moips.
kirjoitin kaksi viikkoa sitten irtisanoutumisesta. viikko sitten irtisanouduin - muodollisesti kyseeessä oli tietenkin yhteinen sopimus.
otin äkkilähdön lämpimään. nyt mietin syntyjä syviä.
työtä ei ole ikävä. en vissiin ollut sitoutunut. kuka on?? gimmiöbreik! herätkää hyvät ihmiset!
mitä tekisin loppuelämälläni, ehdotuksia??
kirjoitin kaksi viikkoa sitten irtisanoutumisesta. viikko sitten irtisanouduin - muodollisesti kyseeessä oli tietenkin yhteinen sopimus.
otin äkkilähdön lämpimään. nyt mietin syntyjä syviä.
työtä ei ole ikävä. en vissiin ollut sitoutunut. kuka on?? gimmiöbreik! herätkää hyvät ihmiset!
mitä tekisin loppuelämälläni, ehdotuksia??
Vastaukset 24
Vanhimmat
...kun sinä lähdit tuosta vain, niin muidenkinko pitäisi seurata esimerkkiä - tällaisena aikana? Aika monella on sellaisia pikku esteitä kuten perhe, pienet lapset, asuntovelat jne...
Niin, siitä loppuelämästä: seuraavat kolme kuukautta lienevät varsinaista auvoa, kun rahaa ei tule mistään...
-Rr
Se on ihan oma vikansa jos haluaa moisiin pitkäaikaisiin ongelmallisiin projekteihin sotkeutua. Olen pysynyt kaikista mainitsemistasi ongelmista erossa. Silti säästöjä on kertnyt yli 200 000 euroa. Kyllä noilla hetken pärjää, vaikka ei töitä olisikaan.
Hankitaan kallis asunto, iso auto, käydään kerran vuodessa etelänmatkalla, ostetaan taulutelkkari.. Sitten valitetaan isoon ääneen ettei ole rahaa ja töissä on raskasta, kaiken päälle perhe jää paitsiolle kun "ei ole aikaa kun tarvii tehdä töitä"...
Voisi olla aika monella pienen henkilökohtaisen arvomietiskelyn paikka. Vai onko tosiaan niin että ihmiset yksinkertaisesti haluavat olla ahtaalla ja kuluttaa perse ruvella niin kuin mainokset käskevät?
en lähtenyt 'tuosta vain'. tarjouksen tultua mietin asiaa viikon. ja olin miettinyt jo pari vuotta, työnantajan tarjous vain teki lähdön helpommaksi. ala ei ehkä ollut omani.
oma tilanteeni on tämä: avovaimo, ei lapsia, ei asuntovelkaa. visalaskua pari tonnia. no hätä.
loppuvuosi on yhtä auvoa, kuten oletitkin: työntekovelvoite päättyi viikko sitten, työnantaja maksaa pitkästi yli puolen vuoden palkan.
...sulla tosiaan arvot kohdallaan...
-Rr
...osa käsittääkseni hankkii normaalin asunnon, tavallisen perheauton, lapsia, mahdollisesti sen taulutelkkarinkin. Eikä etelän matkoista edes haaveilla.
Onko siinäkin arvojen mietiskelyn paikka, jos kantaa vastuunsa normaalisti, ilman ahdinkoa, irtisanoutumatta työstään, josta saa leivän lapsille ja pankin sedälle. Ei siinä mitään kulutusjuhlia tarvitse viettää...
-Rr
Kulissit vaan kunniaan!! Tärkeintä on mitä naapuri ja sukulaiset ajattelevat, ei miltä itsestä tuntuu.
Kunnon velkavankeus pitää töissä nöyränä. Jos työntekijöillä menee liian hyvin ja on varallisuutta. Niin ne ei ole valmiita nuolemaan persettä kieli ruskeana. Vaan voivat pokkuroida ja vaatia oikeuksiaan. Eihän se nyt käy päinsä.
Kannattaa palkata sellaisia työntekijöitä jotka on todella kusessa, ja haluavat työpaikan hampain ja kynsin ja ovat valmiita tekemään mitä tahansa työnsä eteen.
Nimimerkillä taas tänään yksi 16 tuntinen työpäivä takana.
...olennaisesti muuttui myös alkuperäisen tekstisi konteksti, kun vasta tuossa kerroit kokonaisuuden lähtemisestäsi...
-Rr
Mielestäni tuo vastaus ei tuonut mitään oleellista lisää. Alkuperäinen oli päättänyt vain lähteä IT-alan ikeestä samoin kuin moni muukin tilaisuuden tullen.
Nuo sinun vastauksesi taasen vaikuttavat siltä että haluaisit lähteä, mutta et vain pysty ja nariset siitä.
...minä narise, alkuperäinen teksti ei tuosta puolesta vuodesta maininnut mitään.
Minä olen täysin onnellinen it-duunissani, juuri helpompi elämä sen suhteen ei tällä hetkellä voisi olla.
Ja en todellakaan lähde näistä hommeleista mihinkään, jolleivat olosuhteet tai työtilanteet dramaattisesti muutu...
-Rr
"Minä olen täysin onnellinen it-duunissani, juuri helpompi elämä sen suhteen ei tällä hetkellä voisi olla. "
Koska olet tuollaiseen tilanteeseen päässyt, niin siinä kannattaa pysyäkin. Parhaillaan IT-alan työt ovat luovaa itsensä toteuttamista ja terveitä haasteita tarjoavia. Itse olen nähnyt yhden tuollaisen paikan, muut ovatkin sitten olleet... sanoisinko "negatiivisella tavalla haastavia".
Sitä on kiva seuraavat 30 vuotta maksella.
Et lähde mihinkään vaikka haluttais. Kämpästä kun ei tule pitkään aikaan saamaan edes sitä mitä siitä maksoit.
Aika monen tuttavapiiristä löytynee nuoria (
Ei tässä ihmeitä kuulu. Mielenkiintoista uutta projektia puuhastelen uudella HW:llä ja muutenkin erilainen ratkaisu.
Ei tässä ehdi lämpimään lähteä, mutta mukavaa se on katsella lumista maisemaa ja katsella samalla huuruavalle merelle tupakalla käydessä. Ei töitä tietenkään olisi ikävä, jos muuten voisi säällisen elintason saada. Tiettyä sitoutumista duuni ja parisuhdekin vaatii, mutta ne kestää halutessaan.
Loppuelämäksi? Lähde pilkille, kun tulet lämpimästä. Kevät auringossa jäällä ajatus lepää ja stressi katoaa...
-big-P-
lämpö ja halpa alkoholi ovat hieman pehmittäneet päätäni.
silti: pilkkimisen autuus ei minulle hahmotu! onko kyseessä suomalainen versio zazenista? hiihtämään voisin keväthangille lähteä.
Rohkeasti olet päätöksen tehnyt, ja uskon että se on hyvä ratkaisu. Itse olen 13 vuotta ollut IT alalla ja ei tämä enää mitään anna. Itselläni on suunnitelmia siirtyä ihan erilaiselle alalle, ja hakea uutta potkua.
Sinuakin neuvoisin, että jotakin duunia kannattaa kyllä suunnitella. Tuohan se jotakin säännöllisyyttä ja haasteettakin elämään, ja tietysti sitä rahaa. Mutta mieti semmoinen ala, joka on täysin erilainen kuin IT-ala. Oisko se jossain palvelualalla, kenties...?
Elämää kannattaa tosiaan miettiä ja käyttää aika ajoin aikaa siihen, että miettii onko tämä sitä mitä minä oikeasti haluan.
Se on juuri kuten edellinen sen sanoi - elämä on täynnä erilaisia mahdollisuuksia.
Itse olen 80 luvun lopulta lähtien ollut ns. ammattipiireissä mukana ja minullakin on vahva tunne siitä, että tämä alkaa riittää nyt. En saa enää oikein mitään irti tästä muuta kuin huonoja fiiliksiä.
On tullut aika suunnata katse muualle.
tämähän se juuri on se suuri kysymys: tätäkö OIKEASTI haluan elämältäni?!
sanoisin, että herätkää hyvät ihmiset! ei ole pakko kärvistellä töissä, jotta voisi ylläpitää kulisseja naapureille tai sukulaisille. hengissä pysyy työttömänäkin, tai sitten voi vaihtaa huonommin palkattuun mutta mielekkäämpään työhön. eikö oma mielenterveys kuitenkin ole aika tärkeää?
itse päädyin it-alalle sattumalta. omaa harrastuneisuuttakin kyllä oli, ja lama-ajan jälkeen viime vuosituhannen lopulla oli helppo päästä töihin. koulutukseni on ihan muuta.
nyt... voisin tehdä vaihteeksi jotain erilaista. olen miettinyt asiaa: työ ja titteli eivät ole minulle tärkeitä, eikä palkkakaan, kunhan sillä tulee toimeen. järjetöntä on samaistua johonkin firmaan ja satunnaiseen asemaan organisaatiossa: olen se ja se... esim. key account manager - mitä vittua sekin oikeasti tarkoitti?
oletteko muuten lukeneet krishnamurtia? no lukekaa.
Enpä ole lukenut, mutta luen. Kiitokset vinkistä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jiddu_Krishnamurti
tässä toinen hmm... sanokaamme kova jätkä omalla alallaan. kaksi kirjaa suomeksikin. lue ja oivalla. joillekin kolahtaa, toisilla menee täysin ohi.
miten tämä liittyy paskoihin it-töihin? ei sinänsä mitenkään! onpa vain tullut näitä lueskeltua ja mietittyä jo parikymmentä vuotta. ja silti olen kärvistellyt it-alalla!! miettikääpä sitä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alan_Watts
Niille ei kolahda joilla noita filosofihommia on omassa ajatusmaailmassa melkeenpä itsestäänselvyytenä. Niille kolahtaa, jotka eivät ole ennen asiaa tajunneet.
Ei kulkuri oo vapaa, se on vapautensa halun ts. kulkemisensa orja. Oikeasti vapaa on siirtänyt ajatuksen kerneliin ja sieltä määrää mitä päässä pyörii. Se on oikeaa vapautta.
Kolmipäiväinen työviikko olisi tosi tervetullut Suomeenkin. Vtuttaa olla aina töissä.
Tosin mä en ole irtisanoutunut, mutta ajattelin olla töissä "lomalla", eli ihan samalla asenteella kun istuisin kotona koneen ääressä.