No joo kohta on taas se aika kun meilläkin kaupungissa sutaistaan koulujen väliset hiihtokisat. Lapsoset ovat jo hiihdelleet koulussa ja kohta on karsinnat. Vain muutama pääsee. Omani ei niitä liikkujia ole, mutta halu päästä mukaan olisi kova. Luultavasti ei pääse.
Miksi vuodesta toiseen toisia nöyryytetään tämmöisillä. Miksi noihin himskatin hiihtoihin ei voisi lähettää kaikkia halukkaita tai olla sitten pitämättä ollenkaan. Taas saa selitellä lapselle että miksi et päässyt tänäkään vuonna. Ja sama juttu kun koittaa koulujen maastohiihdot, yleisurheilut jne...
Miksi vuodesta toiseen toisia nöyryytetään tämmöisillä. Miksi noihin himskatin hiihtoihin ei voisi lähettää kaikkia halukkaita tai olla sitten pitämättä ollenkaan. Taas saa selitellä lapselle että miksi et päässyt tänäkään vuonna. Ja sama juttu kun koittaa koulujen maastohiihdot, yleisurheilut jne...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin, mitä ihmettä nyt teen, mitä sanon lapselle ettei hänen herkkä mielensä vain saisi yhtään kolhua ja ettei mussukka vain saisi tästä nyt mitään ylitsepääsemättömiä traumoja ja kohtuuttomia pettymyksen tuntemuksia?!
Miten kuule olisi ihan totuus? Kisoihin lähtevät nopeimmat ja parhaimmat hiihtäjät, kaikki eivät kaikista kouluista mahdu millään mukaan koska kilpailupaikkoja on rajallinen määrä ja kaikkien osallistujien toivotaan olevan maalissa ennen kesälomaa. Varmasti lapsikin sen ymmärtää, että silloin vain nopeimmat hiihtäjät lähtevät kisoihin. Kysy lapseltasi oliko hän nopein ja kun hän vastaa ettei ollut, niin totea sitten, että sen vuoksi hän ei päässyt joukkueeseen.Ja vie lapsesi vaikka paikkakuntanne hiihtokisoihin sutimaan, niihin kun useimmiten pääsevät kaikki halukkaat osallistumaan...
Jos kasvatat lapsesi niin, ettei hän koskaan koe pettymyksiä ja niin, että kaiken pitää aina olla täysin tasapuolista jokaista kohtaan, ei lapsesi koskaan opi elämän realiteetteja! Vaaditko lapsellesi kymppiä matikasta, kielistä ja kuviksesta myös vain siitä syystä, että joku muukin luokalta sai kympin? Liikunta on oppiaine siinä missä muutkin kouluaineet ja jos lapsesi ei siinä pärjää niin ei voi mitään.Kai ymmärrät, että matikkakisoihinkin lähetetään koulusta vain parhaat laskijat, ei niitä tukiopetuksessa ravaavia? Sama pätee urheilukisoihin.
Kannattaisi nyt alkaa vain opettaa lapselle, että tasan ei käy onnen lahjat ja että kaikki eivät aina saa kaikkea haluamaansa. Aina ei myöskään voi olla joka lajissa tai aineessa paras, vaikka kuinka yrittäisi ja lajista tai oppiaineesta tykkäisikin...Ihmiset ovat lahjakkaita eri asioissa ja kaikilla ei vain kerta kaikkiaan rahkeet kovasta yrittämisestä huolimatta riitä kaikkeen kympin arvoisesti. Siihen on paras tottua...Riittää, että tekee parhaansa ja enempään ei tarvitse pystyä. Jos et nyt ala opettaa lapsellesi pettymyksen ja häviämisen sietoa, tulee lapsesi loppuelämä olemaan varsin hankalaa kun jokainen vastoinkäyminen tuntuu ylitsepääsemättömän epäreilulta ja kohtuuttomalta.
ps. Pitäisikö muuten työhaastattelutkin kieltää kun aina kaikki halukkaat ei kuitenkaan saa paikkaa? Kamalan epistä. Ja sitten urheiluseurojen kilpatoiminta kun niihinkään ryhmiin ei aina kaikki pääse, mikä myöskin on kamalan epäreilua. Ja saman kieltolain turvin voidaan lopettaa lukiotkin kun niihinkin pitää sillä keskiarvolla kilpailla itsensä sisään, tosi kurjaa ja nöyryyttävää heikompien kannalta.
kivaa hävitä myös koulujenvälisissä kilpailuissa?
Menestyminen urheilussa vaatii kovaa ja määrätietoista harjoittelua. Kerrot, ettei lapsesi ole liikkujia. Eipä ihme, ettei hän ole parhaita hiihtäjiä.
Jos lapsesi haluaa parantaa hiihtotaitoaan, sinun kannattaisi ruveta hiihtämään hänen kanssaan. Nyt on kerrankin lunta, ja hiihtäminen on mahdollista. Valaistuja latujakin on monin paikoin. Ihan kotipihallekin voit tehdä määrämittaisen ladun, vaikkapa 100 metriä. Sen kun hiihtää 10 kertaa, tulee kilometri täyteen. Hiihtäkää joka ilta vaikka se kilometri ja viikonloppuna reilusti enemmän, niin eivätköhän tulokset parane, kunto nouse ja mieliala piristy teillä kummallakin.
Viime vuonna tyttäreni luokasta lähetettiin 3 piirustusta pankin järjestämään piirustuskilpailuun. Tyttäreni työ ei kuulunut niihin. Tästä kotona sitten juteltiin. Tyttöni oli mielestään tehnyt hienon työn eikä ymmärtänyt miksei hänen lähetetty. Ymmärsi sitten että opettaja oli valinnut mielestään parhaat työt ja tällä kertaa tyttöni työ ei kuulunut niihin.
Joidenkin piirustusten arviointi on tietysti paljon vaikeampaa kuin mitata urheilusuoritusta. Mutta kyllä tyttöni ymmärsti tilanteen.
Sitten taas tyttöni on joka vuosi ollut mukana koulujen kisoissa eikä toista sijaa huonompaa ole sieltä tuonut. Hänen luokastaan 3 tyttöä lähtee yleensä kisaan ja kyllä opet sekuntikello kädessään ratkaisevat lähtijät. Halukkaita olisi toki enemmän: saavathan kaikki kisaedustajat sitten myöhemmin kunniakirjan ja mitalin tuoneet kunniamaininnan. Kuten saivat myös nuo piirustusten tekijät.
Selvähän se on että parhaat työt ja parhaat urheilijat lähtevät kisaan. Jos jokainen halukas joka koulusta laitettaisiin, niin noita hiihtojakin hiihdettäisiin kaksi päivää.
Enkä ymmärrä pointtiasi nöyryyttämisestä. Meillä ainakin karsintoihin osallistuminen on vapaaehtoista. Tai, karsintaan osallistuvat kaikki mutta aika otetaan vain kisaan haluavalle.
Ja jos tyttösi haluaa kisaan mukaan, niin ei kun harjoittelemaan ensi vuotta varten. Hiihto on siitä kiitollinen laji, että kilometrejä lisäämällä se alkaa sujua. Ja kesällä myös pitää kuntoilla...
Koulussahan painotetaan sitä, että " tärkeintä ei ole voitto vaan kilpailu"! Mitä tämä sitten on, jos kaikki ei pääse?? Koulussa harjoitetaan jo pienestä pitäen eriarvoisuutta, ja opetetaan lapset ymmrätämään että vain parhaat pääsevät, ja muista ei väliä.
Huomasitteko sanan kilpailu? Se tarkoittaa raadollista minuuttien ja sekuntien mittaamista ja lasten laittamista niiden mukaan paremmuusjärjestykseen.
Ja väärin meni " tärkeintä ei ole voitto vaan kilpailu"! Eiköhän tärkeintä kuitenkin ole se osallistuminen? Ja osallistua voi laturetkille, koulun hiihtotunneille jne. Ei kaikkien todellakaan tarvi päästä kisaan ellei edellytyksiä ole. Kun kuitenkin on ihan oikeasti lapsia jotka kilpailevat siitä voitosta ja heillä on mahdollisuus siihen. Ne, jotka eivät pääse hiihtokilpailuun voivat sitten taas päteä jossakin muussa: musiikissa, matematiikassa jne...
´Ja jos oikein kova hinkun kilpailemaan on, niin yleensä hiihtoseurat järjestävät sarjahiihtoja, pankit nappulahiihtoja ým, minne kaikki pääsevät useimmiten ilman osallistumismaksua ja joissa yleensä kaikki palkitaankin.
ja syvälle. SInne kujistimien viereen.
Ainut talviliikunta on afterski!
Suomesta kaikki halukkaat. Minäkin pääsisin silloin mukaan, eikä olisi enää paha mieli :(