Tää yksinäisyys kalvaa mua joka ikinen päivä. Se on kalvanu vajaat 10 vuotta, vaikka oon vasta vähä päälle 20. Eikä mulla oo mitään hajuu, mistä tää johtuu. Mä oon oikeesti yrittäny saada ystäviä ja mä tunnen paljon porukkaa, muttei mulla oo yhtään todellista ystävää. Miks en saa luotuu läheisiä suhteita?
Mä tiiän senkin, et musta pidetään, mutta jotenki mä sit oon vaan se mukava poika, enkä kellekään yhtään sen enempää. Ahistaa, ku en tiiä mistä tää johtuu. Ittee ku ei oikein voi seurata ulkoa päin, et missä mä teen sen virheen.
Monesti jos oon jossain ryhmässä, ni huomaan, että vaikka oon siinä, ni silti en kuulu siihen ryhmään. Jotenki mä aina jään tavallaan ulkopuolelle. Joskus mua rupee ahistamaan se ulkopuolisuuden tunne niin paljo, et pakko poistuu paikalta.
Mulla ei oo ketään, kenen kanssa kävisin vaikkapa harrastamassa jotain tai kävisin kahvilla. Kukaan ei koskaan soita mulle, et lähetään ulos tai tekemään jotain yhessä.
Mistä tää johtuu? Mitä voisin muuttaa itessä? Onko jotain tutkimus tms. faktatietoo yksinäisyydestä ja mistä se johtuu, miks jää aina ulkopuolelle sosiaalisista tilanteista?
Ja ihan turha tulla selittämään mulle, et älä yritä muuttuu, vaan opi nauttimaan yksinäisyydestä. Se vika ei oo muissa, vaan se vika on mussa. Mun pitää muuttuu, mä en haluu elää tässä suossa ikuisesti.
Mä tiiän senkin, et musta pidetään, mutta jotenki mä sit oon vaan se mukava poika, enkä kellekään yhtään sen enempää. Ahistaa, ku en tiiä mistä tää johtuu. Ittee ku ei oikein voi seurata ulkoa päin, et missä mä teen sen virheen.
Monesti jos oon jossain ryhmässä, ni huomaan, että vaikka oon siinä, ni silti en kuulu siihen ryhmään. Jotenki mä aina jään tavallaan ulkopuolelle. Joskus mua rupee ahistamaan se ulkopuolisuuden tunne niin paljo, et pakko poistuu paikalta.
Mulla ei oo ketään, kenen kanssa kävisin vaikkapa harrastamassa jotain tai kävisin kahvilla. Kukaan ei koskaan soita mulle, et lähetään ulos tai tekemään jotain yhessä.
Mistä tää johtuu? Mitä voisin muuttaa itessä? Onko jotain tutkimus tms. faktatietoo yksinäisyydestä ja mistä se johtuu, miks jää aina ulkopuolelle sosiaalisista tilanteista?
Ja ihan turha tulla selittämään mulle, et älä yritä muuttuu, vaan opi nauttimaan yksinäisyydestä. Se vika ei oo muissa, vaan se vika on mussa. Mun pitää muuttuu, mä en haluu elää tässä suossa ikuisesti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olen kanssa ollut aina tuollainen. Tulen toimeen ihmisten kanssa mutta sitä todellista ystävää ei löydy tai jos löytyy niin ei mene kauaakaan kun puukottaa selkään.
Itse olen vain todennut että olen vain liian erilainen siihen että ihmiset kiinnostuisivat tai uskaltaisivat olla seurassani. Suosittelen ottamaan kannan että "v***t muista" jos kerta seura ei kelpaa niin olkoot ne ei ole sitten ystävyyttäni ansainneetkaan.
mutta en kyllä suosittele ottamaan tuota "v***t muista" -asennetta... ihan omasta kokemuksesta sanon, koska sillä asenteella ei ainakaan enää kavereita löydy ja karkoitat ne hyvätkin tyypit pois. ei kaikki ihmiset ole ikäviä... valitettavasti tajusin tuon itse liian myöhään... :(
Ihan hyvä kanta sinulla!
"Ja ihan turha tulla selittämään mulle, et älä yritä muuttuu, vaan opi nauttimaan yksinäisyydestä."
Juuri sen aioin selittää!!
" Se vika ei oo muissa, vaan se vika on mussa. Mun pitää muuttuu, mä en haluu elää tässä suossa ikuisesti."
Lue kirja menesty myönteisen ajattelun avulla, se voisi auttaa. Valitse listasta kolme tärkeintä menestyksen estettä:
Voimavarojen puute
Pelko
Ei selkeitä päämääriä
Huono itsetunto
Suunnittelun puute
Organisoimattomuus
Koulutuksen puute
Itseluottamuksen puute
Ei riittävästi aikaa, rahaa tai mahdollisuuksia
Mieti, miten voisit parantaa niitä.
vähän (tällä en tarkoita humalaista örvellystä, vaan rennompaa otetta itseensä).
Koeta olla tavallaan spontaanimpi, anna itsestäsi asioita. Monet ujot, eristäytyvät ihmiset ovat kuin simpukoita, pihtaavat itseään.
Tällainen ihminen varoo hysteerisesti ettei joutuisi naurunalaiseksi, mistä lopputuloksena on hiljainen ja ilmeetön olemus.
Tähän "puu-ukkoon" on vaikeaa saada kosketusta ja sitä yrittävä kokee, ettei synny oikein minkäänlaista vuorovaikutusta.
Olemalla vähemmän tarkka tekemästäsi vaikutuksesta sinusta tulee "inhimillisempi".
"Ja paskat siitä, mitä se muille kuuluu", on hyvä lause kun itsetarkkailun puuska iskee.
Ei se fiksuin ja filmaattisin ole juuri se, mistä eniten tykätään. Ystäviä saa ihminen joka rupeaa toiselle ystäväksi.
Opettele keskittymään toiseen ihmiseen, äläkä tarkkaile tekemääsi vaikutusta. Kuuntele aktiivisesti mitä toisella on sanottavaa ja heitä mukaan sopivia kommentteja, vaikka edes "niin" että toinen huomaa että olet "läsnä".
Näin sinua ruvetaan pitämään mukavana ihmisenä.
Äläkä aina odota, että toiset kutsuvat sinut jonnekin. Kutsu sinä joku toinen vaikkapa kahville, elokuviin tms.!!!Aloita vaikka jostakin toisesta, joka näyttää yhtä kaverittomalta.
olet liian fiksu niihin piireihin missä liikut. Että vieraus syntyy siitä, ettei ajatusmaailmat oikein natsaa.
Itseäni joskus katsottiin kummajaisena kun kaupallisen alan opinahjossa luin ruokasalissa Saarikosken runoja.
"Näin sinua ruvetaan pitämään mukavana ihmisenä"
Minä luulin, että minua pidetään nyt jo mukavana ihmisenä.