Olen sitä ikäluokkaa, s,-46, jolloin varmasti piti lähteä kotoa heti kun voi.Minulle se aika koitti heti yo-kirjoitusten jälkeen v. 1995.
Meidän pesueessamme oli seitsemän lasta, Äiti ja isäpuoli Aku, rakennusmaalari.
Lähdin ilomielin opiskelemaan Jyväskylään hyvin niukoin varoin, valtion takaama opintolaina oli ainoa tulo. Opiskelu oli niin tiukkaa, että en mitenkään olisi voinut tehdä sen ohessa jatkuvaa työtä. Kielten oppitunneista sain sentään vähän tienestiä. Kyllä ilahdutti mieltä, kun eräs keskikoululainen Hannu selvisi ehdoista ja toi kauniin hopeisen kaulakorun kiitokseksi.
Oli muutamia muitakin yksityisoppilaita, on jäänyt mieleen, että selviytyivät ehtolaiskuulustelustaan.
Jyväskylässä opintoni sujuivat hyvin. Minulla oli tiukka aikataulu: ruotsia ja englantia mahdollisimman paljon eli täydet luentopäivät. Asuin Kortekankaalla alivuokralaisasunnossa ammattikouluopiskelijan kanssa. Meillä oli pieni makuuhuone, en edes muista, saimmeko käyttää keittiötä, saunaa tai vessaa tarpeittemme mukaisesti. Se oli ankeaa aikaa.
Meidän pesueessamme oli seitsemän lasta, Äiti ja isäpuoli Aku, rakennusmaalari.
Lähdin ilomielin opiskelemaan Jyväskylään hyvin niukoin varoin, valtion takaama opintolaina oli ainoa tulo. Opiskelu oli niin tiukkaa, että en mitenkään olisi voinut tehdä sen ohessa jatkuvaa työtä. Kielten oppitunneista sain sentään vähän tienestiä. Kyllä ilahdutti mieltä, kun eräs keskikoululainen Hannu selvisi ehdoista ja toi kauniin hopeisen kaulakorun kiitokseksi.
Oli muutamia muitakin yksityisoppilaita, on jäänyt mieleen, että selviytyivät ehtolaiskuulustelustaan.
Jyväskylässä opintoni sujuivat hyvin. Minulla oli tiukka aikataulu: ruotsia ja englantia mahdollisimman paljon eli täydet luentopäivät. Asuin Kortekankaalla alivuokralaisasunnossa ammattikouluopiskelijan kanssa. Meillä oli pieni makuuhuone, en edes muista, saimmeko käyttää keittiötä, saunaa tai vessaa tarpeittemme mukaisesti. Se oli ankeaa aikaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos olet syntynyt -46 kuten minäkin, et varmaan ole kirjoittanut ylioppilaaksi vasta 1995, ja lähtenyt nuorena kotoa, minä lähdin 1966 vaikka en olekkaan ylioppilas.
Pääsin ylioppilaaksi 1965, tietenkin.
Seuraavaan ihmettelyyn vastaan, että en enää muista, mistä neulanpää-juttu tuli kirjoitukseen. Katsokaas - pätkii pätkii!
Joka tapauksessa kiitos huomioista!
Jäin ihmettelemään lähinnä aloituksesi otsikon vuoksi, mikä oli kirjoituksesi viesti tai sanoma. Tiivistä nuoren elämäkertamuistelusta luin mielelläni.
Kertoisitko vielä siitä perusajatuksesta, mikä oli mielessäsi otsikkoa kirjoittaessa?
Tulee vieläkin ahdistava olo, kun luen kertomustasi. Minä en edes voinut jäädä lukioon, kun ei ollut rahaa kirjoihin ja lukukausimaksuihin. Lähdin pois, yksi opettaja kirjoitti perään, että pitää tulla takaisin. Niin kai olisi pitänyt tulla. Mutta nousee raivo mielessä, kun lukee nykyään, että kouluruokailu pitää laittaa maksulliseksi, yliopistossa pitää ottaa lukukausimaksut. Semmoista vaativat vain ne, joilla ei ole aavistustakaan köyhän perheen mahdollisuuksista.-Mikä muu on tärkeätä kuin nuorisoon satsaaminen? Nykyään saa opintolainaa ja opintotukea, mikä on hyvä.
noihin aikoihin ylioppilas jo oli jotain saati sitten yliopsto-opiskelija.