Elämä nakertaa
hopea kiertyy hiuksiin
ja silmien nuoruudenlähde
muuttuu syvääkin syvemmäksi
kokemusten sinen kodiksi.
Miksi joka kerran
pitäisi kertoa jotain uutta
miksen saisi vain olla hiljaa
että minussa asustava hämärän lapsi
saisi hetkeksi ilmaa siipiensä alle.
Että olemisen paino
muuttuisi ilmaakin keveämmäksi
tummuuteni
joka katsojaa lähimpänä on
lipuisi kauas, kauemmaksi.
Kunpa aina olisi joku
joka uurteisille kämmenille tai vartalolle
voisi piirtää
taivaan vinkkaavat silmät
tai aamun värisevän kehrän vartalolle
unohtua odotuksen saarekkeisiin.
hopea kiertyy hiuksiin
ja silmien nuoruudenlähde
muuttuu syvääkin syvemmäksi
kokemusten sinen kodiksi.
Miksi joka kerran
pitäisi kertoa jotain uutta
miksen saisi vain olla hiljaa
että minussa asustava hämärän lapsi
saisi hetkeksi ilmaa siipiensä alle.
Että olemisen paino
muuttuisi ilmaakin keveämmäksi
tummuuteni
joka katsojaa lähimpänä on
lipuisi kauas, kauemmaksi.
Kunpa aina olisi joku
joka uurteisille kämmenille tai vartalolle
voisi piirtää
taivaan vinkkaavat silmät
tai aamun värisevän kehrän vartalolle
unohtua odotuksen saarekkeisiin.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mie.. siis.. niinku.. pääh!
Linda!
Etenki tää!
"Kunpa aina olisi joku
joka uurteisille kämmenille tai vartalolle
voisi piirtää
taivaan vinkkaavat silmät
tai aamun värisevän kehrän vartalolle
unohtua odotuksen saarekkeisiin"
Ja kaikki! Kyl sie tiiät mitä mie ny yritän sanoo vaikken osaa :)
sanoo. Minulla vaan on vaikeuksia löytää Sinulle
sopivia sanoja luulen, vaikka kuinka olen yrittä-
nyt.
Kiitos, mitäpä tässä muutakaan taidan.
Runosi oli kauniita kuvia täysi, surullisenakin.
ja Sinun sanoillasi erityisen suuri painoarvo.
...kuin se kuuluisa viimeinen.
aika on sinua kuljettanut
elämä koskettanut
ja siitä kaikesta hopeinen kruunusi
todistaa.
"tytönhupakko" sinussa tahtoisi
vielä häikäistyä hetkestä
ja lentää aurinkoon...rakkauteen.
runosi loppu kertoo ojentuvista,
venyttelevistä raajoista aamun auringon palossa
ja taas uusi päivä...rakkaudelle.
no vaikka oli hieman suruvoittoista
mutta tämä tarjosi niitä lukuelämyksiä.
hyvä upea linda!!!
voisihan se todella olla vaikka viimeinenkin
toivomus, jos se voisi vielä toteutuakin jossain
vaiheessa elämää.
Aamun autere, rakkauden hempeät hetket - niissä
on jotain sanoinkuvaamattoman kaunista, niin
muistelen ainakin =)
Se suruvoittoisuus kun asuu minussa, halusin tai
en.
Jouni, kiitos että poikkesit ja kiitos myöskin
siitä, että taitoit jäkäräpäisen Sinuutesi. Ru-
nosi ovat nautinto meille jokaiselle.
jos kaikki toiveet toteutuisi
niin olisiko se liian helppoa elämää ?
kyllä nämä runosi saa mietiskelemään
päivänjatkoa &:))
jo liian helppoa, joten tyydytään vaan tähän ny-
kyiseen olotilaan molemmat.
Ai, joko se taas pisti miettimään - voe, voe.
Ja minä kun aattelin niin laittaneeni ihan selko-
kielisen ja mutkattoman runon. Enpä tainnut
sitten kuitenkaan onnistua, en ainakaan sen
suhteen.
Ihanaisia daydreameja sinne, ja muistahan hoitaa
illalla velvollisuutesi =)
Kiittää hän.
noo ei tuo vaikea ollut
ajattelin vain että liian helppo
ollakseen vaikea??? &:))
pudotaan illalla tämän tahdissa unelmiin
jos sopii???
http://www.youtube.com/watch?v=pVyTcIGm7n4&feature=related
&:)))
minä kun jo aattelin, että olen kirjoittanut jo-
tain vallan outoa, hih.
Minusta tuntuu ihan siltä, että taisit illalla
tietämättäni käydä soittamassa tuota Yölinnun
biisiä taas näkymättömänä korvaani, kun niin mah-
dottoman sikeää ja ihanaa unta sain nukkua siihen
asti, kun kello aamulla herätti ja piti lähteä
menoille. Yölintu on yksi ehdottomista suosikeis-
tani, olenkohan mie kertonut sen, vai liekkö ihan
puhdas sattuma, että juuri sen valitsit.
Joten se sopi paremmin kuin hyvin.
Kiitos Uni, Unisein. Olet Sie melekonen unen an-
taja ja vielä näkymättömänä =)
näkymättömänä tulee oltua
kun se säästää energiaa &:))
..
yölinnun laulua olen kuunnellut
en tiennyt että sinäkin pidät.
..
kun valo sammuu
Simo Silmun orkesteri saapuu
yölinnun siivet korvakuulokkeiksi taipuu
linda uneen vaipuu
&:))
eipä ole tullut mieleenkään tuo energiansäästö,
mutta Sinä se tarkkana poikana senkin osasit huo-
mioida.
No, taas löytyi jotain yhteistä - Yölintu.
Ihana tuo loppukanetti palautteessasi, niin kuin
ne nyt ainakin ovat.
Ihan hyvät unet sain viime yönäkin, lienee kiit-
täminen Sinun unien antamasta tai´asta.
:D
Ei koskaan unohdu muistosi, eivätkä
ne lapsuuden piahapaikat. Polut,
mäennyppyltä ja koivikot. Niiden
tuoksu on kiinni syvällä sielussani.
Isä, äiti, sisko ja veljet. Terveinä ja
nuorina, niin kuin silloin. Kuinka
kauniita ne muistot ja miten helppoa
itkeä kaipuuta ja ikävää sille kaikelle.
Kuin vasta laulettuna, kuuluu äidin
laulu. Kuin juuri isän lämmin käsi
hyväilisi pojan päätä. Sisko pyytäisi
viemään leikkeihinsä. Muistoja kotoa.
Kuvia Rakkaudesta kotiin ja kotiseutuun.
Vuotavia kyyneliä. Ne on hyväksyttävä
ja elettävä. Sitä Rakkaus on. Herkkyyttä
sille, misssä on juuret. Mistä on kotoisin.
Ja taas elämä jatkuu ja tuli syttyy sieluun.
Sydän lyö ja veri kiertää kuumana. Jano
elämään yltyy ja tulee nälkä kokea taas.
Kuivataan kyyneleet Muitoille. Rakkaudelle.
On Rakkautta nytkin ja löytämistä
elämässä, sydämessä.
http://www.youtube.com/watch?v=Le8d8BirYZE
Kiitos runostasi.
Rakkauden kuva on äärettömän
laaja ja voi rakastaa niin
montaa asiaa.
Ja annettava itselle lupa
viipyä Rakkaudessa.
Ottaa siitä tunteet ja
nautinto, kaikki, ilman
kiirettä ja omaan
tahtiin.
Me muutumme, tulee ikää,
se on ajan tapa Rakastaa.
Voiko kauniimpaa kokea,
kun sen oikein oivaltaa?
Minusta tämä runosi oli
omalla alueellaan, todella
upea Rakkausrunoa.
Tässä oli sydän ja mieli
mukana kauniisti ja
herkästi.
Tätä luki väkisin oma
käsi sydämellä ja silmäkulmat
kosteina.
Koskettavaa kauneutta
Runosi.
Voimia ja jaksamista
päivääsi.
sukelsin lapsuuteni mummoloihin, ahomansikkapel-
loille ja aamuisille maidonhakumatkoille. Ja
kaikkiin niihin luonnon tuoksuihin, joita ei tä-
nään enää jostain kumman syystä pysty aistimaan.
Niin lämmin, niin hellä ja kotoinen runo taas
Sinulta. Jokaisen runosi jälkeen oma tuntuu niin
valjulta ja tyhjältä :(
Tottakai vuodet muuttaa meitä, laskee sitä hopeaa
hiuksille ja tekee paljon muutakin. Niin kauan
kuin niistä asioista pystyy kirjoittamaan, on
kirjoitettava. Samaisesta aiheesta kirjoitin ei-
len runon tuonne toiselle puolelle. Mutta ei se
tuntunut kiinnostavan ketään, vedin sen pois.
Sydänlämpöinen kiitokseni.
Voi jestas!
Nyt veti sanattomaksi...
Onhan hieno, upea ja komee runo!!!!!!!
Sinä, joka vedät maton alta jokaisella runollasi.
Tässä nyt ollu mitään kummosta, ymmärrä Sua ny
ollenkaa.
Mutta toki nöyränä kiitän !
eksyksissä tjn
ja silmien wäri muuttuu aina waan harmaammaksi :=)
jospa se elämä nakertaisi eikä kowettaisi tjn
vaimitenseoikeinmenikään * nauraa *
Puhut totta kamusein, niin siinä varmaan käy.
Toivotaan, toivotaan ettei tää elo meitä vallan
kovettaisi. Että meistä jokaisesta löytyisi edes
hippu sitä inhimillisyyttä ja empatiaa, joka Si-
nusta löytyy.
Kiitos tjn - ei vaan, oikeesti KIITOS !
Elämä on labyrintti.
Synnytään alastonna.
Kukin rehustaa väliajan.
Vaatettaa, juottaa, syöttää.
Kunnes Luoja toisin määrää.
Lähdön jokaiselle.
Liekö alaston sekin.
Näin ympyrä sulkeutuu.
Rakkaus.
Elämän virta.
Kuljettaa.
Miten kutakin.
Mut nautitaan.
Niin sen olla täytyy.
sitähän tämä elämä on. Kun kuvittelee löytäneensä
jo ulospääsyn kaikesta, huomaakin olevansa taas
lähtöpisteessä, eikä olo helpotu ei sitten
yhtään.
Sinun palautteesi antaa todella paljon, siinä on
jonkilainen elämän ja kuoleman välinen kaari.
Kerrassaan hienoa luettavaa.
Kiitos Margitta ystäväni, Sinäkin olet tärkeä mi-
nulle.
...sinun murheesi vyyhdin
ohuet langat tuntuvat kiertyneen
sanojesi väleihin...
...ne jättävät oman surumielisen
sävynsä runoihisi...
...ja taas,taas minulla on se olo,
että pitäisi jotenkin sinua lohduttaa...
en pääse siitä olosta ollenkaan,
se on olemassa koko ajan...
...luin runosi itselleni ääneen,
ja ajatusteni kyyneleet sotkeutuivat
viimeisen säkeen sanojen joukkoon...
...kauniisti kirjoitit päivien kulusta
ja ikuisesta,äänettömästä kaipauksesta...
kultainen ystäväni.
Kun minussa on varmaan joku valuvika, surumieli-
syys on kietoutunut minuun kaiketi jäädäkseen.
Ja vaikka kuinka yritän, tuntuu etten pääse irti
sen säikeistä, en edes sillä, että yritän vyyhtiä
keriä - aina tulee uutta kerittävää.
Voi kun Sinä nytkin sanot jo paljon, hyvin
paljon. Sanoissasi on sellainen empaattisen
ihmisen lämmin helke, joka sulattaa jäisimmänkin
sydämen. Ajatustesi kyyneleet olivat minulle jo-
tain erityisen koskettavaa luettavaa, kaikki muu-
kin tosin.
Se kaipaus on ja elää minussa, vahvana.
Kiitos !
Kumpa me sitten kun me vanhenemme,muistaisimme edelleen läheisyyden ja yhteen kuuluvaisuuden hetket ja myös näyttää tunteita toisillemme!!!!!
minusta tuntuu siltä, että esim. isovanhempamme
ovat muistaneet sen asian paremmin, kuin meidän
sukupolvi. Ehkä ei niinkään sillä näkyvällä
hellyydellä, suukoilla. Ainakin mitä itse muiste-
len omia isovanhempiani, niin enpä muista ukin
koskaan esim. suukottaneen mummoa. Mutta kyllä se
yhteenkuuluvuus kuitenkin muuten oli läsnä.
Nykyäänhän kaikki hellyyden osoitukset ovat
kaikille sallittuja, vanhuksillekin.
Eikä se ennen vanhaan ollut niin selvää, moni
kaihtoi ainakin jälkipolvien nähden hellyyden-
osoituksia.
Kuinka paljon se kuitenkin antaa potkua elämään,
vaikka vain ohimennen heitetty suukko tai pepulle
hellä läpsäytys. Vanhuus, senkin soisi näkevänsä.
Mutta loppujen lopuksi, kaikki on Korkeimman kä-
dessä.
Kiitos Sinulle painokkaasta mielipiteestäsi.
jos tuossa äkkiä lasken, nää
on jo kahdeksannetkymmemmennet käsien uurteet
tässä kuussa:( ounou!
ja tää oli rakentavaa kommenttia parhaasta päästä
moon varmaan melekosen tyhmä, mutta en tajua
yhtikäs mitään palautteestasi. Enkä kyllä
sitäkään mikä siinä on rakentavaa, kun ei se
mielestäni sanallakaan liippaa runoani.
Mutta nou hätä, etiäpäin sano mummo lumessa :D
Kiitos kuitenkin, että piipahdit.
Sopivasti melankoliaa, toivoa ja kipinää tiivistettynä toivon spiraaliksi, runoksi ihmisten keskelle.
Sinun palautteellesi annan erityisen suuren
arvon, koska aniharvoin olen huomannut Sinun sitä
antavan täällä.
Nöyrä, lämmin kiitokseni.