Painottuuko elämäsi sisältö pääasiassa työpaikalle vai kotioloihin? Vai oletko jonkinlaisessa tasapainossa tämän suhteen?
Elätkö töissä vai kotona?
Steffo
321444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
töihin, oma elämä on sen verran urautunutta.
Varsinkin sen jälkeen kun erosin.
jo eläkkeelle.
kumpaankaan,kun töissä pitää raataa peräsuoli pitkällä ja kotona ei jaksa mitään,kun on niin poikki ja paikat särkee.
Kolmivuorotyö on sieltä jostain.
vähän aikaa sitten eli varhennetulle eläkkeelle jäin. n.3kk tässä olen vapaaherran oloa opetellut mutta ei oikein tunnu luonnistuvan kun koko ajanon helvetin levoton olo että pitäs jotain tehdä vaikkei tarvis...mitä harrastuksia tän ikäinen hemmo vois päivallä tehrä,posliininmaalauskursseja tai senioritansikursseja kyllä löytyy yms.Jotta älä hötkyile sen eläkkeelle lähdön kanssa jos oot terve ja työsi on mielekästä ettei käy kun minulle että alkaa kaivata takaisin hommiin!!
tiedän, ettei kävisi niinkuin sinulle, vaikka heti huomenna saisin jättää työssäkäynnin.
Mielekästä tekemistä ja ajankulua riittää ihan varmasti.
Ja liian myöhään.
Nähtyäni kyseisiä ilmiöitä ympärilläni osasin varautua muutokseen "pehmeän laskun muodossa".
5:n vuoden joustava mukautumisjakso työpätkä/työttömyysjakso suhdetta muuttaen työttömään suuntaan.
Vaimo "kotiutui" samaan aikaan.
Jakson aikana muutimme varmuuden vuoksi ok:sta kerrostaloon.
Osa vuodesta loma-asunnolla ja matkoilla.
Kotona ollessa 5krt/vko punttisalilla.
Ruokaostokset, ruuan laitto, tv tallenteet, eukon viihdyttäminen, lueskelu, netti yms. täyttävät lopun ajan.
Vaimo käy kerran viikossa eläkeläisklubilla mutta minä en vielä tunne sinne kutsumusta.
Itse olen tyytyväinen ratkaisuumme.
Toisaalta, turhahan tällä on vieraille hehkuttaa.
noinko siinä käykin, - pitänee jäädä tässä eläkkeelle vasta luonnollisen poistuman kautta :/
kannattaa hankkia omakotitalo maalta, ei varmana ole vapaa-ajan ongelmia..:)
Täältä vaan kyselemään mummonmökkejä immeiset! :)
Kalaisa järvikin tuossa ihan iärellä, -tai kaksikinhan niitä on..
mutta en tykkää touhuilla yksin..
sinulla on asiat helvetin hyvin,mutta minä aikoinani nuorensin sattumalta elämänkumppaniani ja nyt se "maksaa". Ei sitä 14 vuotta kumpikaan tavoita kiinni..
töpinäksi vain, ja emännän ehintään :)
Eläkkeelle jääminen ja työelämästa poisjääminen on yksi niitä elämän suuria kriisejä. Monet kuvittelee että taivas aukee kun pääsee vapaalle. Mutta siinä menee pari-kolme vuotta ennenkuin oppii elämään uudella tavalla.
60:sen emon vaihto 46:seen?
Tätä ei näytetä vaimolle!
yhdessä rytäkässä muijan ja asunnon ja työpaikan että sillee ja nyt ihmettelen eläkkeellä ollessani että mitä helvettiä nyt pitäs tehdä??Mitään en kadu kuitenkaan,on vain neuvoton olo kun yksin kärvistelee ja elämä maittais reissunpäälläkin....muttei yksin,sillä kävin kokeilemassa.
siihen etuoikeutettuun joukkoon, joka on voinut kokea elävänsä sekä kotona että työpaikallaan. Työstä on aina löytynyt omat kiinnostavat ja haasteelliset kuvionsa sekä mukavia ihmisiä. Joskus olen joutunut polkemaan tosi raskasta oravanpyörää, mutta onneksi sellaiset vaiheet ovat aina päättyneet jonkin ajan päästä.
Täytyy kyllä sanoa,että olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen,niin töissä kuin kotona.(no joskus tuntuu,että kotoa puuttuu joku )Työkaverit on mukavia,jaksaa paremmin,kun heittää huulta välillä :D
eläkkeellä, ihan nastaa.
Tänään olen jumpannut, uinut, ja luistellut muiden mimmien kanssa, oli meillä seurana muutama mies, huoltojoukkoa tietenki.
Kummallista, ettei työnantaja jousta samallalailla vastaan. Minä annan ylitöiden muodossa vapaa-aikaani, mutta en arvaa kokeilla kuinka kävisi, jos välistä luiskahtaisin vaikkapa vaan lenkille.
Tämä työ on minulle vain työtä, en siis ole sielä päivähoidossa enkä saadakseni aikaani kulumaan.
Joskus on ollut sellainenkin työ, josta ei olisi malttanut pois lähteä. Työ oli samalla harrastus.
Kyllä sisältö elämään tulee muualta. Olen kokenut -90 luvun alussa työttömyyden vuodet ja vaikka tekemistä riittikin, ei aina riitänyt raha. Ja oli se sellainen häpeäkin.
erottaa työtä ja kotioloa..olen töissä kotona.
Tosin nyt pääsemme iahn omalle puolelle, saan hieman eroa..
Olen töissä kotona, työsuhdeasunto samassa taloyhtiössä missä olen kiinteistönhoitajana kohta jo 30 vuotta...Eläkeikään asti? Tuskin...
keksiä tilalle? Maalleko ajattelit muuttaa, vai..
mä ymmärrän...Tuskin muutan kuitenkaan, sen verran olen mukavuudenhaluinen, palvelut jne. Ajokorttia en omista. Sen näkee sitten, kun saa tarpeeksi näistä hommista tai taloyhtiö irti sanoo.
Omalla kohdallani tämä on vaihdellut elämänvaiheiden myötä. Ensimmäiseen työpaikkaan liittyi myös kotoa muuttaminen, eikä sitä oikein osannut todesta ottaa. Vapaa-aika houkutteli enemmän. Kun sitten muutaman opiskeluvuoden jälkeen pääsin oikein ammattiin, niin oli työ ykkösenä monta vuotta. Nykyään taas energia menee enimmäkseen kotihommiin ja harrastuksiin.
Tasapainoa työn ja kodin välille.
Melkein tuntuu energia menevän työhön ja sitten vapaalla sitä yrittää palautua työkuvioista.
Sopivasti tietenkin saa olla vastapainoa työhön ja liikunta rentouttaa.
työpaikalla tänään että jos käyt vähän nukkumassa niin tuletko taas töihin ja sitten kävisit vähän nukkumassa ja tulisit taas.
Sanoin pitäväni tällä kertaa huolen vain omista vuoroistani.
Kyllä töitä tehdä sais vaikka kuin mutta nyt en halua.
Huomattava osa ajasta kotonakin.
Työkyvyttömyyseläkkeellä oon ja nykyisin sinut asian kanssa.
Alussa eläkkeelle jääminen oli lamaannuttavaa, koska ikä ei vielä vuosiin olisi riittänyt eläköitymiseen ja pidin työstäni enkä asialle ollut koskaan uhrannut ajatustakaan.
Nyt viiden vuoden totuttelun jälkeen olen sopeutunut tilanteeseen ja eläkkeellä on mukava olla, varsinkin tässä tilanteessa.
niin taitaa tuo enemmän töihin painottua, ainakin ihmissuhteisiin nähden, kotona kun ei ole edes juttukaveria, eikä itsekseen viitsi höpistä.
Olishan se tietysti mukava jos joku kiva huumorilla rokotettu "könsikäs" löytyis juttukumppaniks, mutta ei sitä väkisin löydy.
Kyllä painotuu, vapaillakin ajattelen, et osaakohan ne nyt jne...
Olen jo jäähdyttelyssä, silti, en ota enää uusia vanhuksia , etten kiintyisi, joskus vain tulee toppi.
Kun tuntee niin olemattomaksi itsensä, meitä ei kuunnella, ei, mä haluun pois.
Elän töissäni kuin kotonani. Siis vietän paljon myös vapaa-aikaani työssä. Ja uskokaa tai älkää viihdyn siellä paremmin kuin kotonamme. Ja kaiken huippu, myös miesystäväni viihtyy minun työpaikallani ja vietämme aikaa siellä usein viikonloppuisin.
Kotonamme käymme vain nukkumassa ja emme edes joka yö vaan nukumme myös viikonloppuisin minun työpaikallani.
Sorry vaan,mutta mistithan lottoaa.....
Jep aika erikoista on.
Laitan lotot huomenna, siellä on jaossa iso potti.