Olemme vaimon kanssa olleet yli 50 vuotta naimisissa. Meillä on yksi poika, jolla on avovaimonsa kanssa kaksi lasta. Siis meidän lastenlasta. Vuosien mittaan olemme säästäneet tavanomaisen suomalaisen varallisuuden, asunto, mökki ja vähän säästöjä. Käsitykseni mukaan omaisuutemme on yhteistä ja jommankumman kuollessa poikamme perii siten kuolleelle kuuluneen puolet nykyisestä omaisuudestamme. Edelleen ymmärrän asian siten, että kummallakin meistä on valta määrätä testamentilla oman puolikkaamme puolikkaasta vapaasti. Toinen puolikas on poikamme lakiosaa, jonka poika halutessaan saa lain mukaan saa perintönä testamentista väliittämättä.
Määrätyistä syistä haluaisin minimoida poikani oikeutta minun jälkeeni jäävään omaisuuteeni. Samalla pyrin maksimoimaan vaimoni mahdollisuudet elää minun jälkeeni. Olen harkinnut testamenttia. Se tehdään tietysti paikallisessa lakiasiain toimistossa. Koska en ole varma kyseisen toimiston säädösten tuntemisesta pyydän varmistusta palstalta.
Ajattelin sisällyttää testamenttiini seuraavat kolme kohtaa. Testamentin tekijä muotoillee kohdat mutta idea käy ilmi seuraavasta.
a) Kuoltuani määrään vapaasti testamentilla määrättävissä olevan osan (50%) omaisuudestani vaimolleni.
b) Poikani lakiosan (50%) omaisuudestani määrään poikani lapsille.
c) Jälkimmäiseen omaisuuserään kuuluu osuuteni kaupunkiasunnosta.
Tarkoitus on siis
- antaa vaimolleni niin paljon omaisuudestani kuin mahdollista (50 %)
- tehdä testamentin moittiminen vaikeaksi (Poikani lapset lapset menettävät, jos testamenttia moititaan). Moite mennee helposti läpi.
- Saattaa kaupunki asunto arvokkaimpana sisältymään lakiosaan. Vaimoni saanee asua siinä elämänsä loppuun muiden säännösten perusteella, vaikka ei omistakaan sitä. Minun testamentillani vaimoni saisi likimain muun ilmaisuutemme. Kuolemani ei horjuttaisi paljoakaan hänen talouttaan.
Kysymyksiä:
1 ) Jos testamenttia ei moitita, onko hahmotelmani vaimoni elinikäisestä asumisoikeudesta oikea?
2) Jos testamenttia moititaan, siirtyykö vain lastenlasten osa tyttärelleni, vai menettääkö myös vaimoni osuutensa puoleen minun omaisuudestani? Toisin sanoen hylätäänkö koko testamentti vai vain testamentin lainvastaiset kohdat?
3) Jos testamenttia moititaan ja lapsille määrätty omaisuus siirtyisi pojalleni, koskisiko c-kohdan ehto myös poikaani koskevaa omaisuuden osaa?
Määrätyistä syistä haluaisin minimoida poikani oikeutta minun jälkeeni jäävään omaisuuteeni. Samalla pyrin maksimoimaan vaimoni mahdollisuudet elää minun jälkeeni. Olen harkinnut testamenttia. Se tehdään tietysti paikallisessa lakiasiain toimistossa. Koska en ole varma kyseisen toimiston säädösten tuntemisesta pyydän varmistusta palstalta.
Ajattelin sisällyttää testamenttiini seuraavat kolme kohtaa. Testamentin tekijä muotoillee kohdat mutta idea käy ilmi seuraavasta.
a) Kuoltuani määrään vapaasti testamentilla määrättävissä olevan osan (50%) omaisuudestani vaimolleni.
b) Poikani lakiosan (50%) omaisuudestani määrään poikani lapsille.
c) Jälkimmäiseen omaisuuserään kuuluu osuuteni kaupunkiasunnosta.
Tarkoitus on siis
- antaa vaimolleni niin paljon omaisuudestani kuin mahdollista (50 %)
- tehdä testamentin moittiminen vaikeaksi (Poikani lapset lapset menettävät, jos testamenttia moititaan). Moite mennee helposti läpi.
- Saattaa kaupunki asunto arvokkaimpana sisältymään lakiosaan. Vaimoni saanee asua siinä elämänsä loppuun muiden säännösten perusteella, vaikka ei omistakaan sitä. Minun testamentillani vaimoni saisi likimain muun ilmaisuutemme. Kuolemani ei horjuttaisi paljoakaan hänen talouttaan.
Kysymyksiä:
1 ) Jos testamenttia ei moitita, onko hahmotelmani vaimoni elinikäisestä asumisoikeudesta oikea?
2) Jos testamenttia moititaan, siirtyykö vain lastenlasten osa tyttärelleni, vai menettääkö myös vaimoni osuutensa puoleen minun omaisuudestani? Toisin sanoen hylätäänkö koko testamentti vai vain testamentin lainvastaiset kohdat?
3) Jos testamenttia moititaan ja lapsille määrätty omaisuus siirtyisi pojalleni, koskisiko c-kohdan ehto myös poikaani koskevaa omaisuuden osaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
kanssa oli yhteinen poika. Lopussa puhut tyttärestäsi.
Lakiosia sinä et voi pojaltasi (ja tyttäreltäsi) viedä. Muusta voit päättää. No tähän varmaan vastaa joku viisaampi kun nyt ensin selvität tuon tytär jutun.
Kerron omalta kohdaltani:
Vanhemmillani oli keskinäinen testamentti. Isäni ennen kuolemaansa olisi ilmeisesti halunnut tuon purkaa. Minä en kiistänyt testamenttia. Kirjoitimpa vielä paperin jossa sanottiin että en vaadi lakiosaani. Olen ainoa lapsi ja elän äitisi kanssa ymteisymmärryksessä ja sovussa. Minulla ei koskaan ole ollut pelkoa siitä että hän hukkaisi tuota omaisuutta. Omaisuus koostuu omakotitalosta ja kesämökistä. Varmaan maksan osaltani tästä (tyhmyydestä verottajalle) aikanaan kun äitini kuolee koska olen pitänyt kumpaakin hyvässä kunnossa. Äidilläni ei olisi ollut mahdollista molempiin ilman minun remontti ja kunnostus panostustani. Mutta äitini on isäni kanssa nuo hankkineet ja minulle riittää nyt aivan hyvin se että tarvittaessa saan mökkeillä ja vapaa-aikoinani myös asua talossa. Oletko sinäkään varma siitä että poikasi olisi niin ahne että hän äitinsä ajaisi pois. Miniästä ei voi sanoa mitään ja sen suhteen vanhempanikin suojasivat omaisuutta ja minäkin tuon lakiosasta luopumisen kirjoitin.
Että oliko tyttö vai poika vai kumpikin? Mutta asianhan menee niin että vaimosi saa elinikäisen asumisoikeuden taloonne ilman testamenttiakin, mutta parempi se on tehdä kuitenkin. Ja lastenlapset voi laittaa edun saajiksi (poika saa vain laki osan) ja jos alaikäisten lasten osuus on yli 15000 euroa niin maistraatti määrää miten se omaisuus tulee säilyttää kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä. Miten avominiä?? Meinaatko laittaa pylälän ettei hänellä ole oikeuksia sulta perittyyn omaisuuteen? Ja muuten, sellainen pykälä kannattaa laittaa ettei pesää jaeta ennen kuin kuumpikin puolisoista on kuollut silloin ei joudu vaimosi, jos jää jälkeesi, "tappelemaan" lapsensa kanssa.
>
Avominiällä ei ole avio-oikeutta mutta siltä varalta että hänestä tulee tulevaisuudessa aviominiä, testamentissa voidaan tosiaankin poissulkea saajan puolison avio-oikeus pois testamentattuun omaisuuteen ja sen tuottoon. Tosin tässä tapauksessa ap:n poika vaatiessaan lakiosansa saa sen vapaana tästä rajoituksesta. Eihän hänelle ole edes testamentattu mitään, vaan hän veisi omien lapsiensa osuuden. Periaatteessa jos testamentissa määrättäisiin pojan saavan lakiosansa ja siinä olisi samalla avio-oikeuden poissuljenta, voisi poika valita ottaako hän vastaan testamentin (puolisolla ei avio-oikeutta) vai perinnön lakiosan (avio-oikeus).
>
Rintaperillinen voi esittää jakovaatimuksen tälläisestä "pykälästä" huolimatta. Hän saa lakiosansa halutessaan irrotettua tälläisen vaatimuksen sitä estämättä. Ei ole myöskään mahdollista määrätä lakiosaksi jotain tiettyä esinettä vaan jos lesken PK 3:1a §:n mukainen asumisoikeus koskisi kaupunkiasuntoa, voi poika saada lakiosansa jostakin muustakin omaisuudesta mikäli sellaista vain on.
>>testamentissa voidaan tosiaankin poissulkea saajan puolison avio-oikeus pois testamentattuun omaisuuteen ja sen tuottoon. Tosin tässä tapauksessa ap:n poika vaatiessaan lakiosansa saa sen vapaana tästä rajoituksesta.
Minulla ei nyt ole Aarnio & Kangas käsillä, mutta pitäisin selvänä että rintaperillinen voi aina valita joko hyväkseen tehdyn testamentin tai "puhtaan" lakiosan välillä. Esimerkiksi testamentissa lukee: "Rintaperilliseni X saa perinnöksi lakiosansa mukaisen murto-osan As Oy Homepesän osakkeistani sekä 10 euroa viiden sentin kolikoina, mihin omaisuuteen hänen puolisollaan ei ole avio-oikeutta paitsi silloin jos heidät tuomitaan avioeroon karkausvuonna tai silloin jos X ei ole lahjoittanut vähintään 1000 euroa vuodessa Kodittomien Kissojen Koti ry:lle". Jos X nyt päästäkseen eroon järjettömästä ehdosta ja lakiosansa esineellisestä rajoittamisesta:
1. kieltäytyy hyväkseen tehdystä testamentista ja
2. esittää lakiosavaatimuksen muille testamentin saajille,
niin miten ihmeessä testamenttisaanto jota ei edes vastaanoteta (joten hän menettää sen 10 euroa) voisi vaikuttaa lakiosaksi perintönä saadun omaisuuden avio-oikeusluonteeseen?
Kirjoitat näin:
>>Periaatteessa jos testamentissa määrättäisiin pojan saavan lakiosansa ja siinä olisi samalla avio-oikeuden poissuljenta, voisi poika valita ottaako hän vastaan testamentin (puolisolla ei avio-oikeutta) vai perinnön lakiosan (avio-oikeus).
>
Kyllä, tarkoitan sitä että hän tyytyy vain perinnöksi saamaansa lakiosaan. Testamenttia ei jätetä huomioonottamatta, vaan testamentinsaaja-perillinen vain kirjallisesti luopuu testamentista. Tarkoittaako tälläinen luopuminen samalla lakiosasta luopumista? Minusta ei, vaan hän voi vaatia perillisenä lakiosaansa muilta testamentinsaajilta. Voivathan vaikka kaikki testamentin saajat sijaantulijoineen luopua testamentista jolloin perilliset tekevät perinnönjaon normaalisti. Hän vain valitsee perintösaannon testamenttisaannon sijaan. Olenko siis hakoteillä kun kytken avioehtomääräyksen sitovuuden tällä lailla saantotyyppiin?
>
Ei pelkkä perukirjan liitteeksi ottaminen tarkoita, etteikö testamentin saaja voisi luopua testamentista. En näe miten perukirjan liitteeksi ottaminen saisi aikaan mitään aineellisoikeudellisia vaikutuksia: liitteenä voi olla vaikka vessapaperia ja oikea testamentti jossain kadoksissa. Tietysti hän ei voi tehdä osittaista luopumista pelkästään avio-oikeutta koskevan määräyksen osalta vaan valinta on binäärinen: joko testamentti tai sitten pelkkä lakiosa eikä mitään muuta.
>
Tai sitten he voivat keskinäisessä suhteessaan sopimusosituksessa sopia siitä mikä on avio-oikeuden alaista ja mikä ei. Ainakin vanhemmissa kirjoituksissaan professori Aarnio on tosin ollut päinvastaista mieltä ja väittänyt AL 41.1 "...Samassa järjestyksessä voidaan sopia siitä, että puolisolla on avio-oikeus omaisuuteen, johon hänellä aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi sellaista oikeutta." vastakohtaispäätelmällä ettei keskinäisellä avio-oikeuden palauttavalla avioehtosopimuksella voida kumota kolmannen testamentissa tai lahjakirjassa asettamaa rajoitusta. Kuitenkin osituksen moite on riita-asia jossa sovinto on sallittu joten siviilioikeudellisesti he voinevat halutessaan jättää testamenttimääräyksen huomioon ottamatta. Tietysti jos heillä on vain osituksen esisopimus tai avio-oikeuden palauttava avioehtosopimus tehtynä ja asia muuttuu silloin riitaiseksi, saattaisi em. Aarnion kanta voittaakin. Jos taas Aarnion kanta väistyisi, siitä ei ole enää pitkä matka siihen että testamentinsaaja-perillinen voisi yksipuolisellakin tahdonilmaisulla sitoutua palauttamaan avio-oikeuden testamentattuun omaisuuteen. (Verotus ja suhde mahdolliseen PK 3-luvun jakoon ovatkin sitten vielä eri asioita.)
Vastaan itselleni: >
Ilmeisesti tämä saantokohtainen ajattelu on väärin ja nix nax on oikeassa. Testamentin sivullissidonnaiset vaikutukset eivät ole perillisten päätettävissä siten että heidän päätöksensä tai saantotyyppi sitoisi velkojia tai testamentin saajan aviopuolisoa. Kysymys avio-oikeuden alaisuudesta kuuluu testamentin saajan ja hänen puolisonsa ositukseen määrätyn pesänjakajan ratkaistavaksi. Pelkkä testamentin olemassaolo ja se että sitä ei ole peruutettu riittänevät tekemään avioehtomääräyksen tehokkaaksi.
Sen sijaan Aarnion jyrkkä kanta avioehtomääräyksen immutabiliteetistä voisi erikoistapauksissa johtaa kohtuuttomuuteen. Testamentin avioehtomääräyshän voi olla vaikka kuinka monimutkainen: "avio-oikeutta ei ole yhtiön X osakkeisiin muuten kuin aikavälillä Y anneissa annettujen merkintäoikeuksien perusteella saatujen osakkeiden osalta ja silloin vain yhtiöjärjestyksen 72§:n mukaisella korkokannalla diskontatun nykyarvon 3/4-osaan mutta kuitenkin vain silloin jos osakkeet on pidetty vähintään 2½ vuotta ja yhtiökokouksissa on äänestetty tämän testamentin määräysten mukaisesti. Vakuutusyhtiön Z kanssa tehdyn kapitalisaatiosopimuksen jäännöstuoton palautukselle avio-oikeutta ei ole paitsi sen tuottoon mutta mikäli tämän omaisuuden surrogaatiksi otetaan joukkolainoja niin silloin... " Jos testamentinsaaja ei tosiasiassa saa enempää omaisuutta kuin lakiosansa, joko lakiosailmoituksella tai suoraan testamentin nojalla, niin miksi ihmeessä hänen pitäisi vastata niistä ylimääräisistä kustannuksista joita hänen avioero-ositukseensa tulee kun pesänjakaja tulkitsee testamentin höpötyksiä? Lakiosaa ei voi testamentissa rajoittaa edes kohtuullisilla hautajaiskustannuksilla, miksi siis joskus tulevaisuudessa realisoituvilla osituskustannuksilla?
>
Varmista vielä. Omaisuuden omistaa se joka sen omistaa, eikä pelkästään avioliitto koskaan muuta puolisoiden omistuksia tai fuusioi niitä yhteisiksi. Ellette sitten ole menneet naimisiin ennen 1.1.1930 :)
>
Ensiksi kuoltuasi on tehtävä avioliittolain mukainen ositus, ellei teillä ole avioehtoa. Testamentti otetaan vasta osituksen jälkeisestä jäämistöstä. Jos tosiaan omistatte kaiken yhteisesti, silloin laskelma tosin menee niin kuin yllä kirjoitat koska osituksessa ei makseta tasinkoa kumpaankaan suuntaan. c-kohta on ongelmainen sillä se ei sido lakiosavaatimuksen esittävää poikaa vaan hän voi saada muutakin omaisuutta kuin osuuden lesken asumissuojalla rasitettuun asuntoon.
>
Terminologiaa: poikasi vaatii lakiosaansa, mikä on eri asia kuin testamentin moittiminen. Jos lakimies on edes marginaalisen pätevä, hän osaa tehdä testamentin joka ei kaadu varsinaiseen testamentin moitteeseen.
>
Ehkä. PK 3:1a 1. ja 2. mom.: "Eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, jollei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista muuta johdu.
Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan."
Jos siis asuntoja on useampia, voi lesken asumisoikeus kohdistua vain yhteen niistä kerrallaan. Lakiosa otettaneen esimerkiksi kesämökistä.
>
Onko sinulla tytär vaiko ei? Mitään lainvastaistahan testamentissa ei ole vaan sinulla on oikeus kirjoittaa omasta testamentistasi miten hankala ja kohtuuton kuin vain haluat. On lakiosaperillisen oma ongelma reagoida hänen oikeuttaan loukkaavaan testamenttiin oikealla tavalla ja oikeassa määräajassa. Mikäli vain ilmaiset tahtosi tarpeeksi selkeästi, niin silloin tosiaankin lapsesi lakiosavaatimus "polttaa" hänen omien lapsiensa perinnön ja leskelle menee kaikki omaisuus mitä ei tarvita lakiosan täyttämiseen.
>
Ei. Lakiosan saa aina testamentin ehtojen estämättä.
Tavoitteesi näyttää olevan lesken etu etenkin rintaperillisenne kustannuksella. Sait jo hyvät juridiset ohjeet suunnitelmasi karikoista, mutta tavoitteiden saavuttamiseen vähän fiilaamista.
Edellä mainittiin se oleellinen asia, että rintaperillisesi voikin saada lakiosana mökin tai osan siitä, eikä tavoitteesi mukaan osuutta lesken hallintaan jäävästä yhteisestä kodista. Leskesi maksaisi hänelle testamenttaamastasi koko pesän neljänneksestä perintöveron.
Mieti myös sitä, että testamenttaisit suosista perillisellesi lakiosaa vastaavan osuuden asunnosta ja siitä loput tai lisäksi halusi mukaan muuta hänen lapsilleen. Tavoitteesi hengen mukaisesti leski saa edelleen hallita, mutta perilliset maksavat perintöveron pääsemättä käsiksi perintöönsä. Asunnon ja mökin arvoista ja säästöjen määrästä riippuen leski voisi saada mökin ja rahat ilman perintöveroa.
Toivottavasti lainoppineet oikovat, jos tässäkin tapauksessa lapsesi saa lakiosansa haluamanaan omaisuutena vastoin tahtoasi.
Keskustelkaa reilusti asiasta eläessänne, koska verotuksenkin kannalta olisi toki fiksumpaa jättää koko perintö lapsenlapsillesi, ellei lapsesi vaatisi lakiosaansa lastensa vahingoksi.
Kiitoksia neuvoista. Testamenttikin taitaa olla monimutkainen asia, kun lakia tulkitaan. Yritän selventää asiaa vielä.
Pyrin todellakin mahdollisuuksieni mukaan varmistamaan vaimoni loppuelämän oman kuolemani jälkeen. Hänelle, kuten myös minulle, ovat mökki ja asunto olleet elämämme pääasiat. Mikäli perillisemme saisi mökin haltuunsa, möisi hän sen välittömästi, joten vaimoni menettäisi kaikki oikeutensa mökkiin. Mitä vaimonikin kuoleman jälkeen omaisuudellemme tapahtuu, on ainakin minulle täysin yhdentekevää.
Seuraavassa kolmen kohdan tarkoitukset vielä kerran.
a) Määräyksellä, vapaasti määrättävissä olevan omaisuuden siirtymisestä vaimolleni varmistan hänelle niin paljon kuin suinkin on "laillisesti" mahdollista.Tarkoittaa 3/4 nykyisen pesämme arvosta.
b) Määräämällä lapseni lakiosan siirtymään lastentapsille, pyrin estämään lakiosan siirtymisen perilliselleni, mutta ei pois suvulta ja myös pakottamaan perilliseni ajattelemaan mahdollista lakiosan vaatimuksiaan oman perhesopunsa kannalta.
c)Sisällyttämällä testamenttiin myös määräyksen lakiosaan kuuluvasta omaisuudesta, pyrin varmistamaan nimenomaan mökin siirtymisen vaimolleni. Elinikäisen oikeuden kotiimme hän saisi jo voimassa olevan lain perusteella.
Kuten kerroin asiassa on epävarmuuksia.
Vastauksistanne olen ymmärtänyt, että testamentin kohtalosta huolimatta vaimollani tulee olemaan elinikäinen oikeus asuntoomme?
Toinen kysymys on lakiosan vaatimisen vaikutus. Jos perilliseni vaatii lakiosaansa, kumotaanko koko testamentti. Toisin sanoen myös sen ensimmäinen a) kohta, jonka perusteella vaimoni saa 3/4 nykyisestä omaisuudestamme.
Myös kolmas kysymys koskee lakiosaa. Ymmärrän vastauksista niin, etten lain mukaan voi määrätä mitä omaisuuseriä kuuluu lakiosaan. En siis mitenkään pyri arvottamaan omaisuuksien arvoja vaan vain määrittämään lakiosaan ainakin kuuluvia eriä. Olenko ymmärtänyt oikein, ettei laki anna minulle tätä oikeutta?
Ensinnäkin voit aivan huoleti unohtaa minun ja nix naxin keskustelun testamentissa olevan avioehtomääräyksen yksityiskohdista. Se ei ole oleellista sinulle. Koetan tässä viestissä keskittyä itse pääasiaan.
>
Tämä yksinkertaistaa testamentin suunnittelua. Jos et määrää siitä kenelle omaisuus on menevä vaimosikin kuoltua, hän voi määrätä siitä omalla testamentillaan mielensä mukaan.
>
Kyllä, jos teillä on vain se yksi kotinanne käyttämä asunto ja omistatte siitä yhteensä 100%, niin mitään ongelmia ei tule. Tämä on se tavallisin tapaus jonka varalle lainsäätäjä on lesken asumissuojan perintökaareen säätänytkin. Vaikka poika saisikin lakiosanaan osan asuntoa, hän ei mitenkään pääse hyötymään omistuksestaan lesken elinaikana ilman tämän lupaa.
>
Testamenttia ei kumota pieneltäkään osaa sen vuoksi että lakiosaan oikeutettu perillinen vaatii lakiosaa. Vaimosi testamentinsaajana on aina oikeutettu maksamaan lakiosan rahana eikä lakiosaperillinen pysty tälläistä rahasuoritusta torjumaan ja vaatimaan jotain muuta käteisen asemasta. Sillä ei ole merkitystä, mistä käytettävä rahamäärä on peräisin. Se voi tulla perinnöstäsi, vaimosi omista säästöistä tai vaikka pankkilainasta. Yksinkertainen ja varmasti toimiva keino puolustaa omistusta mökkiin olisi siis lakiosan maksaminen rahana. Vain jos näin ei tehdä, otetaan lakiosa perittävästä omaisuudesta - tarkalleen ottaen mistä omaisuudesta päätetään pesänjaossa. Pesänjakajalla lienee ainakin eettinen velvoite noudattaa tässä testamentin määräystä kunhan se ei loukkaa lakiosaperillisen etua. Tietenkään lakiosaperillinen ei saa senttiäkään yli lakiosansa vaan kaikki mikä jää yli menee testamentin saajille.
Yksi verotuksellisestikin tehokas keino olisi yksinkertaisesti lahjoittaa koko mökki lahjakirjalla lapsenlapsillenne jo nyt, pidättäen teille kummallekin elinikäinen hallintaoikeus siihen. Kuollessanne vain hallintaoikeus automaattisesti raukeaa eikä pojalle jää tältä osin mitään perittävää. Tietysti jos joku lapsenlapsista kuolee ennen isäänsä, niin oman lapsensa perimällä poikasi voisi päästä mökkiin kiinni. Tämä voidaan estää lahjakirjan toissijaismääräyksellä, esim. "Jos joku lahjan saajista kuolee rintaperillisittä, menee hänen osuutensa täydellä omistusoikeudella tasan muille lahjansaajille". Tälläistä toissijaismääräystä voidaan käyttää myös testamentissa, mutta yleensäkin niiden laatimisessa on muistettava ottaa huomioon myös tapaukset joissa saajat kuolevat "väärässä järjestyksessä" kuin testamentin tekijä suunnitteli ja muitakin ongelmia niihin voi liittyä.
Huomasin vastaukseeni kytkemäsi lisäkysymyksen, mutta en ehtinyt heti vastaamaan. Nimimerkki maallikkojuristi kertoikin jo erittäin varman tavan "taltioida" mökki nyt heti lahjoittamalla.
Mietin itsekin mökille vastaavaa "taltiointia", mutta suunnittelemallasi testamentilla. Eiköhän mökin määrääminen lapsenlapsille menisi jaossa läpi legaattina ennen lakiosaa.
Uskon edellä annetuista lakia tulkitsevista vastauksista, että lakiosaksi ei mene väkisin vain osuus asunnosta, jos pesään jää rahaakin.
Kysyt kuin uskoisit kuolevasi ennen vaimoasi, mutta jostain kumman syystä tavoittelet hänelle vielä iäkkäänä (50 vuoden avioliiton jälkeen) mahdollisimman paljon omaisuutta täydellä omistusoikeudella, vaikka hallintaoikeus suo oikeudet käyttää ja pitää omaisuus suvussa myös tuhlailevan pojan suhteen. Samaa ihmettelisin tavoitettasi, vaikka uskoisit vaimosi kuolevan ensiksi.
Mikäli teillä on nyt yhteinen pankkitili tai sinulla enemmän säästöjä, niin varautukaa lakiosaan edes siten, että kummallakin on omat pankkitilit ja yhtäpaljon. Jos kuitenkin uskot kuolevasi ensin, niin junailkaa rahat vähitellen vaimon tilille, niin kuolinpesääsi jäisi lakiosaksi osuus asunnosta. Voi olla, että yksilöidyn summan testamenttaaminen rahoista vaimolle voisi toimia legaattina jaossa ja lakiosaksi tulisi taas vain osuus asunnosta.
Käykää yhdessä asiantuntijan puheiila, koska näissäkin asioissa kannattaa "mitata kahdesti ja sahata vain kerran"!