Alkoholimi on varmaan maailman ainut sairaus,josta ei kovin moni halua eroon vaikka itkevät että ovat sairaita ja heidän sairaudella on nimi Alkoholismi.
Minä olin vuosia sitten niin tyhmä ja suoraan sanoen kusetettavissa,että katsoin puolisono juomista.
Samalla hän tuhosi minut ja lapset henkisesti,elimme jatkuvassa valmius tilassa.
Elin ainaisessa pelossa,rupeaako hän juomaan töitten jälkeen kun olin ilötavuorossa.
En ole todellakaan ylpeä siitä etten ajoissa lähtenyt pois ja vienyt lapsia pois,siitä syytän tänäkin päivänä itseäni.
Me elimme rippeillä ja jopa hänen selvinä kausina emme voineet nauttia elämästä.
Hän manipuloi minut pelolla ja tyhjillä lupauksilla jäämään hänen luokseen,miten ovela mies.
Kolme vuotta sitten keräsin voimat ja läksin lasten kanssa turvakotiin,kun hän alkoi tuo sairas mies minua pahoinpitelemään.
Sillä tiellä olemme vaihdoimme jopa kaupunkia,mutta silti hän teki minuun ainakin loppuelämäksi syvät haavat.
Sen verran olen kuullut että hän tuo niin sairas mies makaa viikon huilaamassa terveyskeskusessa,kun kunto pettää että taas jaksaa ottaa lääkettä sairauteensa.
Me maksamme hänen lomansa terveyskeskuksen vuodeosatolle,koska työpaikka on juotu.
Lapset eiväi ikinä kysy enää isästään,vanhin poka totesi kerran joisi itsensä kuoliaaksi ei olisi pelkoa että joskus hänet vielä näkisi.
Minä olin vuosia sitten niin tyhmä ja suoraan sanoen kusetettavissa,että katsoin puolisono juomista.
Samalla hän tuhosi minut ja lapset henkisesti,elimme jatkuvassa valmius tilassa.
Elin ainaisessa pelossa,rupeaako hän juomaan töitten jälkeen kun olin ilötavuorossa.
En ole todellakaan ylpeä siitä etten ajoissa lähtenyt pois ja vienyt lapsia pois,siitä syytän tänäkin päivänä itseäni.
Me elimme rippeillä ja jopa hänen selvinä kausina emme voineet nauttia elämästä.
Hän manipuloi minut pelolla ja tyhjillä lupauksilla jäämään hänen luokseen,miten ovela mies.
Kolme vuotta sitten keräsin voimat ja läksin lasten kanssa turvakotiin,kun hän alkoi tuo sairas mies minua pahoinpitelemään.
Sillä tiellä olemme vaihdoimme jopa kaupunkia,mutta silti hän teki minuun ainakin loppuelämäksi syvät haavat.
Sen verran olen kuullut että hän tuo niin sairas mies makaa viikon huilaamassa terveyskeskusessa,kun kunto pettää että taas jaksaa ottaa lääkettä sairauteensa.
Me maksamme hänen lomansa terveyskeskuksen vuodeosatolle,koska työpaikka on juotu.
Lapset eiväi ikinä kysy enää isästään,vanhin poka totesi kerran joisi itsensä kuoliaaksi ei olisi pelkoa että joskus hänet vielä näkisi.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tällä palstalla on tullut jo fraasiksi, että alkoholisti sairastuttaa läheisetkin. Fraasi, mutta totta.
Alkoholisti kehittyy kaiken muun ohella taitavaksi valehtelijaksi ja manipuloijaksi, kun tarkoituksena on vain peitellä ongelmaa itseltään ja muilta, mutta takaraivossa jyskyttää vain viinanhimo.
Läheisiin takerrutaan, kerjätään myötätuntoa, luvataan, vannotaan, uhkaillaan, valitetaan, pelotetellaan, ja samaan aikaan kaikkein tärkein on viina. Läheisissä roikutaan kiinni, kun he ovat viimeinen oljenkorsi juomisen jatkamiseen, vaikka ovatkin ajoittain juomista häiritsevä tekijä. Itsestä ja muista ihmisistä ei kuitenkaan ole niin väliä.
Onneksi lähdit.
Sinun ja perheesi kannattaa keskittyä nykypäivään ja tulevaisuuteen.
Hän ei aiheuttanut kaikkea pahuuttaa tietoisesti minkään luontaisen ominaisuutensa vuoksi, vaan on pelkästään Kuningas Alkoholin talutusnuorassa.
vaikka olen mies, eikä ollut lapsia, mutta se pelko minkä juova kuppani aiheuttaa on sanoin kuvailematon erosin naisestani reilu vuosi sitten. Päätös oli vaikea, enkä ole vielä siitä yli päässyt, mutta se oli oikea.
Meillä on se ero että minulla ei ollut mitään tunteita lopussa puolisoani kohtaan,hänelle koetettiin hakea apua.
Hänen vanhempansa siskonsa ja minä yritimme hyvin pitkään,sitten luovutimme.
Pelkäsin tässä uudessa kaupunkissa kuukausia,että hän tulee oveni taakse vaikka oli lähestymiskielto.
Sain lasten yksinhuoltajuuden ei hän edes halunnut lapsia enää nähdä,ja vielä vähemmän lapset hänet.
Vieläkään pienemmät lapseni jotka nyt ovat jo 10 ja 12v eivät uskalla olla yksin iltaisin kotona,onneksi sain päivätyön.
Lapset ja minä kävimme vuoden terapiassa joka on auttanut meitä hyvin paljon.
Kun se sattuu omalle kohdalle tajuaa miten pitkät ja syvät arvet se jättää.
Ihmiset jotka eivät ole alholin aiheuttamaa helvettiä kokeneet,eivät voi sitä tajuta tai ymmärtää.
Alkoholisti joka tuhoaa kaiken ympäriltään on tunteeton hirviö,jonka ainut huoli on se mistä saan lisää viinaa ja rahaa,mistä saan paikan missä sitä juoda tai nukkua humalaani pois.
Olen nykyään uudessa suhteessa ja kumppanini ei ota mitään kotona,se on paljon vaadittu mutta hän hyväksyy sen.
Hän joskus on työkavereiden luona juhlimassa tai firman juhlissa,ja se on ihan ok.
Olen hänestä kiitollinen ja siitä että olen lasren kanssa henkissä ja he ovat pikkuhiljaa toipuneet.
Minulta ei kukaan ei kukaan juoppo saa mitään sympatiaa,juokaa oma elämänne älkää tuhotko toisten.
TEILLÄ EI OLE SIIHEN OIKEUTTA.
mutta eteen päin pitäisi päässtä. Itse lopetin alkoholin käytön kokonaan suhteen alussa, vaikka en juurikaan ole sitä käyttänyt ja toivoin tyttöystäväni tekevän samoin tai edes saavan sen hallintaan, mutta hävesin alkoholille. Parin vuoden aikana opin sen, että kaikki tuki on turhaa ja minulta meni vähäinenkin itseluottamus valheiden ym. petettetyjen lupausten kera. Olen nähnyt paljon mihin alkoholi johtaa varsinkin, kun siitä tulee elämän tärkein asia, niin millään ei ole väliä.
Kuppa on vakava sairaus, moni on siihen kuollutkin(mm. Ernest Heminway, Al Capone, Marco Poolo). En uskalla edes kuvitella millainen mahtaa olla juova kuppa.
Elin samanalaista eläämää noin 10 vuotta. Ihmettelen nyt, että miksi. Meillä on kaksi lasta. Alkoholistipuolisoni kuoli alkoholin aiheuttamaan haimatulehdukseen noin kolme vuotta sitten. Nyt olen vasta alkanut ymmärtää, että mitä olen menettänyt lasten kanssa siinä, kun elin ko. suhteessa. Siis miten voin olla niin tyhmä ja ajattelematon, että annoin lastenkin olla läsnä. Kait olin niin maahan lyöty, etten osannut/älynnyt tehdä mitään. Olla vaan hissukseen ja ulospäin näyttää, että kaikki on hyvin. Hitto, että ihminen on tyhmä. Siis minä itse olen tyhmä. Kyllähän alkoholisti on kaikkeen hoitoon ja alkoholittomuuteen lupautuva, kun on kauhea kankkunen päällä. Nyt en enää koskaan juo. Ja paskat sanon minä.
Eli tähän päivään. Asun poikani kanssa kahden ja tyttäreni on muuttanut pois kotoa noin kaksi vuotta sitten. Nyt en sitten enää edes halua tutustua kehenkään mieheen, koska luottamus on mennyt täysin. Ja yleensäkin ihmisiin. En osaa luottaa heihin. Minulla on töissä yksi ystävä, johon luotan. Ei hänkään tiedä todellista entistä elämääni, mutta en halua edes puhua siitä.
Toivottavasti kaikki alkoholistien puolisot saavat jonain päivänä voimaa ja rohkeutta lähteä pois siitä kamalasta ja hirviömäisestä elämästä, joka voi syntyä vain alkoholistin kanssa. Siinä menee oma elämä ihan pilalle. Mehän olemme täällä vain kerran ja elämästä pitää saada nauttia.
Voi kuinka ymmärränkään sinua ja kaikkia "pelastautuneita". Kaikkea hyvää teille toivon jatkossakin.
Oma kohtaloni on samanlainen, paitsi että miehen kymmenien vuosien juomahelvetistä päästyäni aloitti poikani juomarin uransa.
Ongelmat ovat moninaiset, joskus äiti-sana tuntuu kirosanalta ja sydänkin murtuu tuon tuosta.
Kulissien kannattelun olen lopettanut turhana, poliisiauto tai ambulanssi pihassa ei jää kuitenkaan naapureilta näkemättä.
On hyvä kysyä itseltään, kenen elämää minä elän, vastaus on että omaani ja hyvä niin.
En aina jaksa valoa tunnelin päässä nähdä, mutta päivä kerrallaan tässä mennään, kiitollisuus hyvistä hetkistä on kasvanut,
eikä se rakkaus tuohon onnettomaan lapseen ole mihinkään kadonnut.
jep teit ihan oikean valinnan...minä itse kärsin koko nuoruuteni alkoholisti isän juopottelusta ...se joi joka saamarin päivä vuosikymmeniä...ennenkun kuoli...no ehkä enää yli 10-vuotta on jo menny kun se kuoli ..niinenää se ei tunnu enää miltään koska se oli SAIRAS MIES!!!
Elämämme oli ihan hirveetä...me kaikki kolme lasta saatiin hirveät traumat jotka ovat jatkuneet läpi elämämme ongelmina kaikenlaisissa asioissa...kukaan meistä ei oo oikeen onnistunut...ELI kaikki oli sen juopon aiheuttamia (mielenterveys )ongelmat mukaanlukien...se oli yhtä painajaista -joskus jopa tosiaan toivottiin koko ukon kuolemaa(?) MUTTA se aika on OHI...olemme joskus syytelleet äitiä että MIKSI EI ERONNUT yksinkertaisesti koko ukosta ennenkun koko perhe kärsi..saamatonta ja avutonta roikkua sairaassa ihmisessä pilaten myös lastensa tulevaisuus..äitini oli ja on uskovainen ja ehken se ei olisikaan pärjänny ilman (riippuvaisuus)
no sinä olet kuitenkin tehny ihan hyvän valinnan ja TOIVOTTAVASTI AJOISSA koska poikasi toteamus tuntui niin tutulta...niin ALKOHOLISTI ei rakasta muita kun itseään ja ei siinä merkkaa yhtään mikään perhe työ eikä mikään...ihan joskus joku lopettaa tajuttuaan tosipaikan edessä perheensä tärkeyden mutta ne tapaukset ovat tosi harvinaisia ja ihan jotkut harvat ovat sitten vielä saaneet elämän syrjästä kiinni...moni menee hautaan ja sinne joutavatkin tää on vaan ihan toteamus...omasta kokemuksesta!
Alkoholisti sairastuttaa lähes poikkeuksetta perheensäkin. Siksi alkoholismi onkin AINA koko perheen sairaus.
Perheenjäsenet ovat usein jopa sairaampia, kuin itse juoppo, sillä tämä saa kuitenkin "nollata" itsensä säännöllisesti.
Kun sinun ja lastesi oma "alkoholismi" on tietenkin jäänyt käsittelemättä (lue hoitamatta), on selvää että oireilu jatkuu. Tämä oireilu saattaa jatkua läpi koko elämän, ellei siihen puututa.
Kuitenkin sinun on nyt nähtävä yksi tosiasia, nimittäin itseäsi et voi etkä saa enää syyttää!!!
Olet syyllistänyt itseäsi jo ihan riittävästi siitä, että miehesi joi, ja nyt vieläkin syyllistät itseäsi siitä, ettet jättänyt miestäsi jo aikaisemmin!
Mutta ethän sinä voinut lähteä, kuten eivät muutkaan alkoholistien puolisot voi.
Sitä sairaaseen parisuhteeseen jäämistä kutsutaan läheisriippuvuudeksi, ja se on jopa vaikeammin hoidettava sairaus kuin itse alkoholismi.
Sinun olisi jo aika olla itsellesi armollinen, ja lopettaa itsesi syyllistäminen.
Kirjoitit hienosti arasta aiheesta, josta useimmat alkoholistien puolisot eivät edes halua puhua. Syyllisyys sen toisen juomisesta on niin vahva.
Uskon monen juopon läheisen saavan kirjoituksestasi tukea omalle päätökselleen lähteä pois samanlaisesta sairaasta parisuhteesta.
Kiitos kaikille viesteistä.
Me menemme eteenpäin jätämme pikkuhiljaa kaiken taakse,mutta kauan se vie.
Haluan rohkaista kaikkia jotka olette samassa tilanteessa kun minä ja lapset olimme.
Olet sitten mies tai nainen,hae apua puhu jollekin tuttavallesi tai sosiaalityöntekijälle,apua löytää jos voimia on.
On uskomaton tunne kun jossain vaiheesssa voi henkittää vapaasti,kun oikeasti elämään palaavat värit.
Tie on pitkä ja paraneminen kestää kauan,lapsille iästä riippuen jopa vuosia,hyvin yksilöllistä.
Olet oikeassa minun on lopetettava syyllistäminen itseeni,moni on samaa mieltä.
Paras lahja on se kun lapset alkavat nauttia elämästä,ihan pienistä asioista.
Vanhin poikani nyt jo 17v on syystäkin vieläkin katkera minulle,ei ole pystynyt täysin unohtamaan.
Hän joutui nuorempana huolehtimaan nuoremmista kun olin iltavuorossa,sitä ei niin vaan unohdeta.
Mutta elämä jatkuu se on juuri tässä ja nyt.
Kiitän vielä kerran ihan kaikkia.
Olen itse perheestä, jossa oli monenlaisia päihdeongelmia, alkoholin lisäksi myös rankka lääkkeiden väärinkäyttö.
Tällä taustalla oli lähes väistämätöntä, että elämääni käveli aikuisenakin sisälle alkoholisteja, narkomaaneja ja muita ongelmatapauksia.
Vasta aikuisena olen alkanut toipua näistä kokemuksista Al-anon toipumisohjelman avulla. Myös psykoterapiaa eli ihan ammattiapua olen tarvinnut. Kaiken vuosien suremattoman surun, pettymysten ja niellyn kiukun takia sairastuin masennukseen, en jaksanut enää olla se vahva joka kesti ja sieti mitä tahansa - kunnes ei sitten enää kestänytkään. Eikä nykyisin myöskään siedä :).
Apua kannattaa hakea, että saisi hyvän, tasapainoisen ja jopa aika usein ihan elämäniloisen mielensä takaisin.
Käyn edelleen Al-anon -ryhmässä toipumassa, ihan vain varmuuden vuoksi, että en antaisi enää koskaan kohdella itseäni entisellä tavalla.
http://www.al-anon.fi/
kun ei ymmärrä.
Jokainen alkoholisti haluaisi parantua. Ei yksikään haluaisi olla riippuvainen viinasta. Se tosiaan on todellinen ongelma joillekin ihmisille ja moni tekee itsemurhan varmasti juuri sen takia, kun kaikki vaan haukkuu eikä kukaan ymmärrä. Itsellänikin on välillä ollut saatananmoiset omantunnontuskat kun olen kännipäsisäni tehnyt melkein pahimpia asioita mitä voi tehdä raiskausta ja tappamista lukuuun ottamatta. Viina, hanuri ja villit naiset, ne sotkee sun pään. Dave oli ihan oikeassa.
Onneksi nykyään oolen omaksunut Kohtuullisen Kännäämisen(KK) periaatteet. Eli n. 6 kaljaa/ilta. Ei mee pilalle oma eikä muiden elämä siitä.
Sinun nuoren juopon sällin on helppo tyylisi mukaan todistella hauki linnuksi, kun ei ole vastuuta kuin itsestäsi ja sitäkään et aina muista.
Lapsiperheen äiti kun joutuu vuosikaudet elämään juopon luomassa helvetissä jatkuvasti peläten - se on sellainen olotila, mitä sinä et voi ymmärtää.
Vain idiootit tekevät lapsia.
Tuli kyllä heti ittellä mieleen kun luin sun kirjoituksesi ONHAN SINUTKIN JOKU IDIOOTTI TEHNY!!!!HALOO OOLOFI älä puutu keskusteluihin, kun et osaa edes omia asioitas hoitaa...Sullon aika paljon ollu kirjoituksii pitemmän aikaa...joten on sua seurattu ja MILLON KÄNNIS SITTEN kirjoittelet kun villissä lännessä! (jopa palstan pitäjä joutuu poistelemaan sekoilujasi kun menee liiallisuuksiin) et varmasti ole mikään neuvoja...ainakaan kaikille!
Sinä olisiti esim. voinut 30 vuotta sitten koulussa istuessasi opetella kirjoittamaan. Taisit olla jo teini-iässä aikamoinen juoppo? Oikein sen ajan ''pissaliisa''. HAH HAH!!!
Tyhmä akka.
-joo olen kyllä varmasti opetellu ihan kirjoittamaankin ja ...mullon oman alan kouluja käyty 5,5 vuotta ja OLEN SUORITTANUT JOPA TUTKINNON
että äläpäs tule toisten nenille hyppimään itse ainaskin voisit alkaa käytöskoulu-A:STA ...ja niin juoppo en takuulla ole niinkun eräät ...en oo häiriköiny täällä ku jokin aivoton idiootti joka ei tiedä elämästä yhtään mitään...olet ollu sen oppikouluajan "PASKAHOUSU.".HA HA HA HAA!
mitä ei moni ihminen koe koko elämänsä aikana.
Osaan kyllä käyttäytyä, ja olenkin normaalisti kohtelias ja toiset huomioiva. Välillä tekee kyllä vaan mieli vähän napauttaa tiettyjä ''paskahousuja''.
tarkoitat tietysti itseäsi.
Minulla on alkoholisti-tytär 30v. Sairaus puhkesi noin 3 v sitten. Meni avioliitto, työ, asunto etc. Kovaa tämä elämä on äidillekin! Jatkuva syyllistäminen ja huutaminen. Mitä enemmän syyllistää sitä enemmän minä pelkään, valvon ja huolehdin.
Olen ehkä itsekäs, mutta viime jouluna pyysin ettei tulisi, koska olisi vaan alkanut riehumisen ja haukkumisen. No, se sitten tehtiin puhelimen välityksellä. Ja joululahjatkin tulivat kuukauden myöhässä. Mutta.. tällainen on minun tytär, vaikka koskaan en olisi tällaista kohtaloa itselleni kuvitellut. Ainoa tytär ja juoppo!
Oma lapsi on oma lapsi, oli tilanne mikä tahansa. Et ollut ollenkaan itsekäs, kun et ottanut häntä jouluksi kotiin. Olisi vaan mennyt joulu pilalle.
Syytöksiä on turha kuunnella. Hän on itse vastuussa valinnoistaan. Alkoholismisairauteen vain kuuluu kieltää loppuun asti oma vastuunsa ja syyllistää kaikki mahdolliset läheiset, jotka vain suostuvat kuuntelemaan. Jos suostut syyllistettäväksi otat vain tyttäreltä pois hänen omaa vastuutaan.
Et ole tyttären alkoholismia aiheuttanut etkä myöskään voi sitä parantaa.
Kun puhelu sujuu ystävällisissä merkeissä ja ilman syyttelyä, keskustelkaa. Jos syyllistäminen, manipulointi ja muut venkoilut alkavat, lopeta ystävällisesti mutta määrätietoisesti puhelu jo omankin hyvinvointisi takia.
Näin se vain on.
Tytär vaan on niin mahdottoman ovela. Hänen nykyinen avomies ei ole suomalainen, joten hänet onkin sitten helppo manipuloida. Keskellä yötä tämä mies sitten soittaa, kun tyttärellä on niin paha mieli minun takia. Korosti tuossa pari yötä sitten soittamassa puhelussa klo 2.00 yöllä, että jos minulla on hiukankin itsekunnioitusta ja inhimillisyyttä niin jätän tyttäreni kiusaamisen! Kehoitti menemään hoitoon. Asia kylläkin on avain muuta, mutta kyllähän nuo viestimme voi tytär kääntää miten haluaa. Ja näin saa muutaman sympatiapisteen. Kun tytär ei ole kuulemassa, niin äijä voivottelee tyttären alko-ongelmaa ja pohtiin miten saa tyttären hoitoon.
Nyt täällä mietin, että miten tässä menetellä. Kun tämä mieskin on nyt mukana syyllistämisessä silloin, kun tytär sattuu kuuntelemaan vieressä puhelua!
Paras varmaan olisi ettei noita puheluita tosiaankaan kuuntele. Menee jo ihan itsekin tässä sekaisin, että mikä on totta ja mikä ei. Olen lukenut viesteäni kymmeniä kertoja, enkä niissä kyllä näe asiattomuuksia. Toki myönnettäköön, että ehkä ei olisi pitänyt kirjoittaa siitä, että tytär on alkoholisti (vaikka itsekin on näin sanonut). Ei kai nyt ihan normaali ihminen juo työpaikkojaan, avioliittoaan ja kahta lastaan hengiltä 1,5 vuodessa! Lisäksi tuli 5 eri tuomiota tietooni velkojen laiminlyömisestä, joista oikeuden tuomiot! Niin että minähän se varmasti olen ihan hullu, ja hoitoon pitäisi mennä.
Näistä kun ei vielä saa kenellekään sanoa mitään. Ei kertoa kenellekään. Mutta.. oli kyllä lohduttavaa kun sanoit ettei pidä syyllistyä. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että minä se olen kaikkeen syyllinen. Siihenkin, kun tytär vei juomakautenaan lääkkeisiin säästämäni rahat, ja lupasi maksaa takaisin. Maksamatta jäivät, koska oli outunut soittamaan minulle, ja puhelut olivat kalliita. Aika kalliita tosiaankin..2 parin minuutin kotimaan puhelua 600 euroa!!
Tytär on täysi-ikäinen ja tekee omat ratkaisunsa. Älä anna hänelle rahaa millään verukkeella, se vain pitkittää hänellä sen tajuamista, että hänen pitäisi itse tehdä jotain elämälleen, myös raha-asioilleen. Et ole elatusvelvollinen. Vastuusi tyttärestä päättyi kun hänet sait aikuiseksi ja maailmalle.
Sinulla on oikeus nukkua öisin. Valitse itse, koska vastaat puhelimeen. Älä anna pompotella, syyllistää ja manipuloida itseäsi. Sinulla on oikeus omaan hyvään elämään. Et auta vaan pitkität vain tilannetta antamalla alkoholistin pyörittää itseäsi sairautensa karusellissa.
Jos haluat, voit rukoilla hänen puolestaan. Hänen ei tarvitse siitä tietää. Se on ainoa, jonka voit tehdä sen lisäksi, että huolehdit omasta jaksamisestasi.
Voimia toivon sinulle.
Itse jouduin lapsena seuraamaan, miten oma äitini tuhosi elämänsä vajaassa 10 vuodessa päihteillä.
Sinä voit toipua kuten tuhannet muutkin alkoholin ja muiden päihteiden käyttäjien läheiset. Hae itellesi apua ja pidä huolta omista rajoistasi, alkoholistilla ei ole mitään rajaa sen enempää alkoholinkäytön kuin läheisten käytön suhteen.