Haluaisin tässä kertoa yhdistyksestä, jota ollaan perustamassa. Yhdistyksen tarkoituksena on auttaa masentuneita ja heidän läheisiään saamaan apua ja tukea. Ajatus yhdistyksen perustamisen takana on meidän masennukseen sairastuneiden kokemukset siitä, miten vaikeaa on itsellemme ollut saada apua tai miten hitaasti sitä apua on saanut.
Itse innostuin tästä yhdistyksestä, koska olen sairastanut masennusta vuoden 2006 syksystä lähtien. Välissä oli vuoden hyvä jakso, jolloin kykenin opiskelemaankin, mutta huonosti hoidettu ensimmäinen masennuskerta uusiutui viime kesänä ja tällä kertaa pahempana.
Ajattelin, että edellisen masennuksen ja postraumaattisen stressireaktion sairastamana tietäisin mitä tehdä ja miten toimia, jotta tällä kertaa saisin sitä tarvitsemaani apua ja tällä kertaa paljon nopeammin eikä niin, että saisi odotella ja olla pompoteltavana.
Kävi vain niin, että taas ollaan melkeinpä samassa jamassa. Terapiaa on saanut odotella jo yli puoli vuotta ja "ammattilaisten" säätämisen johdosta sitä on saanut juosta siellä sun täällä ja joutunut pompoteltavaksi.
Kun sain yhteydenoton (perustettavan yhdistyksen) toiminnanohjauksesta vastaavalta, joka kysyi haluani lähteä mukaan tällaisen yhdistyksen perustamiseksi, en voinut sanoa muuta kuin kyllä! Yhdistystä varten on perustetu jo kotisivut, joita päivitetään koko ajan. Sivuille on muun muassa kerätty tietoa niille, jotka ovat vasta sairastuneet.
Tällaiseen toimintaan tarvitaan niin tekijöitä kuin tukijoitakin. Jos mielenkiintosi heräsi käy kotisivuilla ja jätä yhteystietosi. Haluamme kehittää toimintaa, joten jos keksit hyviä kehitysideoita, ole hyvä ja kerro niistä! Yhdessä voimme auttaa niitä, jotka tukea tarvitsevat!
http://www.masennusyhdistys.fi
Itse innostuin tästä yhdistyksestä, koska olen sairastanut masennusta vuoden 2006 syksystä lähtien. Välissä oli vuoden hyvä jakso, jolloin kykenin opiskelemaankin, mutta huonosti hoidettu ensimmäinen masennuskerta uusiutui viime kesänä ja tällä kertaa pahempana.
Ajattelin, että edellisen masennuksen ja postraumaattisen stressireaktion sairastamana tietäisin mitä tehdä ja miten toimia, jotta tällä kertaa saisin sitä tarvitsemaani apua ja tällä kertaa paljon nopeammin eikä niin, että saisi odotella ja olla pompoteltavana.
Kävi vain niin, että taas ollaan melkeinpä samassa jamassa. Terapiaa on saanut odotella jo yli puoli vuotta ja "ammattilaisten" säätämisen johdosta sitä on saanut juosta siellä sun täällä ja joutunut pompoteltavaksi.
Kun sain yhteydenoton (perustettavan yhdistyksen) toiminnanohjauksesta vastaavalta, joka kysyi haluani lähteä mukaan tällaisen yhdistyksen perustamiseksi, en voinut sanoa muuta kuin kyllä! Yhdistystä varten on perustetu jo kotisivut, joita päivitetään koko ajan. Sivuille on muun muassa kerätty tietoa niille, jotka ovat vasta sairastuneet.
Tällaiseen toimintaan tarvitaan niin tekijöitä kuin tukijoitakin. Jos mielenkiintosi heräsi käy kotisivuilla ja jätä yhteystietosi. Haluamme kehittää toimintaa, joten jos keksit hyviä kehitysideoita, ole hyvä ja kerro niistä! Yhdessä voimme auttaa niitä, jotka tukea tarvitsevat!
http://www.masennusyhdistys.fi
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla on kanssa ollut jo vuosia epämääräisiä paniikki ja masennusoireita. Nyt aikusiässä olen alkanut muistaa lapsuudesta todella traumaattisia kokemuksia. Oikeastaan kuulema tarvitsisin terveyskeskus psykolgin mukaan jonkilaista erikoisterapiaa koska mullakin on tuo postraumaattinen stressireaktio joka sitten uusii aina kun on joku uusi tilanne elämässä, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen. Mulla on aivan samanlaisia kokemuksia eli pompotellaan paikasta toiseen, hoitavat henkilöt vaihtuvat, jankutetaan että tarvitsin apua, mutta kukaan ei ota kantaa siihen mistä tuota apua saisin. Koska olen sairaspäivärahalla en pysty kustantamaan itse terapiaani. Kela voi olla aika epävarma rahoittaja koska nämä traumaterapiat kuuluvat heidän mielestään sairaanhoitopiireille. Ja vaikka Kela tukisi terapiaa jää niistä aika iso osa itselle maksettavaksi. Mulle itselleni on aivan sama millaista apua saan kunhan se ihan oikeasti auttaisi elämässä eteenpäin. Aina jos yritän aloittaa jonkun uuden asian opiskelun ym. tulee näitä takapakkeja. Mitkä taasen ruokkivat masentuneisuutta.:( Olisi ihan hyvä että kaltaisemme ihmiset kokoontuvat yhteen ja vaihtavat kokemuuksiaan. Ehkä se voisi tuoda myös yhteiskunnallista näkyvyyttä mielenterveyspuolen "palveluja", vai pitäisikö sanoa niiden puutetta kohtaan.
Hei Sara,
Olen samaa mieltä kanssasi! Olen joutunut itsekin kokemaan sen, miten tuputetaan sitä, että tarvitsen hoitoa; terapiaa! Sairausjaksoja minulla on siis ollut kahteen kertaan.
Ensimmäisen sairausjaksoni aikana hoettiin koko ajan, että tämä ja tämä terapia olisi sinulle hyväksi. Sellaiseen sinun pitäisi hakeutua, jotta saisit käsiteltyä traumat yms. asiat ja siten pääset eteenpäin elämässäsi.Kun sitten pyysin, että jonkinlainen lausunto kirjoitettaisiin, jotta saan sitä terapiaa. Siinä vaiheessa todettiin, että ei sitä kannata vielä kirjoittaa, koska hoitojonossa on niin pitkä jono, että en pääsisi kuitenkaan sinne. Ihmettelin kovin, miksi tuputetaan hoitovaihtoehtoja, jos niitä varten ei sitten haluta antaa lausuntoa?
Lopulta sain lähetteen kaupungin terapeutille, jonka piti ottaa yhteyttä 2007 kevään aikana. Sitten kerrottiin, että syksyn aikana terapeutti ottaisi yhteyttä. Eipä kuulunut henkilöstä ikinä mitään. Sain myös osakseni aika negatiivista palautetta tulevaisuuden ammatinhaaveistani! Se masensi aluksi entisestään, mutta olo koheni, kun en halunnut antaa periksi. Menin opiskelemaan ja kun viime kesänä sairastuin toistamiseen, osasin jo toisella tavalla hakea apua, kuin mitä ensimmäisellä kerralla.
Tällä toisella kerralla on tullut sitten kohdattua sitä, miten sekavaksi menee koko hoito, kun lääkärit vaihtuvat tiuhaan eikä tieto tunnun kulkevan, vaikka samassa hoitopaikassa käynkin. Tässä puolen vuoden aikana olen sairaudestani saanut jutella 6 eri lääkärin kanssa. Ei mikään ihme, että monet masentuneet kokevat ahdistusta hoidostaan tai hoitoon hakeutumisesta, kun se on tehty joissain paikoissa hyvin vaikeaksi.
Tuon Masennusyhdistyksen yhtenä tavoitteena on saada kerättyä masennuksesta toipuneiden, siihen vasta sairastuneiden ja heidän omaistensa kokemuksia. Näitä tietoja keräämällä, voimme luoda mm. tietopankin, jossa voidaan kertoa, mitä kaikkea voi masentunut kohdata, kun on kyse hoitoon hakeutumisesta, terapiasta yms.
Uskoisin myös, että kokemuksia keräämällä voimme kehittää toimintaamme ja entä hoitavat tahot? Luulisi, että heitä kiinnostavat nämä kokemukset, koska kun niistä ollaan tietoisia, voidaan palvelujakin kehittää paremmiksi!
Masennusyhdistyksen toiveena on sekin, että voimme järjestää tapahtumia, joihin masentuneet voivat kokoontua keskustelemaan ja tapaamaan toisiaan. Tarkoituksena ei ole pelkästään keskittyä sairauteen vaan haluaisimme tarjota myös mahdollisuutta saada iloa esim. yhteisillä elokuvailloilla jne. Kannattaa ehdottaa, jos mielessä on jotakin, mitä voisimme yhdessä tehdä!
Miten olet Sara saanut apua nyt sairauteesi? Oletko nyt pelkästään sairauslomalla ilman mitään hoitosuunnitelmaa?
Enpä juuri mitään apua. Nämä mun kokemukset ovat niin vaikeita etten niitä pysty aina vieraalle ihmiselle puhumaan. Ihan samanlaisia kokemuksia on siis kuin sinullakin. Mulla on nyt ensi kuussa tapaaminen lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa tarkoituksena olisi miettiä mitä mulle jatkossa voitaisiin tehdä. Hieman jännittää. Olen nyt siis saikulla opiskelusta. Opiskelu on yllättävän rankkaa nykyisin joten en yhtään ihmettele että monet joutuvat sen keskeyttämään. Tuo että sinuun luvataan ottaa yhteyttä eikä sitten otettukkaan kuulostaa todella törkeältä. Useinhan ainakin mulle käy niin että jos luvataan jotain alan heti innostua, tyyliin jee nyt saan vihdoinkin apua ja kun se ei jostain syystä todeudukaan aiheuttaa sekin ahdistusta. Mun mielestä tää uusi yhdistys on hyvä idea. Pienet yhdistykset pysytyvät usein paremmin toteuttamaan jäsenten toiveita. Miten tähän yhdistykseen liitytään?
Heipsan Sara,
Olen kokenut aivan samaa kuin sinäkin! Minäkin innostuin, kun sanottiin, että voisin saada sitä ja tätä terapiaa ja että lähete on nyt kirjoitettu. Sitten kun päivät kuluvat eikä mitään kuulu, lähtee mieli vaan kulkemaan alaspäin ja ahdistuskäyrä nousee sitä mukaan ylös.
Välilä tuntuu jo, ettei uudet toivotukset siitä, että kyllä kaikki järjestyy, paljoa hetkauta. Helppo on monen sanoa; Kyllä kaikki järjestyy, tästä on vain tie ylöspäin jne. Se tuntuu toisaalta hyvältä, että joku tsemppaa, mutta toisaalta noita sanoja on kuullut niin paljon, ettei se enää jaksa innostaa.
Koulu on rankkaa, olipa kyseessä minkä alan opinnot tahansa. Jos mieli ei ole terve, ei ole silloin voimia suorittaa opintojakaan. Jotkut eivät millään ymmärrä, että masentuneelle kaikki voi olla vaikeaa, jopa se että jaksaa nousta aamulla sängystä ylös.
Tuohon yhdistykseen voit liittyä yhdistyksen kotisivuilla; www.masennusyhditys.fi tai jos haluat, lähetä yhteystietosi: masennusyhdistys(a)gmail.com
Jos olet Facebookissa tai käytät Irc-Galleriaa, löytyvät näistäkin myös omat yhteisösivustot, joissa voit keskustella muitten kanssa noista kokemuksista tai kysyä, jos mieltäsi askarruttaa jokin asia.
Kyllä näitä masennukseen liittyviä vertaistukiryhmiä on jo riittämiin.
MTKL:n (Mielenterveyden keskusliitto) jäsenyhdistyksenä toimiva valtakunnallinen yhdistys: Mieli Maasta ry.
http://www.mielimaasta.fi/
Heidän toimintaansa tukee mm. RAY ja MTKL.
Hei Noman,
Toden totta on että tällainen Mieli Maasta yhdistys on olemassa, mutta aika hiljaista on toiminta 10 vuotta toimineelta yhdistykseltä! Käsittääkseni heidän toimintansa keskittyy pieniin vertaistukiryhmiin eri puolella suomea. He eivät ota kantaa julkisesti ajakohtaisiin asioihin. Itse olen saanut mielikuvan että ko. yhdistys on ehkä sopivampi vanhemman sukupolven ihmisille. Olin heidän kokouksessa viime syksynä esittelemässä itseni ja yhdistyksemme toimintaa. Kokouksessa näkemäni ja kuulemani perusteella tuli vain vahvempi tunne että tällaista yhdistystä tarvitaan. Miksi? Voit lukea sen kotisivuiltamme www.masennusyhdistys.fi kohdasta masennusyhdistys.
Suomessa ei ole muita masennukseen keskittyneitä yhdistyksiä.
Muut yhdistykset ovat yhdessä kaikille mielenterveysongelmaisille.
Vertaistuki ei toteudu jos diagnoosi on eri.
Itse koin että hoito/vertaistuki skitsofreeniasta tai kaksisuuntaisesta mielialasta kärsivien kanssa vain pahensi omaa vointiani. Koska en ole koskaan ollut psykoosissa. Mielenkiintoista olisi kuinka moni ahdistus ja masennus potilas ajautuu psykoosiin, jos ei ole käyttänyt päihteitä... En usko että monikaan.
Mieli maasta ei halua olla avoin ja julkinen yhdistys, joka sotii demokraattista periaatetta yhdistys säännöistä. Olemme kyllä olleet yhteydessä heihin, jotta saisimme Suomeen masennusliiton kattojärjestön erilaisille masennusyhdistyksille. Toinen yhdistys johon olemme olleet yhteydessä on Äidit irti synnytys masennuksesta ÄIMÄ Ry.
Tosin jo kokouksessa jossa vierailin vastaanotto oli mielestäni töykeä. Ja eripuraisuutta oli ilmassa, mikä suuresti ihmetytti minua että masennuksen kokeneet ihmiset kaiken kokemansa jälkeen eivät anna tukea toisilleen vaan lähes henkisesti pahoinpitelevät jäseniä. En ihmettele että heidän jäsenmääränsä on tällä tavalla alle 400.
Mutta meitä on moneen junaan...
Me haluamme siihen toiseen, joka ei mene yhteiskunnan mielipiteen mukaan piiloon vaan ilmaisemme mielipiteemme ja pidämme kiinni oikeuksistamme: kokoontua JULKISELLA paikalla, sananvapauteen ja syrjintään työpaikalla.