Kerronpa eilen sattuneen tapahtuman. Meidän pentumme näki ekaa kertaa ikkunasta toisen koiran,(siis on toki nähnyt muita koiria, mutta ei ikkunasta käsin) ja tietysti murina ja hauke siitä syntyi.
Hyssyttelin ja rauhoittelin koiraamme ja kerroin, että "kaverihan" siellä vaan meni yms. hönttiä. Koira vaan ei rauhoittunut, vaan oli tosi levoton ja "hätäinen" ja kulki vieressä mua katsellen ja punkesi syliin ja oli selvästi tolaltaan. Ihmettelin, että mitä tässä nyt tekisi ja miksi se ei millään rauhotu.
Sitten yritin katsoa pennun "silmin" koko juttua, ja totesin, ettei se voi tietää että ollaan sisällä, mihin ei kukaan pääse, päästäänhän mekin ulos ja sisään sillon kun halutaan. Myöskään se ei välttämättä/todennäköisesti edes nähnyt mikä nelijalkainen otus kadulla meni (kenties joku peto) ja milläs perusteilla itse ajattelin, että se olis kaveri? Ja näytti muutenkin kaikenkaikkiaan siltä, että pentu odotti multa jotain.
No niin, sitten ajattelin yrittää käyttäytyä "koiriksi" (ja varmaan samalla annoin naapureille puheenaihetta mun mielenterveydestä vähäksi aikaa ;-) Siis menin takapihalle, pentu yritti tulla myös, mutten päästänyt. Murisin vähän aikaa uhkaavasti tielle päin (niin että pentu kuuli) ja palasin takaisin sisälle haukotellen. Ja arvatkaapas mitä!? Pikku-ipana kävi rauhallisena omaan petiinsä lepäämääm. Seuraili kyllä mua loppuillan nappisilmillään, kunnes nukahti auvoiseen uneen ketarat levällään :-)
Nähtävästi pentu odotti multa pesän puolustusta tms., ja oli ihmeissään, kun en ensin mitään tehnyt tätä mahdollista "petoa" vastaan. En nyt tiedä toiminko oikein vai väärin, mutta kiitos Kaimion ja monen palstalaisenkin, että kuitenkin näitä lukiessa osaa pikkasen ajatella mitä (ehkä) koira kokee. Ainakin tuo näytti toimivan :-)
Hyssyttelin ja rauhoittelin koiraamme ja kerroin, että "kaverihan" siellä vaan meni yms. hönttiä. Koira vaan ei rauhoittunut, vaan oli tosi levoton ja "hätäinen" ja kulki vieressä mua katsellen ja punkesi syliin ja oli selvästi tolaltaan. Ihmettelin, että mitä tässä nyt tekisi ja miksi se ei millään rauhotu.
Sitten yritin katsoa pennun "silmin" koko juttua, ja totesin, ettei se voi tietää että ollaan sisällä, mihin ei kukaan pääse, päästäänhän mekin ulos ja sisään sillon kun halutaan. Myöskään se ei välttämättä/todennäköisesti edes nähnyt mikä nelijalkainen otus kadulla meni (kenties joku peto) ja milläs perusteilla itse ajattelin, että se olis kaveri? Ja näytti muutenkin kaikenkaikkiaan siltä, että pentu odotti multa jotain.
No niin, sitten ajattelin yrittää käyttäytyä "koiriksi" (ja varmaan samalla annoin naapureille puheenaihetta mun mielenterveydestä vähäksi aikaa ;-) Siis menin takapihalle, pentu yritti tulla myös, mutten päästänyt. Murisin vähän aikaa uhkaavasti tielle päin (niin että pentu kuuli) ja palasin takaisin sisälle haukotellen. Ja arvatkaapas mitä!? Pikku-ipana kävi rauhallisena omaan petiinsä lepäämääm. Seuraili kyllä mua loppuillan nappisilmillään, kunnes nukahti auvoiseen uneen ketarat levällään :-)
Nähtävästi pentu odotti multa pesän puolustusta tms., ja oli ihmeissään, kun en ensin mitään tehnyt tätä mahdollista "petoa" vastaan. En nyt tiedä toiminko oikein vai väärin, mutta kiitos Kaimion ja monen palstalaisenkin, että kuitenkin näitä lukiessa osaa pikkasen ajatella mitä (ehkä) koira kokee. Ainakin tuo näytti toimivan :-)
Vastaukset 3
Vanhimmat
tapahtuma. Voi olla että pentu ajateli sua johtajaksi :D Anna naapureiden ihmetellä vaan. Niin meilläkin naapurit ihmetelee. Kun juttelen pennulle ihan niinkuin se olis koulu-ikäinen lapsi.
Aika hauska juttu, ja mielestäni sinä toimit aivan oikein.
Tottahan toki laumanjohtajan tehtävä on puolustaa omiaan =)
Jos minäkin jäisin pohtimaan naapureiden mielenliikkeitä omien tohelluksieni vuoksi, joutuisin todellakin lähtemään niiden valkotakkien matkaan =)
Kyllä noiden koiruuksien vuoksi saa välillä näyttääkin hiukan vajaalta =D
Kiva juttu!
Eläimet on niin "viisaita".
Miulla rotis..jo parivuotias.Kiva kaveri.