Mulla on aina jostain yläasteikäisestä pojasta asti (ja nyt oon jo yli 20) ollut tällainen sisäinen ristiriita, että jotenkin enemmän tunnetasolla sitä ihastuu vastakkaista sukupuolta oleviin mutta sitten kuitenkin tuntee paljon enemmän seksuaalista vetoa samaa sukupuolta oleviin.
Ja tämä on sitten niin tuskastuttavan ristiriitainen olotila kun toisaalta välissä ajattelee, että haluais tyttöystävän ja sitten toisena hetkenä haaveilee siitä, että olisikin poikaystävä jonka kanssa olla. Mitä tällekin tekee kun tuntuu, ettei omasta päästään saa mitään selvää eikä uskalla tämän takia edes tutustua keneenkään?
Ja tämä on sitten niin tuskastuttavan ristiriitainen olotila kun toisaalta välissä ajattelee, että haluais tyttöystävän ja sitten toisena hetkenä haaveilee siitä, että olisikin poikaystävä jonka kanssa olla. Mitä tällekin tekee kun tuntuu, ettei omasta päästään saa mitään selvää eikä uskalla tämän takia edes tutustua keneenkään?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itsellä aika sama homma. Saan yleensä paljon enemmän kicksejä jätkistä kun puhutaan ulkonäöstä, mutta tytöistä taas silloin, kun on kyseessä persoonallisuus. Ymmärrän siis tilantees, todellakin aika piinaavaa välillä. Ite oon kuitenkin nyt tutustunu yhteen jätkään, jossa molemmat asiat on kunnossa. Ikävä puoli onkin sitten se, että tää tyyppi taitaakin olla vaan tytöistä kiinnostunu.. Joo, välillä kieltämättä tuntuu, että sitten kun löytää jonkun, jonkin pitää aina mennä pieleen.
Tostakin huolimatta kyllä luulen, että uusiin tyyppeihin tutustuminen on paras keino löytää joku, koska tuskin muuten kohtaa sitä ihmistä, jossa sekä seksuaalinen että tunteellinen puoli sytyttää, oli sitten kyseessä poika tai tyttö. Ei se mitenkään helppoa kuitenkaan taida olla. Välillä mietityttääkin, että olisi helpompaa olla ihan kokonaan joko hetero tai homo, kun siinä välissä killuminen tuntuu aiheuttavan tällasia ongelmia..
moi oon 25v mies. joo ihan samat tuntemukset ja siispä otankin vanhempana oikeuden jakaa sinulle hieman elämänohjeita=)
tunteesi ovat aivan normaaleja, joten älä suotta arkaile. se että voit ihastua molempiin sukupuoliin ei ole ristiriita, päinvastoin, sillä ystävyys ja rakkaus ovat peräisin samasta lähteestä, kyse on vain siitä miten pitkälle haluamme sen viedä.
olemme molemmat nuoria ja elämää vielä paljon edessä, joten eiköhän oteta avoin sylin vastaan kaikki mitä sillä on annettavaa!! :DD
hymyillään jos törmätään:)
ja täällä kolmekymmpinen nainen, jolla samat ajatukset... Niin, yksi tunne vetää yhteen suuntaan ja toinen toiseen, yhtä taistelua. Tervetuloa joukkoon, tätä se bi:nä oleminen kai sitten on... *huoh*
ja täällä näköjään myös yksi reilu kolmekymppinen nainen, joka on nyt vasta viimeisen vuoden sisällä tajunnut, että voi ihastua molempiin sukupuoliin... Jostain kummasta vaan tulee "se tunne" että toisesta vaan tykkää / vetovoima vetää ihan väkisin (ongelmana onkin sitten se, että joko tuo ei kohtaa toisen kanssa tai sitten kohtaa, mutta toinen ei kaikesta huolimatta joko halua tai pysty tätä vetovoimaa tunnustamaan.... :( )
teesta eikä siitä että on BI. Minulla ei ainakaan mitään tuollaista ole koskaan ollut. Rakkaus on sitoutumista eikä sitä että hyppää ihmisestä toiseen. Jos ei pysty sitoutumaan, voi käydä niin.
Itselläni taitaa olla sama tilanne... Olen 20 täyttävä tyttö ja pojat/miehet ei kiinnosta seksuaalisessa mielessä, mutta muuten ihastun tunnetasolla aina miespuolisiin (no joskus naispuolisiin, mutta en niin syvästi. Ehkä se on kuitenkin aina lähempänä ystävä-kiintymystä kuin ihastusta.) Seksuaalista vetoa tunnen samaa sukupuolta oleviin... Olen kamppaillut tämän kanssa viimeaikoina ja pitänyt itseäni ihan friikkinä. Kiva huomata, että on muitakin jotka kokevat samoin.
Hitsi, olenkohan minä bi? En ainakaan mikään täysin hetero tapaus...
nään unia naisista ja seksistä naisten kans ja hitto ku oli ihanaa! oon siis 24 v nainen. ikinä en oo asiaa kellekään myöntäny ku oon melko varma että kaikki naispuoliset kaverit suunnilleen yökkää jos tulee puhe naisten välisestä rakastelusta/rakkaudesta. Musta se on kaunista, ja vois olla ihanaa! mutta jos niille sen myönnän voi olla että ne juoksee ja kauas :D
kyllähän sitä iteki vähä ujostelee heti jos joku bi nainen tulee kysyyn baarissa että miehet vai naiset.
Itse 25-vuotiaana naisena ihastun/rakastun naisiin ja seksuaalista vetoa tunnen miehiin...hankalaa...
mulla on oma elämä tällä hetkellä ihan solmussa tuon asian vuoksi. kaks ihmistä hallitsee mieltä ja elämää, itse ei tiedä mihin päin lähtisi, kummassakin niin paljon ihanaa ja omalla tavalla vetoavaa...
Samat tuntemukset on mullakin. Nyt on niin hankala tilanne, että seurustelen pojan kanssa, mutta en vain halua häntä, vaikka pidän hänestä todella paljon. Naisista haaveilen jatkuvasti..
Joskus yläasteella tunsin vielä paljon seksuaalista vetoa myös naispuolisiin mutta murrosiästä lähtien se vain muuttui niin, että tunsinkin kiihottuvani samasta sukupuolesta ja lähes aina kaikki seksifantasianikin liittyvät miehiin.
Mutta siis en ole koskaan vielä ihastunut yhteenkään mieheen, mutta naisiin olen ihastunut. Ja sitten kuitenkaan en juuri tunne seksuaalista halua naisia kohtaan, ajatus seksistä naisen kanssa ei vain kiihota.
Mutta ehkä jollain tapaa koen miehet jotenkin "uhkaaviksi" tai jotain (en oikein osaa selittää), ja lisäksi minua kalvaa ajatus siitä, että mitä muut ajattelisivat minusta jos olisin suhteessa miehen kanssa.
"Joskus yläasteella tunsin vielä paljon seksuaalista vetoa myös naispuolisiin.."
Ei siis 'myös' vaan pelkästään, sillä silloin yläasteen aikana seksuaalisuuteni muuttui niin seksuaalisen mielenkiintoni kohde siirtyi naisista miehiin. Tiedän toki, että seksuaalisuus on murrosiässä hakuvaiheessa mutta miten se voi muuttua kokonaan noin?
Bi:nä oleminen on koko elämän läpi jatkuvaa muutosta.. Näin olen itse kokenut ja lukenutkin. Tunteet saattaa muuttua eri elämäntilanteiden mukaan. Itselläni tällä hetkellä tilanne että miehet ei kiihota oikeastaan ollenkaan, ja olen miehen kanssa avoliitossa... Rakastan häntä muttei hän, kuten ei muutkaan miehet saa mitään "värähtelemään"... Naiset sitä vastoin herättävät kaikki halut, ajattelen seksiä usein naisen kanssa ja kiihotun siitä. Pelottaa miten tämän suhteen käy jos tilanne ei muutu. Toisaalta joskus olen halunnut häntä (pitkä suhde) ja miehiä ylipäätään. Ehkä tämä taas jossain vaiheessa muuttuu... tai sitten ei :/
Terska!? Sä oot mikä oot etkä todennäköisesti etkä siitä muutu mihinkään! Etsipä OMA sisäinen itsesi ja päätä otatko pojan vai tytön. Toivon että löydät onnesi, minä olen sen löytänyt... terv.Sekaantuja ennen!?
"...ja otat..."
ei ketään vain oteta!
Pikemminkin oikeanlainen ihminen tulee vastaan ja sit vain synkkaa :)