaan. Nyt aviomies, eli toisin sanoen minulla on TODELLA suuri hylätyksi tulemisen pelko. Pienenä itkin monta kertaa äidilleni " mikä minussa on vikana kun äiti ei tykännyt minusta", sitä ei pieni lapsi pysty järjellä ajattelemaan. Myös itsetuntoni on ollut aina huono, minulla on ollut aina suuri tarve tulla hyväksytyksi, mutta valitettavasti ala-asteella minua kiusattiin paljon, sanoilla "äpärä,ottolapsi," jnejnejne.
      olen jutellut myös muiden adoptoitujen kanssa, ja tämä tunne on meillä kaikilla todella suuri, kysymyksiä on paljon, ja moni adoptiolapsi toivoo tulevansa löydetyksi. Meillä on paljon kysymyksiä ja toivon edelleen että äitin löytäisi minut. Adoptio jättää aina pysyvän haavan sydämmeen jota ei voi ommella kiinni, kaipaan kovasti äitiäni, eikä sitä tunnetta pysty kukaan tietämään ellei ole itse adoptiolapsi
      T. Aina äitinsä tytär.

      Oli vuosi silloin 73 tai74. Itse en ollut toipunut asioistani ja synnytksestä,kun lapsi otettiin huostaan ja annettiin adoptintiin. Siellä ei näy varmaankaan minun allekirjoitutani. Voivat paperehinsa kirjoittaa mitä lystäävät.Suuntaus heillä on tänäkin päivänä ottaa lapsia huostaan. Oletteko kuulleet saman tahon auttavan perheitä muuten esim. biologisia äitejä että he saavat tukea niin ,järjestämällä asuntoja,terapiaa,vertaistukea,maksutta.Ei varmasti .Kyllä rahaa löytyy ,kun adoperhettä tuetaan ,on palaverit ym rahaedut. Järjeston nimi on muutettava PEASTAKAA BIOÄIDIT ENSIN;silloinhan pelastuu lapsetkin.Älkää hyvät ihmiset antako tälle rahojanne. T. BIO äiti on oikea äiti


  • Itse ainakin olisin kiinnostuntu adoptoimaan lapsen jota äiti ei voi/halua pitää. Olen ymmärtänyt etten voi lapsia saada ja lapsettomuushoidot ovat kalliita.

    • sinut tutkittu ja todettu että olet tahtomattasi lapseton? Niin, lapsettomuushoidot ovat kalliita mutta ei adotiokaan mikään halpa ole. Jos et ole lapseton niin et saa kotimaasta adoptiolasta.
      Oletko katsonut ulkom. adoptioiden hintoja? (kun mainitset että lapsettomuushoidot ovat kalliita)

      Yksinkö olisit adoptoimassa? Vai kumppanin kanssa?


  • minä haluan adoptoida vastasyntyneen lapsen. minulla on sydän täynnä rakkautta jonka tahdon antaa pieneen sydämmeen. lapselle tulee olemaan hyvä elämä uudessa omakotitalossa. olen 31v nainen ja mieheni 31v emme ole koskaan käyttäneet alkoholia, emmekä tupakkaa. meillä on elämä oikein mallillaan.

    • meillä on kaksi aivan ihanaa pientä lasta. emmekä halunneet niitä vielä tässä elämän vaiheessa enempää. mutta hormonikierukka tippui ja aborttia ei olisi pää kestänyt. raskaus lähestyy puolta väliä ja minä en voi sille ajatukselle mitään, että harkitsen jatkuvasti vauvan adoptioon antamista. meilläkin elämä muuten mallillaan,ei juoda eikä tupakoida, mutta tuntuu etten pysty repäisemään itsestäni hyvää äitiyttä vielä yhdelle lapselle, kun olen henkisesti niin tiivisti kiinni kahdessa jo syntyneessä. Samoin tulojen suhteen on suurta epävarmuutta tiedossa seuraavan muutaman vuoden aikana. Kivittäkööt muut keskustelijat minua, mutta tuntuu, että kaiken kolmen lasten kannalta olisi parempaa jos nuorin saisi oman äidin. Näin sanoi myös 2,5 erittäin viisas tyttäreni, kun kerroimme lapsille raskaudesta. "Vauva tulee äidin mahassa ulos ja lähtee OMAN äidin luo".
      Vastaa tähän viestiin, jos olet tosissasi


    • vauvalle OMA äiti kirjoitti:

      meillä on kaksi aivan ihanaa pientä lasta. emmekä halunneet niitä vielä tässä elämän vaiheessa enempää. mutta hormonikierukka tippui ja aborttia ei olisi pää kestänyt. raskaus lähestyy puolta väliä ja minä en voi sille ajatukselle mitään, että harkitsen jatkuvasti vauvan adoptioon antamista. meilläkin elämä muuten mallillaan,ei juoda eikä tupakoida, mutta tuntuu etten pysty repäisemään itsestäni hyvää äitiyttä vielä yhdelle lapselle, kun olen henkisesti niin tiivisti kiinni kahdessa jo syntyneessä. Samoin tulojen suhteen on suurta epävarmuutta tiedossa seuraavan muutaman vuoden aikana. Kivittäkööt muut keskustelijat minua, mutta tuntuu, että kaiken kolmen lasten kannalta olisi parempaa jos nuorin saisi oman äidin. Näin sanoi myös 2,5 erittäin viisas tyttäreni, kun kerroimme lapsille raskaudesta. "Vauva tulee äidin mahassa ulos ja lähtee OMAN äidin luo".
      Vastaa tähän viestiin, jos olet tosissasi

      "Vastaa tähän viestiin, jos olet tosissasi " Mitä tarkoitat tuolla?

      Kirjoitat monikossa, eli sinulla on puoliso. Eli yhdessä voisitte kasvattaa kolmeakin.... Mitä mieltä lapsen isä on adoptioaikeistasi?

      Henk.kohtaisesti en voisi tuollaisessa tilanteessa antaa lasta adoptioon (ja se oma äitihän _sinä_ sille tulokkaalle olet, sanoi viisas (?!) 2,5 vuotiaasi sitten mitä tahansa).


    • vauvalle OMA äiti kirjoitti:

      meillä on kaksi aivan ihanaa pientä lasta. emmekä halunneet niitä vielä tässä elämän vaiheessa enempää. mutta hormonikierukka tippui ja aborttia ei olisi pää kestänyt. raskaus lähestyy puolta väliä ja minä en voi sille ajatukselle mitään, että harkitsen jatkuvasti vauvan adoptioon antamista. meilläkin elämä muuten mallillaan,ei juoda eikä tupakoida, mutta tuntuu etten pysty repäisemään itsestäni hyvää äitiyttä vielä yhdelle lapselle, kun olen henkisesti niin tiivisti kiinni kahdessa jo syntyneessä. Samoin tulojen suhteen on suurta epävarmuutta tiedossa seuraavan muutaman vuoden aikana. Kivittäkööt muut keskustelijat minua, mutta tuntuu, että kaiken kolmen lasten kannalta olisi parempaa jos nuorin saisi oman äidin. Näin sanoi myös 2,5 erittäin viisas tyttäreni, kun kerroimme lapsille raskaudesta. "Vauva tulee äidin mahassa ulos ja lähtee OMAN äidin luo".
      Vastaa tähän viestiin, jos olet tosissasi

      Heissan sinä kuullemma haluaisit adoptioon antaa viikon vanhan tyttövauvan me oltais valmiita adoptioon ottamaan pieni viikon vanha poikavauvan tai tyttövauvan.
      me ollaan kumpikin sen ikäisiä että me osataan hoitaa pieniä vauvoja ja pieniä lapsia.Joo laita tulemaan sen pienen vauvan kuva.Minä ja minun aviomieheni oltais halukkaita ottamaan adoptioon.

      olen Laura Rastas ja minun aviomieheni Riku minä itse olen 28.Vuotias ja minun aviomieheni Riku 24.Vuotias.
      Asumme kahestaan Varkaudessa.Olemme luonteeltaamme olemme:Iloisia,puheliaita,rentoja,hauskoja,ystävällisiä,sydämmellisiä,herkkiä,
      kuuntelevaisia,auttavaisia,ymmärtäväisiä,huumorintajuisia,kohteliaita,huomaavaisia.

      Harrastamme vapaa ajalamme yhessä:lenkkeilyä,uimista,sulkapalloa,ruuanlaittoa,leffoissa käymistä,matkustelua,shoppailuja,reissaamista.

      Olemme kumpikin valmiita oltu monta vuotta sitten vanhemmiksi.Täällä on rakastavaiset vanhemmat tulevalle pienelle vauvalle


    • ihana ois saada laps kirjoitti:

      Heissan sinä kuullemma haluaisit adoptioon antaa viikon vanhan tyttövauvan me oltais valmiita adoptioon ottamaan pieni viikon vanha poikavauvan tai tyttövauvan.
      me ollaan kumpikin sen ikäisiä että me osataan hoitaa pieniä vauvoja ja pieniä lapsia.Joo laita tulemaan sen pienen vauvan kuva.Minä ja minun aviomieheni oltais halukkaita ottamaan adoptioon.

      olen Laura Rastas ja minun aviomieheni Riku minä itse olen 28.Vuotias ja minun aviomieheni Riku 24.Vuotias.
      Asumme kahestaan Varkaudessa.Olemme luonteeltaamme olemme:Iloisia,puheliaita,rentoja,hauskoja,ystävällisiä,sydämmellisiä,herkkiä,
      kuuntelevaisia,auttavaisia,ymmärtäväisiä,huumorintajuisia,kohteliaita,huomaavaisia.

      Harrastamme vapaa ajalamme yhessä:lenkkeilyä,uimista,sulkapalloa,ruuanlaittoa,leffoissa käymistä,matkustelua,shoppailuja,reissaamista.

      Olemme kumpikin valmiita oltu monta vuotta sitten vanhemmiksi.Täällä on rakastavaiset vanhemmat tulevalle pienelle vauvalle

      Ei todella noille. Eivät ole täysillä!!


  • Oletteko te adotiojonossa? Kotimaan vai ulkom.? Siis nimimerkki "vauvan".
    Ja jos olette niin oletteko olleet miten pitkään?

  • Voiko adoptio päätöksen tehdä synnytyksen jälkeen?
    Siis että ottaa sen jälkeen yhteyttä viranomaisiin jos haluaa luopua lapsesta?
    Vai onko asiasta oltava keskusteltu jo raskaus aikana?

    • Kyllä voit tehdä päätöksen synnytyksen jälkeen, mutta jos vakavasti mietit lapsen luovuttamista adoptioon, on ehkä hyvä olla yhteydessä viranomaisiin jo raskausaikana. Yksin ei pidä liian pitkään miettiä noin suurta asiaa.


  • Eihän sitä päätöstä voi tehdä, jos ei lastakaan ole. Käytä nyt järkeäsi!

  • Ja miksei voi?
    Onhan se lapsi jo olemassa jos se kerran äidin vatsassa jo kasvaa!

    Mielestäni äiti joka ei voi lastaan vastaan ottaa,ei tälle taata turvallista hyvää kotia, on hyvin vastuuntuntoinen antaessaan tämän adoptoitavaksi! Se jos mikä on vastuuntuntoa!
    Ja kyllä, adoptiolapsilla on ongelmia, lapsilla jotka on kasvaneet biologisen äidin ja isän tai jomman kumman kanssa on ongelmia. Ei voi yleistää että jos on adoptoitu olet tuomittu kärsimään lopun ikääsi! Elämä o n rankkaa ja potkii välillä oikein rautasaappaalla, näin vaan on. Riippumatta siitä oletko kasvanut adoptoituna vai oman äidin luona.

  • Oletko ihan kaheli????????
    Sanot siis: "Tapa se, tapa se, tapa mielummin ku annat hyville vanhemmille!"
    Mikä ihme sua vaivaa??? :O

  • Lapsensa luovuttamista harkitseva saa Suomessa aina neuvontaa ja ohjausta. Mahdollisia mielessä pyöriviä lapsen hoidon esteitä käydään yhdessä läpi ja niihin etsitään apua.

    Luovuttamisajatukset kannattaa ottaa mahdollisimman aikaisin puheeksi esimerkiksi neuvolassa, jotta asiaa pääsee työstämään ammattilaisten kanssa.

    Adoptio eli lapseksiottaminen on lakitoimi, jota ei voi purkaa. Adoptio on lastensuojelullinen toimi eli siinä katsotaan aina lapsen etua. Jos biovanhempi ei halua luopua lapsesta täysin, mutta ei pysty hänestä itse huolehtimaan, sijoitetaan lapsi sijaisperheeseen. Sijaisperheestä käsin lapsi pitää yhteyttä biovanhempiin.

    Nykyisin on myös joissakin adoptiotapauksissa adoptioperhe pitää yhetyttä biovanhempaan, mutta se on vielä hyvin poikkeuksellista. Tänä vuonna oli Pelastakaa laseten lehdessä juttua biomummosta, joka oli adoptoituun lapseen yhteydessä. Lapsen äiti on kehitysvammainen ja kykenemätön huolehtimaan toisesta.

    Olen kertonut adotoidulle lapselleni, että bioäiti rakasti häntä, mutta hänellä ei ollut mahdollisuutta lasta pitää oman tilanteensa takia. Hän osoitti rakkautensa huolehtimalla, että lapsi saa oman kodin ja perheen. Ja että adotio on ihana asia, koska siten meistä tuli perhe.

  • Jos bio ei halua luopua lapsesta ja se joutuu sijaisperheeseen, niin ajan mukaan sijaisperhe saa adoptoida lapsen. Vauvan takaisin saaminen sijaisperheestä on harvinaista. Varsinkin jos se on jatkunut yli 6kk.
    Kukaan ei voi jättää lastaan limboon. Joko hoidat sen itse tai luovut kaikista oikeuksistasi

  • Hullua lukea noita aborttikirjotuksia! Miten ihmeessä adoptio ois jotenki huonompi vaihtoehto ku abortti!! Abortissa sä et anna syntyvälle edes mahdollisuutta elämään vaan tapat sen jo alkuunsa!!! Adoptio on kunnioitettava vaihtoehto. Annat lapselle lahjaksi elämän, jonka jokainen elämän alku ansaitsee! Valitettavaa, ettei pysty itse pitämään, mutta joskus se on niinkin. Ja adoptio on hyvä vaihtoehto. Ja toisekseen jotkut jotka ovat kovasti halunneet omaa lasta ja vauvaa voivat sen tällaista kautta saada. Suututtaa tollaset huutajat, jotka omissa vihapuheissaan painostavat aborttiin!! Hävetkää.

  • Heissan sinä kuullemma haluaisit adoptioon antaa viikon vanhan tyttövauvan me oltais valmiita adoptioon ottamaan pieni viikon vanha tyttövauva.
    me ollaan kumpikin sen ikäisiä että me osataan hoitaa pieniä vauvoja ja pieniä lapsia.Joo laita tulemaan sen pienen vauvan kuva.Minä ja minun aviomieheni oltais halukkaita ottamaan adoptioon.

    olen Laura Rastas ja minun aviomieheni Riku minä itse olen 28.Vuotias ja minun aviomieheni Riku 24.Vuotias.
    Asumme kahestaan Varkaudessa.Olemme luonteeltaamme olemme:Iloisia,puheliaita,rentoja,hauskoja,ystävällisiä,sydämmellisiä,herkkiä,
    kuuntelevaisia,auttavaisia,ymmärtäväisiä,huumorintajuisia,kohteliaita,huomaavaisia.

    Harrastamme vapaa ajalamme yhessä:lenkkeilyä,uimista,sulkapalloa,ruuanlaittoa,leffoissa käymistä,matkustelua,shoppailuja,reissaamista.

    Olemme naimisissa.

  • Heissan sinä kuullemma haluaisit adoptioon antaa viikon vanhan tyttövauvan me oltais valmiita adoptioon ottamaan pieni viikon vanha poikavauvan tai tyttövauvan.
    me ollaan kumpikin sen ikäisiä että me osataan hoitaa pieniä vauvoja ja pieniä lapsia.Joo laita tulemaan sen pienen vauvan kuva.Minä ja minun aviomieheni oltais halukkaita ottamaan adoptioon.

    olen Laura Rastas ja minun aviomieheni Riku minä itse olen 28.Vuotias ja minun aviomieheni Riku 24.Vuotias.
    Asumme kahestaan Varkaudessa.Olemme luonteeltaamme olemme:Iloisia,puheliaita,rentoja,hauskoja,ystävällisiä,sydämmellisiä,herkkiä,
    kuuntelevaisia,auttavaisia,ymmärtäväisiä,huumorintajuisia,kohteliaita,huomaavaisia.

    Harrastamme vapaa ajalamme yhessä:lenkkeilyä,uimista,sulkapalloa,ruuanlaittoa,leffoissa käymistä,matkustelua,shoppailuja,reissaamista.

  • Älä ainakaan Laura Rastaalle anna!! Hän kerjää facen kirppikseiltä vaatteita ja tavaraa koska on vähäosainen. olen kuullut muutenkin että siellä on eri meininki kun "normaali" perheessä. EI AINAKAAN LAURALLE!!!!

    • Viimeksi tänään laittoivat tilinumeroaan nettiin. Että saa rahaa lahjoittaa heille😂😂😂😂😂


  • Ihme akka kun kerjää vaatteiden ja tavaroiden lisäksi VAUVOJAKIN!!?? Paa oma elämäs ensin kuntoon ennenkun edes mietit mitään lapsia! Ei lapsia laiteta komeroon sillon kun ei huvita niitä hoitaa, ne on ihan kokoajan siinä huolehdittavana! Voi vittu että alko nyt kyrpiin...

    • Hän myy kaikki mitä ilmaiseksi saavat.


  • Joko nuo rastaat vauvan saanu vai oliko oikeasti raskaana😂😂

Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.