Moni on varmaan lukenut joskus kirjan/ kirjoja, jotka ovat niin mukaansa tempaavia, ettei niitä pysty kädestään laskemaan. Kertokaapa omia kokemuksianne!
Itse olen kokenut tällaisiksi kirjoiksi lapsena Enid Blytonin Viisikko- kirjat, vähän vanhempana Tolkienin teoksista Hobitin ja Tarun sormusten herrasta. Myös Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo ja Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaani ovat olleet "kahlitsevia".
Myös Henning Mankell ja Joanne Harris ovat joskus todella tempaisseet mukaansa.
Tässä on vain muutamia. Hyviä kirjoja löytyy paljon, mutta mitkä teiän mielestänne ovat juuri tällaisia 'liian hyviä'?
Itse olen kokenut tällaisiksi kirjoiksi lapsena Enid Blytonin Viisikko- kirjat, vähän vanhempana Tolkienin teoksista Hobitin ja Tarun sormusten herrasta. Myös Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo ja Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaani ovat olleet "kahlitsevia".
Myös Henning Mankell ja Joanne Harris ovat joskus todella tempaisseet mukaansa.
Tässä on vain muutamia. Hyviä kirjoja löytyy paljon, mutta mitkä teiän mielestänne ovat juuri tällaisia 'liian hyviä'?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyviä kirjoja on paljon. Äkkiseltään tuli mieleen Sofien valinta (kirjailijaa en muista). Nancy Hustonin kirjat myös tekivät vaikutuksen: erityisesti Syntymämerkki, mutta myös Enkelin kosketus. Alkuun Syntymämerkki ei tuntunut olevan minun makuuni, mutta luin sitä kuitenkin, ja se kannatti. Loppua kohti kirja kävi aina vain mielenkiintoisemmaksi, ja moni palanen loksahti paikoilleen. Myös Sofien valinnassa tarina aukeni vähitellen kerros kerrokselta. Unohtaa ei tietenkään sovi kotimaisen mestarimme Väinö Linnan teoksia Täällä Pohjan tähden alla ja Tuntematon sotilas.
William Styron on kirjoittanut tuon teoksen Sofien valinta.
Lapsena tuollasia kokemuksia tuli ehkä useammin. Ainakin tuon Sormusten herra, samoin kuin Kolme muskettisoturia ja Monte-Criston kreivi, Ruohometsän kansa. Maameri-sarja.
Reijo Mäen kirjat ovat hyviä, ne tulee luettua nopeasti ja voi lukea toistekin. Eero Ylitalon "Suviteuraat" on samanlainen.
Ylitalo itse lestadiolainen?
Stieg että Åsa ovat viime aikoina tempaisseet mukaansa. Stiegiä ei voi enää lukea ellei perikunta tule ahneeksi ja julkaise sitä viimeistä, keskeneräistä Lisbeth Salander-kirjaa. Åsa Larssonin suhteen on yhä toivoa, onhan hän sentään elossa. Ja molempien kirjoissahan on kyse tietenkin rikoksista.