Hei ystävät,
tarvitsisin neuvoa minua syvällisemmin budhhalaisuutta ymmärtäviltä. Olen aviossa, lapsia kaksi (alaikäisiä). Avioliitto on ollut muutaman vuoden ajan aika ankeaa, en löydä enää tunteita vaimoa kohtaan, tuntuu paremminkin kuin olisimme jonkinlaisia kumppaneita tai kavereita. Rakkautta vaimoa kohtaan en enää itsestäni löydä. Sen sijaan: olen tavannut, täysin yllättäen ja odottamatta ja etsimättä, naisen, johon olen rakastunut koko sydämestäni. Tunnen vahvasti ja täydesti, että hän on ihminen, jonka kanssa haluan elää. Mutta tiedän, että ero on äärimmäisen vaikea ja tuskallinen vaimolleni ja lapsilleni. Mitä teen? Pidän itseäni buddhalaisuuteen suuntautuneena ja mietin, onko oikein kuunnella sydäntään ja jättää perhe rakkauden takia vai onko parempi kieltää tämä rakkaus ja tyytyä tunneköyhään elämään, jossa muilla perheenjäsenillä on kuitenkin turvallinen olla? Tämä on suuri ristiriita minussa ja toivon viisautta, jotta voin tehdä oikean ratkaisun. Kiitos.
tarvitsisin neuvoa minua syvällisemmin budhhalaisuutta ymmärtäviltä. Olen aviossa, lapsia kaksi (alaikäisiä). Avioliitto on ollut muutaman vuoden ajan aika ankeaa, en löydä enää tunteita vaimoa kohtaan, tuntuu paremminkin kuin olisimme jonkinlaisia kumppaneita tai kavereita. Rakkautta vaimoa kohtaan en enää itsestäni löydä. Sen sijaan: olen tavannut, täysin yllättäen ja odottamatta ja etsimättä, naisen, johon olen rakastunut koko sydämestäni. Tunnen vahvasti ja täydesti, että hän on ihminen, jonka kanssa haluan elää. Mutta tiedän, että ero on äärimmäisen vaikea ja tuskallinen vaimolleni ja lapsilleni. Mitä teen? Pidän itseäni buddhalaisuuteen suuntautuneena ja mietin, onko oikein kuunnella sydäntään ja jättää perhe rakkauden takia vai onko parempi kieltää tämä rakkaus ja tyytyä tunneköyhään elämään, jossa muilla perheenjäsenillä on kuitenkin turvallinen olla? Tämä on suuri ristiriita minussa ja toivon viisautta, jotta voin tehdä oikean ratkaisun. Kiitos.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Turha on ihmisten neuvo. Käänny rukouksin suoraan elävän Jumalan puoleen kysymään neuvoa kiitoksen kanssa ja Jeesuksen Kristuksen nimessä!
Siunausta!
Sillä aikaa kun odotat, että joku buddhalainen vastaa, sinulle on näemmä vastannut jo kristitty, ja nyt vastaa hindu :)
Katsot siis, että vaihtoehtosi ovat elää tunneköyhässä liitossa tai jättää hänet ja elää toisen naisen kanssa. En yritä väittää tietäväni, miten sinun asioittesi pitäisi olla, mutta ajattelin tuoda kolmannen näkökulman. Tilanteen ei tarvitse olla joko-tai!
Rakkaus ja seksuaalisuus käsitetään länsimaisessa kulttuurissa usein samaksi asiaksi. Ne ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Katso lapsiasi. He rakastavat sinua koko sydämestään. Monessa muussa kulttuurissa ymmärretään, että lapset ovat rakastuneet vanhempiinsa, vanhemmat lapsiinsa, ystävättäret toisiinsa... Ja nämä rakkaussuhteet ovat täynnä hellyyttä, epäseksuaalista hellyyttä.
Eikö tuo toinen nainen voisi olla paras ystäväsi? Välillänne olisi kaikki muu mahdollista paitsi seksi. Hänestä voisi tulla vaimosikin ystävä! Etkö voisi olla uskollinen vaimollesi ja pysyä hänen rinnallaan, kuten avioituessasi lupasit? On dharman vastaista rikkoa lupaus (joskaan kukaan meistä ei taida olla tästä synnistä vapaa). Dharma on (ainakin hindulaisuudessa) vähiten väkivaltainen vaihtoehto ja tapauksesi kuulostaa siltä kuin lähteminen aiheuttaisi enemmän tuskaa kuin jääminen.
Jos sinut ja tuo toinen nainen on tarkoitettu yhteen, saatte kyllä toisenne ennemmin tai myöhemmin, tässä tai seuraavassa elämässä, vaikka ette dharmaa vastaan asettuisikaan.
Tiedän kokemuksesta, ettei valtavan voimakkaiden tunteiden tarvitse olla seksuaalisia edes silloin kun niiden kohde on vastakkaisen sukupuolen edustaja. On varottava omaa mieltään silloin, kun tunteet uhkaavat lipsua väärälle puolelle.
Yleensä kun Buddhalaiselta munkilta kysytään tällaista niin he sanovat että riippuu tilanteesta ja monista tekijöistä. Ja tottahan se onkin että tällaiseen on yleensä vaikea antaa oikeaa vastausta. Olen buddhalaisena kuitenkin sitä mieltä että sinulle ratkaisu on erityisen helppo kun ajattelet lapsiasi, jos lähdet he kokevat suuren menetyksen, ja luultavasti kun olisit sen tapaamasi naisen kanssa yhdessä niin jossain vaiheessa sekin alkaisi tuntua tylsältä,romanttinen rakkaus kestää yleensä kolme kuukautta koko ajan yhdessä ja sitten se alkaa haihtumaan. se on juuri se Dukkha(kärsimys) josta Buddha opetti eli kaikki elämässä on loppujen lopuksi epätyydyttävää myös kumppanit. Itse elän naisen kanssa johon en ole romanttisessa mielessä rakastunut, olen hänen kanssaan myötätunnosta, haluaisin olla theravada-buddhalainen munkki enemmän kuin mitään muuta. Kerroin vaimolleni että haluan munkiksi, mutta hän alkoi itkeä jaa pyysi minua jäämään, no en sitten raskinnut lähteä, ajattelin että menee se yksi elämä näinkin. Kaipaan koko ajan luostarin rauhallista ilmapiiriä, mutta saan myös voimaa siitä että voin ja haluan tukea ja olla vaimoni rinnalla kun hän sanoo tarvitsevansa minua. Nyt täytyy kuitenkin muistaa että minä en ole erityisen viisas, nimittäin minä vaan siirrän vaimoni tuskaa, sillä joku päivä meidän täytyy kuitenkin erota. Olen myös välillä ajatellut että minun pitäisi olla vahvempi ja vain jättää hänet eikä vain siirtää eroamisen tuskaa sillä kenenkään ei ole hyvä olla liian riippuvainen toisesta sillä kuollessa viimeistään täytyy erota. Eli jos käyttäisin oikein paljon viisautta ja tahdon voimaa niin eroaisin jotta hän joutuisi kohtaamaan tuskan nyt eikä myöhemmin, ja oppisi siitä paljon. Toisaalata hän on nyt jättänyt paheet joita hänellä oli yksin eläessään kuten juomisen ja hän on myös alkanut meditoida ja pyrkiä hyvään, eli jutut on joskus kakspiippusia. Vaimoni on kuitenkin kaunis ja ystävällinen ja hänen kanssaan on helppo elää.
Mutta jos ajatellaan että antaisin halujeni alkaa ohjaamaan minua, niin haluaisin elää taiteellisen naisen kanssa jonka kanssa voisin keskustella mielenkiintoisia keskusteluja ja harrastaa taidetta eri muodoissa, rakastella intohimoisesti takkatulen loimutessa. Mutta kun ajattelen pitemmälle niin koen ajatuksen lähinnä pelottavana, nimittäin tulinen rakastuminen on äärimmäisen petollista ja olen varma että se mielen rauha mitä olen meditaation ja harjoittelun avulla saavuttanut lysähtäisi rakastuessa läjään hyvin nopeasti. Koen romanttisen rakastumisen tunteen lähinnä negatiivisena.
Nykyinen tylsä tilanteeni on erittäin hyvää meditaatiolle, sillä tylsyyden keskellä mieli rauhoittuu koska sillä ei ole mitään mitä kohti ryntäillä, ja kuten sanoin saan mielettömästi voimaa siitä että voin luovuttaa tämän elämäni yhden henkilön auttamiselle ja jättämään omat haluni syrjään. Tunnen tekeväni hyvää, ja siitä saa voimaa.
Suosittelen sinullekin varsinkin kun on lapsia, tulet kokemaan vielä paljon onnellisia hetkiä heidän kanssaan, ja varmasti vaimosikin kanssa, itse nautin erittäin pienistä asioista ja hetkistä, vaikka maallisen mittapuun mukaan elämäntilaanteeni pitäisi olla rasittava en silti itse koe sitä sellaisena, vaan itse asiassa tämä kahle vapauttaa minut monelta typeryydeltä ja antaa mahdollisuuden rauhooittua ja nauttia hetkistä.
Onnea sinulle.
Tuosta kirjoituksestani tulee tietenkin monelle mieleen että Buddhalaisuus näkee elämän yhtenä kärsimyksenä, mutta se on väärä kuva. Buddha vain opetti että asiat joiden luulemme tekevän meidät onnellisiksi eivät loppujen lopuksi tee meitä onnellisiksi. Eräs munkki piti puheen jonka otsikkona oli "suuri ilo siitä että vihdoin ymmärtää että elämä ei ole onnellista" eli se tarkoittaa että elämä ei ole onnellista siinä mielessä kuin me kuvittelemme mutta elämässä on mahdollisuus saavuttaa suurempi onnellisus joka on maallisen onnellisuuden ulottumattomissa.
Eli kun pikkuhiljaa jättää mukavien, ihanien ym. asioiden perässä juoksemisen ja alkaa etsiä rauhoittumisen ja meditaatiion kautta vastauksia niin saavuttaa pikkuhiljaa onnellisuutta joka on sitten jossain vaiheessa niin vahvaa että se ei ole mitenkään riippuvaista ulkoisistaolosuhteista eli voi olla onnellinen tilanteessa kuin tilanteessa, rauhallisella mielellä voi myös nauttia asioista aivan uudella tasolla. Ja tämä ei tarkoita kuten usein väärin ymmärretään että pitäisi alkaa etsiä ikäviä asioita ja kiduttaa itseään, Buddha kokeili sitä kuusi vuotta ja totesi ettei se johda mihinkään. Lopulta hän opetti keskitietä johon ei kuulu itsekidutus ja epämukaviin asioihin hakeutuminen ekä myöskään aistien jatkuva tyydyttäminen. Buddhalainen harjoittelu ei tietenkään ole aluksi helppoa ja onkin tärkeää että harjoittelu alkaa realistisilla tavoitteilla ettei vaadi itseltään aluksi liikaa.
Vielä mainintana että perhesuhteet ovat Buddhalaisuudessa erityisessä arvossa, tietenkään perheväkivaltaa ym. ei tarvitse sietää mutta muunlaisten vastoinkäymisten edessä yhdessä olo vaatii kärsivällisyyttä ja joistain asioista luopumista, ja mitään täydellistä rakkaussuhdetta ei ole edes olemassa.
Buddha itse jätti vaimonsa ja poikansa mutta hän teki sen sisällään jonkinasteinen varmuus että hän etsimällä voisi löytää vastauksia joilla voisi auttaa paljon suurempaa määrää ihmisiä kuin vain perhettään. Ja lopulta kävikin niin että hänen vanhemmistaan, vaimosta ja lapsesta tuli hänen oppilaitaan. Ja itse olen erittäin kiitollinen että hän lähti harjoittelemaan sillä muuten en olisi löytänyt vastauksia elämään joita Buddha opetti.
Isäni kuoli vasta ja Buddha opetti että kuolema on erittäin opettavaista ja sitä tulisi mietiskellä tarkkaan. Seurasin kolme päivää kuinka isäni elimistö taisteli viimeistä taisteluaan ja mietin että tuo sama tapahtuu meille kaikille, en tuntenut surua vaan sain vain lisää varmuutta siihen että tämä aika täällä on hyvä käyttää siihen mitä Buddha opetti, eli huolehtia omasta ja muiden onnellisuudesta niin hyvin kuin pystyy, ja paras keino siihen on kehittää itseään henkisesti harjoittelun avulla sillä rauhallinen henkilö tuo rauhaa myös ympärilleen.
Helpompi mutta ei niin viisas tie on tietenkin se että ajattelee vain että minä haluan tuota ja minulta puuttuu sitä ja tätä, ja sitten kun saan sen niin sitten olen onnellinen, mutta kuten Buddha opetti tuon kaltainen onnellisuus lipsuu koko ajan kauemmas kuin luikas saippua käsistä, aina kun sen saa käsiinsä niin se ei yllättäin tyydytäkään vaan sitten mieli etsii jo jotain uutta minkä kuvittelee tyydyttävän. Ja lopulta ihmisellä on vain ajatus että no sitten kun minä kuolen niin sitten viimeistään olen onnellinen, ja yleensä vasta sitten ihmiset alkavat käydä luostareissa, kirkoissa, moskeijoissa ym.
Eli tuollainen onnellisuus on sellaista joka tuntuu siirtyvän koko ajan kauemmas ja kauemmas.
Buddhan opetus on kuitenkin positiivista sillä hän opetti että suurin onnellisuus on mahdollista saavuttaa jo tässä elämässä, ja hyvä ottaa suunta sitä kohti vaikkei kaikki sitä tässä elämässä saavuttaisikaan, mutta jos ottaa suunnan sitä kohti niin jossain vaiheessa sen saavuttaa, siinä mielessä aloittaminen onkin tärkeintä. Ja kuten sanottua moraalinen ja rauhaisa elämä tuo onnellisuutta jo hyvin pian sekä itselle että muille.
hetkestä hetkeen tarkkaavaisuutta riippumatta läsnäolevista kohteista.
jos menee ulos kengät jalkaan, ei voi päällystää kokolattiamatolla maailmaa, sama juttu ulkoisille tapahtumille ei voi mitään, ainoa asia mitä voi tehdä on harjoittaa tarkkaavaisuutta hetkestä hetkeen.
Munkiksi ryhdytään vain siksi että voidaan rauhassa keskittyä tarkkaavaisuuteen-->nopeat ymmärtävät sekunnissa että tarkkaavaisuus ei ole kiinni ulkosista tekijöistä, joten heidän ei tarvitse ryhtyä munkeiksi.
Voin kertoa hauskan jutun yhdestä tyttöystävästä-->juuri tulin häneen, hän kysyi tästäkö haluat luopua? En sanonut mitään, mutta luopuminen olisi surkeaa
Voi kun meille kristityillekin olisi viisauden suhteen yhtä altis mieli kuin teillä buddhalaisilla.
Erolle ei tarvitse olla muuta syytä kuin se, ettei jatkamiselle ole mitään syytä. Tämä ei ole uskontosidonnainen kysymys, vaan järjen sanelemaa juttua. Kun vaan sen vielä kaikki epätyydyttävässä suhteessa elävätkin tajuaisivat.
Ennen kuin lähtee, kannattaa vaan tarkistaa, missä se epätyydyttävyys oikein sijaitsee. Itse suhteessa vai omissa asenteissa?
Ihan yleisenä huomiona, niin monet vaihtavat kumppania yhä uudelleen sen sijaan, että tekisivät kaikkensa ongelmien ratkaisemiseksi. Kukaan ei ole täydellinen, ja epätäydellisyyden keskellä me kasvamme ja opimme sopeutumaan.
Samaa mieltä. Syiden etsiminen ongelmiin oman itsen ulkopuolelta voi olla helppoa, mutta harvoin hyödyllistä. Samat ongelmat tulevat esiin vähän ajan kuluttua uudessa suhteessa.
Hauska ja asiaan liittyvä juliste:
http://staff.olin.wustl.edu/banez/demotivators/Dysfunction.jpg
"Dysfunction - The Only Consistent Feature of all of Your Dissatisfying Relationships is You"
salaisesti ja katso mitä tapahtuu. Kaikki asiat muuttuvat, voi olla että sun tunteet naista kohtaan muuttuvat tai nainen käy vieraissa ja löytää toisen miehen.
Jos joku rakastaa sua ja luovut suhteesta se olisi virheellistä toimintaa. Jos sun vaimossa ei ole vikaa ulkoisesti/sisäisesti niin pysy vain suhteessa.
Ajattele etukäteen jos et voi olla vaimon ja sun lapsien kanssa kestätkö sen?
Suosittelen, että hankit käsiisi Brenda Shoshannan kirjan "Zen ja rakastumisen taito". Sen kautta voit toivottavasti löytää joitakin hyödyllisiä näkökulmia tilanteeseen. Olen nyt jonkin verran kirjaa lueskellut ja olen asiasta aika innoissani. En kuitenkaan lähde selvittämään sen ajatuksia, koska en usko että olen niitä vielä tarpeeksi syvällisesti omaksunut. Itse en ole zenbuddhalainen mutta kirjassa käsitellään aihetta toisaalta hyvin yleispätevästi, vaikkakin Zeniin liittyvin esimerkein.
Ehkei pitäisi lähteä neuvomaan kun en tunne tilannettasi tarkemmin, mutta epäilen että aiheutat vain kärsimystä kaikille osapuolille, myös itsellesi jos hyppäät rakastumisen tunteen perässä uuteen suhteeseen. Mieti sitäkin onko tuo tunne niin kovin erilainen kuin aikanaan vaimoasi kohtaan (jos voit sen palauttaa mieleesi)? Ajattelen, että kyseessä on taas se paljon puhuttu tosiasia että tunteet muuttuvat vähemmän intensiivisemmiksi suhteen jatkuessa pidempään. Haluatko juosta tavoittelemassa harhaista unelmaa läpi elämän kestävästä intohimoisesta tunteesta, kun et voi sitä kuitenkaan saada kiinni? Itse ajattelen, että tottakai kaikki haluaisimme tuon tunteen jatkuvan loputtomiin, mutta tässä tullaan sen mahdottomuuteen. Kaikki on muuttuvaa ja pysymätöntä, niin myös tunteet ja halut.
Se on niin helppo ymmärtää älyllisellä tasolla, mutta itsekin tiedän kokemuksesta että toisin on tunteen ja toiminnan tasolla.
Tsemppiä asian kanssa työskentelyyn sinnekin!
Kiitos kirjavinkistä ja muistakin neuvoista. Tänne on tullut paljon mielenkiintoisia kommentteja.
Sen verran voin yrittää tilannettani vielä täsmentää, että tämä nyt kohtaamani rakkaus on aivan ylivertaisesti paljon laajempi ja kokonaisvaltaisempi kuin mikään tunne, mitä aiemmin olen ketään kohtaan kokenut. Siksi tämä tilanne tuntuukin niin hankalalta. Jos tämä olisi vain ihastumista esim. toisen ulkonäköön, viisauteen, hauskuuteen tai eroottisuuteen, minun olisi helppo tietää, mitä tehdä.
Mutta tässä ei ole kyse seksuaalisten tms. halujen täyttämisen kierteestä. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että tunnen kuuluvani täydellisesti yhteen tämän ihmisen kanssa. Voiko sellainen, niin puhdas ja aito tunne, aiheuttaa pahaa karmaa? Tiedän, että valintani aiheuttaa paljon surua ja kärsimystä, mutta eikö sekin olisi loppujen lopuksi pahasta, jos kuolettaisin oman sydämeni ja eläisin onnettomana perheeni keskellä tuntien, että en voi juuri mitään antaa heille enkä saada heiltä.
Siis mielestäni yritän tässä hahmottaa, eikö ole oikein kuunnella oman sydämensä ääntä ja elää se aidosti. Ainakin zeniläisittäin ajateltuna se on minusta oikeampi tie kuin kieltää se, mitä tuntee.
Valittettavasti sellaisilla käsittämättömillä ja hallitsemattomilla voimakkailla tunnetiloilla on oman kokemukseni ja ymmärtääkseni myös buddhalaisuuden näkökulmasta taipumusta aiheuttaa kärsimystä ihmiselle. Tämä siksi, että kärsimyksen yksi lähtökohta on halu (käsittää myös seksuaalisen rakkauden/ halun), joka voidaan nähdä taitamattomana toimintana.
Valitetettavasti olen myös itse, luultavasti jostakin hyvästä karmisesta syystä koukussa tuollaiseen tunteeseen. Oma kärsimykseni johtuu siitä, etten voi saada sitä mitä haluan, mutta en myöskään lakata yrittämästä ja toivomasta. Ehkä joskus vielä tulee ratkaisu suuntaan tai toiseen :)
Voihan se olla että että lapsesi ja vaimosi olisivat onnellisempia jos päätät erota, sikäli kuin et kykene heitä rakastamaan aidosti nykyisessä tilanteessa. Mutta voihan olla että kyseessä on hetkellinen harhaanjohtava tunnetila (tunteet eivät ole muuttumattomia tai välttämättä todellisia). Voi olla että pystyisit heitä rakastamaan. Teetpä niin tai näin et varmaan tee 100%:lla varmuudella oikein. Vaikka kuinka yrittää toimia oikein se ei läheskään aina elämässä ole mahdollista...
Toivon viisautta ja onnellisuutta sinulle, minkä päätöksen sitten teetkään!
Minkä taaksesi jätät edestäsi sen pian löydät!
Sinusta minä tiedän, mitä käyt läpi. Ihastumista, älyllistä ja seksuaalista ihastusmista. Jos olet buddhalainen, luultavatsi havaitset sen, että ihastuminen on väliaikaista, rakastumista, mutta rakkaus, parisuhde, on ihan toinen juttu. Varsinkin lasten kanssa.
Tää on simppeliä ja armotonta, maailman helpointa psykologisesti.
Tai mitä vaan. Mitä on vapaa tahto, mitä siitä kuvittelet, miten vapaa tahto liittyy ihmisen muodon menettämiseen? Vapauteen, johonka ei liity mikään tahtominen? Tms?
Topu, mitenkä suurta vapautta on oman tahtosi itsesuojeluvaisto?dddd
Topu, Itzli, Babs ja muut (naiset kaikki), mikse meidän ja teidän miesetämme ööööööö, älyllisesti helppo myöntää, mutta itsetunto, itsekunkin, mitä tapahtuu on tärkempää kuin kuvitella mitä vois tapathtuu. eli arkipäiväin mitä tahhaan on tärkeetä, me ei anneta periks sekusaaleille jännitteil, jotka ei auta ketään. Me varotaan jyrkkii ilmaisui. Babs on nisti ja babs saa apuu.
Voitko valaista meille muillekin miten päädyit siihen että Topu on eroamassa?
http://www.netti.fi/~timote2/Kosketus.htm
"Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää. Vihamieheni tahtovat minulle pahaa, mutta sinä ojennat kätesi, sinun väkevä kätesi pelastaa minut. Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!" Psalmi 138
"Jos tahdotte vaihtaa vaimon toiseen, älkää ottako mitään pois häneltä, vaikka olisitte antaneet hänelle kokonaisen omaisuuden. Riistäisittekö te sen häneltä valhein ja selvällä vääryydellä? Kuinka voisitte ottaa sen pois, vaikka olette tulleet yhteen ja vaimonne on tehnyt kanssanne vahvan liiton?" Naisten suura 4:20, Koraani
"Kuinka sellainen, joka pitää kiinni hyveestä hyveen hänen ansiostaan avartumatta, joka uskoo totuuteen, mutta ei kuitenkaan sitä selvästi käsitä - kuinka hän voisi mitään omistaa tai mitään kadottaa?" Kung Fu-tsen opetuksia
”Avioerolla on aina tuhoisat seuraukset, samoin kuin sillä jos toteutat seksuaalisuuttasi ilman avioliiton antamaa siunausta ja turvallisuutta. Koska teidän ajattelunne on niin materialistista, ettekä te usko henkisyyttä korostavia, spirituaalisia selityksiä, Aids tuli maailmaan. Sen opetus teille on, että seksuaalisuuden väärinkäyttö voi olla – tai on - tappavaa”. Sai Baba, intialainen pyhimys
"Hänen vaimonsa oli edellä, koska hänen rakkaudentekonsa toisten auttamiseksi olivat auttaneet häntä, kun taas hänen tekonsa olivat esteenä, koska ei aina ollut toiminut rakkaudesta. Hän käsitti myös, että katsoessaan elämänsä näytelmää tultuaan tänne, hyvät kohdat tekivät hänet onnelliseksi ja vain ne kohdat, jotka tekivät hänet surulliseksi, olivat tuoneet hänet tähän paikkaan. Hän ymmärsi, että olisi nyt vaimonsa kanssa, jos olisi ollut parempi ihminen. Nämä ajatukset alkoivat pyöriä hänen mielessään aina vain useammin. Hänen asemassaan oleva mies olisi voinut saada paljon hyvää aikaan. Kun kaikki nämä asiat avautuivat hänelle, hän tuli hyvin surulliseksi ja päätti, että jos voisi saada uuden tilaisuuden, toimisi aivan toisin. Jokainen sanoo näin: "Toimisin eri tavalla, jos saisin mahdollisuuden palata."
Hän siis kulkee hitaasti mutta varmasti eteenpäin samoin kuin hänen vaimonsa. Sisimmältäänhän he eivät olleet pahoja ihmisiä. Kukaan ei ole todella ilkeä, oikeasti paha. Elämän olot johtavat usein ihmiset väärille teille." Zareth opetukset
"Joka sopeutuu, hän säilyy loppuun asti.
Joka taipuu, hän ojentuu suoraksi.
Joka tyhjentää itsensä, hän täyttyy.
Joka kuluttaa itsensä loppuun, hän uudistuu.
Joka alentaa itsensä, hän ylenee.22
Joka ylentää itsensä, hän alenee.
Sen tähden Viisas riippuu yksinkertaisuudessa ja on kaikille esimerkkinä." Tao te King, luku 22
"Totuutta on rakastettava enemmän kuin itseään mutta lähimmäistä enemmän kuin totuutta." Romain Rolland
Hän ei ole itsekäs ja sen tähden hän saa ylistystä.
Hän ei ole turhamainen ja sen tähden hän on arvossa.
Hän ei ole ylpeä ja sen tähden häntä kunnioitetaan.
Ja koska ei hän kilpaile muitten kanssa, ei kukaan ole hänen vihamiehensä.
Vanha lause, »joka sopeutuu, hän säilyy loppuun saakka», ei totisesti ole turhaan sanottu. Epäilemättä hän on menevä kotiinsa rauhassa.