Onko muita sellaisia kuin minä?
Inhoan jo ajatustakin uusperheestä omalla kohdallani. Se mitä toiset tekevät ei minua liikuta, mutta itse en voisi kuvitellakaan perustavani uusperhettä.
En voisi kuvitellakaan, että pakottaisin lapseni asumaan samassa asunnossa heille vieraan ihmisen kanssa. Vaikka he sitten tutustuisivatkin, heillä ei olisi mieheen samanlaista tunnesidettä kuin minulla. En myöskään antaisi kenellekään vieraalle miehelle minkäänlaista oikeutta esimerkiksi käskeä, komentaa tai ojentaa lapsiani. Se oikeus on vain lasteni isällä ja minulla.
Toinen syy uusperheen vastustamiseen on miehen ex-vaimo. Ällöttää ajatuskin, että johonkin ihmiseen tutustuminen tai edes millään tavalla tekemisissä oleminen perustuisi vain siihen, että hän olisi miehen entinen vaimo. Minun kodissani sitä paitsi määrää vain yksi naispuolinen ja se olen minä.
Kolmas syy on miehen mahdolliset lapset. En koskaan voisi rakastaa tai edes oikeastaan välittää vieraista lapsista niin kuin omistani. Ja se kyllä näkyisi, tuntuisi ja kuuluisi kaikessa. Jos yrittäisin kohdella miehen lapsia samalla tavalla kuin omiani, vähättelisin omiani, koska tottakai minä kohtelen ja haluan kohdella omia lapsiani eri tavalla kuin muiden lapsia. Minun kotiini ei mahdu vieraita lapsia edes käymään. Jonkun kiukuttelevan pikkukakaran käynnit tai uhmakkaan murrosikäisen räkätykset saisivat minut raivon partaalle. Omiin lapsiin on sentään vahva tunneside, jonka avulla hankalatkin tilanteet hoituvat eikä ärsytystä tai raivoa tule.
Näin minä ajattelen uusperheistä. siksi en myöskään lähde edes yrittämään sellaista. on ihan hyvä että tuntee ja tietää itsensä eikä lähde tekemään väärin muita ja itseään kohtaan.
Sen pituinen se.
Inhoan jo ajatustakin uusperheestä omalla kohdallani. Se mitä toiset tekevät ei minua liikuta, mutta itse en voisi kuvitellakaan perustavani uusperhettä.
En voisi kuvitellakaan, että pakottaisin lapseni asumaan samassa asunnossa heille vieraan ihmisen kanssa. Vaikka he sitten tutustuisivatkin, heillä ei olisi mieheen samanlaista tunnesidettä kuin minulla. En myöskään antaisi kenellekään vieraalle miehelle minkäänlaista oikeutta esimerkiksi käskeä, komentaa tai ojentaa lapsiani. Se oikeus on vain lasteni isällä ja minulla.
Toinen syy uusperheen vastustamiseen on miehen ex-vaimo. Ällöttää ajatuskin, että johonkin ihmiseen tutustuminen tai edes millään tavalla tekemisissä oleminen perustuisi vain siihen, että hän olisi miehen entinen vaimo. Minun kodissani sitä paitsi määrää vain yksi naispuolinen ja se olen minä.
Kolmas syy on miehen mahdolliset lapset. En koskaan voisi rakastaa tai edes oikeastaan välittää vieraista lapsista niin kuin omistani. Ja se kyllä näkyisi, tuntuisi ja kuuluisi kaikessa. Jos yrittäisin kohdella miehen lapsia samalla tavalla kuin omiani, vähättelisin omiani, koska tottakai minä kohtelen ja haluan kohdella omia lapsiani eri tavalla kuin muiden lapsia. Minun kotiini ei mahdu vieraita lapsia edes käymään. Jonkun kiukuttelevan pikkukakaran käynnit tai uhmakkaan murrosikäisen räkätykset saisivat minut raivon partaalle. Omiin lapsiin on sentään vahva tunneside, jonka avulla hankalatkin tilanteet hoituvat eikä ärsytystä tai raivoa tule.
Näin minä ajattelen uusperheistä. siksi en myöskään lähde edes yrittämään sellaista. on ihan hyvä että tuntee ja tietää itsensä eikä lähde tekemään väärin muita ja itseään kohtaan.
Sen pituinen se.
Vastaukset 29
Vanhimmat
samanlainen. En ole sen vuoksi eronnutkaan. Nyt lapseni ovat jo isoja.
Olisi inhottavaa, jos lapseni joutuisivat käyttämään samaa wc:tä ja peseytymistiloja vieraan aikuisen miehen tai naisen kanssa, esiintymään vähissä vaatteissa, olemaan kahden asunnossa tms. Aivan hirveää olisi, jos tuo tyyppi alkaisi vielä käskyttää lapsiani.
Säälin lapsia, jotka joutuvat sietämään kotonaan vierasta ihmistä äänineen, hajuineen yms.
Ei ole aikomusta perustaa uusperhettä koskaan juuri edelläkin mainituista syistä johtuen, en vaikka kuinka olisi ihastuttava mies kiikarissa,ei ei ja ei!
lasten ja heidän äitinsä elämää, kun ei tarvi kuunnella nyksien haukkuja ja perättämiä juttuja.
Kuinka moni lapsi oikeesti haluu mennä isän luo jolla on uusikko siellä? Jos lapsilta kysyy, niin tuskin kovin moni. Mutta lapsiahan tässä ei yleensäkään ajatella, vaan aikuisten oma onni on tärkeintä.
Kyllä se mies osaa yksinkin niiden lastensa kanssa olla, onhan hän ennenkin osannut. Ei se taito mihinkään katoa.
Äiditkin pääsisivät helpolla, kun ei tarvii ajatella, miten lapset voivat ja saako ruokaa ym. Äiti on kuitenkin lasten paras hoitaja.
" Kyllä se mies osaa yksinkin niiden lastensa kanssa olla, onhan hän ennenkin osannut. Ei se taito mihinkään katoa....."
"Äiditkin pääsisivät helpolla, kun ei tarvii ajatella, miten lapset voivat ja saako ruokaa ym. Äiti on kuitenkin lasten paras hoitaja".
Osaako se isä nyt sitten olla niiden lasten kanssa vai ei?
aika sentään, elä sitten yksin, vanhene yksin ja kuole yksin.
Älä enää koskaan koe rakkautta toista aikuista kohtaan, syvintä intohimoa, tunne miten toinen rakastaa sinua, haluaa sinua.
Jokainen tekee omat valintansa.
yksin tänne synnytään,yksin kuollaan niin miksi sitten ei voisi elääkin yksin ihan tasapainoista elämää. Nuo on kaikki seksistisiä ajatuksia päässäsi joita ikäväkyllä nykymaailmankuva pullollaan. Minulla pehmeämmät arvot, joihin kuuluu paljon muuta tärkeämpää kuin edellämainitsemasi asiat. Ja silti olen onnellinen.
niin yksinkertaista.Minun avokin exä otti heti uuden ukkelin,jolla myös on kouluikäinen poika.Avokillani ja hänen exällään on kaksi kouluikäistä muksua ja kaksi jo kotoa lähtenyttä.Tämä 17v.lähti siksi kun ei sietänyt tätä uusio-isukkkia.Avokkini jätti lasten takia jopa ok-talon lasten vuoksi,mutta nyt huomaan kuinka katkeruus kalvaa häntä.Siellä loisiii nyt tuo uusio-isukki ja ex-akka hommasi avokilleni jopa lähestymiskiellon jotta ei tuon uuden ukkelin tarvitse pelätä siellä ja avokkini ei ole koskaan ollut väkivaltainen,jonka on virkavaltakin todennut.Itsepä avokkini aikoinaan ratkaisunsa teki,joten minä en sääli enkä lohduttele enään.Lapsiaankaan avokkini ei saa tavata kun ei enää jaksa taistella oikeusistaan.Suomeksi sanottuna jätti siis koko paskan taakseen.Sossutäditkin kun ovat pääasiassa äidin puolella...olipa äiti millainen tahansa.Tästäkin exästä olisi paljon kerrottavaa...siis kuinka muksuja kohtelee mutta kai nuo sossutädit sitten huomaa kun jotain tapahtuu.Toivottavasti avokkini lapsista tulisi tasapainoisia kunnon kansalaisia,mutta epätodennäköiseltä näyttää.
miksi ei uusioperheitä kannate perustaa...voi helvata sentäs.
pitää viljellä sanoja joiden sisältöä ei edes tiedä, tai ainakaan ymmärrä.
Tässäpä vähän valaisua:
Seksismillä viitataan katsantokantaan, joka korostaa sukupuolten välisiä eroja ja niihin perustuvaa sukupuolten ERIARVOISUUTTA.
Seksismillä tarkoitetaan kaikkea, mikä sisältää asiaankuulumatonta sukupuoleen liittyvää erottelua. Seksistiset vakaumukset voivat perustua esimerkiksi uskontoon. Uskonnoissa saatetaan sanoa, että mies on arvokkaampi kuin nainen
Siis mitä seksismiä kirjoituksessani oli. Jos haluan taas rakastaa ja kokea mille tuntuu olla rakastettu, jos haluan tuntea intohimoa (sitä ei koe pelkässä irtoseksissä) niin mitä helvetin seksismiä siinä on.
Johan vaan näytit tyhmyytesi kannanotollasi.
Kuten sanoin jokainen taapatkoon tyylillään mutta tänne on turha tulla jeesustelemaan !
tarina on kuultu jo riittävän usein, kiitos !
Silloin jo totesin ettei ihan kaikissa kammareissa pala valot.
hirveän metelin yhdestä väärästä sivistyssanasta. Siitä saitkin mainion savuverhon itse asialle.
Onko olemassa tutkimusta siitä, miten lapset kokevat sen, että jompikumpi heidän vanhemmistaan toteuttaa intohimojaan heidän kodissaan vieraan ihmisen kanssa?
Kukin taaplatkoon tyylillään - tosin lapsilla ei siihen ole oikeutta. Mitä intohimoja he mahtavat toteuttaa sitten, kun aikuisiksi ehtivät? Älä ainakaan syytä lapsia nyt tai myöhemminkään.
Mitä pahaa siinä on, että lapsi saa nähdä elämässään edes yhden toimivat parisuhteen, meidän tapauksessa äidin ja äidin miehen.
Lapsi totesi sunnuntaina tullessaan isänsä luota, että kyllä on kiva tulla tänne kotiin, kun täällä ei kukaan huuda ja kaikki rakastetaan toisiamme.
Uusi mieheni on pojalleni paljon parempi roolimalli kun isänsä, ja toisaalta lapsi näkee että pitkän murheen jälkeen voi taas löytää onnen.
Itse tunnut ajattelevan että uusi suhde on vain pelkkää seksiä (no siitä puhe mistä puute), itsestäni parasta on se että saa jakaa arkea myös aikuisen ihmisen kanssa, ja todella rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Kirjoituksistasi huokoo melkoinen katkeruus, oletko miettinyt mistä se johtuu...
kyllä ämmä on sitten tyhmä !!!!!
Minä en ajatellutkaan että uusioperhe olisi ainoa tapa viettää aikaa rakastamansa ihmisen kanssa.
Rakkaus on ihaninta mitä on, mutta eihän se vaadi samaa osoitetta. Miksi sitä ei voisi asua eri osoitteissa ja odottaa, että lapset ovat omillaan?
eikä ilman toista ihmistä sinua olisi ees olemassa..sinut synnytti äitisi,ja siitti isäsi.
Maailmaan johon synnyit,syntyi samaan aikaan useita miljoonia ihmisiä..ainakin yksi(ehkä jopa useampi)kätilö saattoi sinut alkutaipaleelle..sen jälkeen oli vuorossa hoitajia,lääkäreitä,neuvolantätejä,koulussa opettajia,naapurin setiä ja tätejä,kaupan myyjiä,ystäviä,työkavereita..ootko siis ihan yksin ollut koskaan?
Kuollessasikaan tuskin olet yksin,aina siihen liittyy myös muita ihmisiä..tokihan se lopullinen lähtö tästä elämästä sitten tulee jokaiselle..mutta mistä voi tietää ootko yksin kuolemankaan jälkeen..eipä siitä oo kukaan tullut kertomaan..
nostit jo katkeruuskortin. Etkö muuta keksinyt? Rupesiko omatunto kolkuttamaan?
En tiedä olenko itse koskaan valmis sellaiseen parisuhteeseen jossa asuttaisiin saman katon alla. Mutta toisaalta haluaisin antaa lapsille mallin parisuhteesta ja perhe-elämästä. Sitä mallia en voi yh-äitinä lapsille antaa ja monta kertaa olenkin miettinyt, osaavatko he sitten omassa elämässään toimia oikein.
Isänsä luona näkevät parisuhteen mutta toisaalta se aika siellä on aina sellaista kyläilyä eikä sitä voi verrata normaaliin perhearkeen. Siellä tulee "liian hyvä kuva" parisuhteesta ja perhe-elämästä. Se yö n. kerran kuussa jonka isän luona viettävät on "sirkushuvia".
Onneksi parisuhdekuviota ei ole tarvinnut omalla kohdalla vielä vakavasti miettiä koska ei sellaista miestä ole kohdalle sattunut joka olisi "kolahtanut" täysillä.
irtoa...Pikemminkin päinvastoin. Ex-puolisoni uhkasi todistajan läsnäollessa tappaa minut eikä tästä huolimatta saanut lähestymiskieltoa, koska ei ole fyysisesti käynyt minuun käsiksi...vielä.
samaa mieltä.Uusperhe ei tosiaankaan ole sinua varten.
joutuisivat sellaiseen hullunmyllyyn kuin uusikkoperhe. Onneksi eivät ole joutuneet kokemaan moista.
Meille on riittänyt tämä meidän oma perhe, emmekä ole tarvinneet ylimääräisiä ihmisiä elämäämmee.
En voisi kuvitellakaan että omat lapseni pakotettaisiin asumaan tai edes olemaan vieraan ihmisen seurassa. Onneksi näin ei ole päässyt käymään kertaakaan.
Myös miehen uusikko ällöttää ajatuksenakin että joutuisi siihen tutustumaan noin niinkuin väkipakolla on että vastustan kovin moista systeemiä.
Meidän kodissa määrään minä ja vain minä yksin, eikä kenelläkään ulkopuolisella vieraalla ihmisellä ole asiaa meille kotiin eikä kohdata meidän arvokkaita lapsiamme. Se sotkisi heidän elämäsnä lopullisesti.
foorumin nimi...joten oisko parempi mennä vaikk tonne yh-palstalle.
Tämäkin palsta siistiytyis kun keskusteluissa ois mukana ne aidot oikeat uusperheelliset!
"Esioireena voi olla henkilön muuttuminen avoimesta sulkeutuneeksi tai kiltistä vihamieliseksi. Hän kokee epäluuloisuutta ympäristöä kohtaan ja vetäytyy yhä enemmän omiin oloihinsa."
että näin.;))
Että näin. ;)
oikeesti tietää mitä kohtalo eteen tuo?
Kieltäytyisitkö rakkaudesta/onnesta vain siksi että olet mieleesi iskostanut ajatuksia siitä että" sitä taikka tuota perhemallia" et ainakaan halua??
Miten voit inhota sellaista jota et ole itse henk.kohtaisesti ees kokenut?Kannattaa myös sitten miettiä jälkikasvun tekemättä jättämistä,sillä sekin on aikas rankkaa..synnytyshän on todella rajua..ja niistä omista lapsistakin kun voi tulla todellisia riiviöitä, jotka kaikkien hermoille käy..myös sinun hermoille;)
Varmasti muitakin on, varsinkin niitä, joille vielä tuli mahis pelastua uusperheestä ilman lapsia/exiä jne. ;)
Mutta mua on aina ihmetyttänyt tuo, että missä tekemisissä miehen exän kanssa pitäisi olla? En ole ikinä "ollut tekemisissä" hänen kanssaan ja vuosia kulunut. Eikä tämä ole mitään sellaista, etteikö haluttaisi vaan ihan siksi, että ei oikein ole syytä. Mies osasi vaihdot hoitaa silloin kun lapsi oli pienempi exän kanssa itsekin. Juhlissa toki aikanaan samassa huoneessa, mutta en näe sitäkään minään tekemisissä olemisena. Oikeasti enemmän sitä kumpikin on tekemisissä kaupan kassankin kanssa. Tosin vko-vko:ssa ei ole niin paljoa infottavaa jne vaan elo sujuu omalla painollaan.
Mutta siis kyllä täälläkin on puhuttu siitä, että jos ero tulisi niin olisi se oikeastaan aika karsea tilanne. Itsellä lähinnä se pelko, että kun sitten sopassa on niin paljon ihmisiä, että se riskikin kitkaan on suurempi. Meillä kaikki mennyt hyvin kaikkien osapuolten suhteen, mutta kävisikö sama onni kahdesti? Miehellä samat aatokset ja kun yksi nuoruuden parisuhde takana, josta lapsi tullut, niin sitten olisikin kolme eri kotia sumplimassa sitä, kuka minnekin milloin jne. Siihen päälle sitten vielä tulevat puolisot, niin olisi siinä jo aika iso sakki!
Se positiivinen puoli tässä uusperheessä ollut, että vaikka elo on ollut sopuisaa, niin on noussut kiinnostus myös muidenkin uusperhekokemuksiin ( eronneiden, joilla lapsia) ja sitä kautta tiedostanut niitä vaaroja, jotka on olemassa sitten se, että mitä käytännössä se eron jälkeinen elämä on. Eli tavallaan tiedostaa paremmin sen ajan myös eron jälkeen eikä kuvittele, että kaikki voisi pysyä samana eron jälkeenkin. Kyllä sitä tulee pinnisteltyä enemmän ettei tulisi tilannetta, jossa lapsemme joutuisivat eron jälkeiseen kotien vaihteluun ja minä ja mies sumplimaan asioita ja ehkä jopa jompikumpi avioituisi ihmisen kanssa, jota itse en voisi sietää tai joka ei voisi sietää minua/lapsia. Ja sitten on toisaalta myös se puoli, että olisi todella outoa, että tuo miehen lähilapsikin katoaisi minun elämästä, joka on suurimman osan elämästään täällä asunut.
Mutta tuota käskytystä en osaa pelätä. Mun lapsia käskyttänyt niin naapurit, opettajat kuin tarhatäditkin. Ja mulla ei olisi mitään sitä vastaan, että vaikka kuvitellussa tilanteessa jomman kumman puoliso käskyttäisi lasta. Jos kolttosia tekevät, niin ihan hyvä, että on enemmän silmiä katsomassa perään. En haluaisi missään nimessä lapsestani sellaista lellittyä, joka vänkkäisi muille vastaan, että sä et saa käskee mua kun et oo mun äiti/isä. Joku kaunis päivä nuo lapset saavat kuulla käskyjä myös pomoiltaankin. Sekin on yksi osa elämää, jota on turha pakoilla.
Lapsiosuus: Se riippuu aika paljon niistä muista aikuisista ja miten tilanne hoidetaan, ei niinkään lapsesta. Myös se kuinka usein lapsi on kodissa. Vaikea ajatella vieraaksi lapsea, joka on lukuunottamatta joka toista viikonloppua kotonasi.
Vaikka joistakin kohdista olen täysin eri mieltä kanssasi sen perusteella mitä itse kokenut, niin tosi perusteellisesti olet tullut ajatelleeksi asioita. Ja tärkeintä on juuri se, että tunnistaa itsessään sen miten pystyisi elämään tilanteessa. Tuo lapsiosuus tekstistä jo kertoi sen, että sun elämä tulee olemaan paljon onnellisempaa yksin/perinteisessä seurustelussa/puhtaassa ydinperheessä ja se on hyvä, että olet tiukasti asettanut itsellesi rajat asian suhteen. Erittäin fiksua! Ja sitten kun itsellä on yhteisiä lapsia miehen kanssa, niin olen sitä mieltä, että uusperheellisyyteen eron kautta ei kannata tavoitella, kun on jo onnellinen parisuhde ja perhe-elämä. Mutta jos se ero joskus tulisi, niin en lopultakaan tiedä haluaisinko yksin elää. Varsinkin kun päässyt tarkkailemaan omaa miestäni ex-roolissaan, itseäni koetellut että miten pärjään uusperheessä. Tiedän myös, että mies ei periaatteesta huoli puolisokseen sellaista, joka ei pystyisi hyväksymään lapsia. Itse en niin välitä hyväksyttäisiinkö minua, koska siihen ei olisi tarvetta kun ei tekemisissä oltaisi kuitenkaan. Eli jos vain itse osaan käyttää hyvää harkintakykyä ja muistan myös sen äiti/isäpuolen osan, niin ehkä toinenkin lykky voisi käydä. Eron kautta aikanaan uusperheeseen: EI! Ero olisi pohjalla ja uusperhe: En tiedä.
ootkos miettiny että jos miehesi kuolee?
Entisaikoina ihmiset kuolivat keskimäärin paljon nuorempina kuin nykyään, ja uusperheitä muodostui pakostakin. Maatalousyhteiskunnassa oli miesen ja naisten töitä, eikä perhe selviytynyt pitkään ilman molempien sukupuolten työpanosta. Suomessa mies sai solmia uuden avioliiton jo puolen vuoden kuluttua vaimonsa kuolemasta, naisen oli odotettava koko vuosi.
Monta kertaa kävi niinkin, että maatila joutui aivan vieraisiin käsiin, koska ensin kuoli sen omistaja tai perijä, ja sitten hänen puolisonsa, joka oli ehtinyt solmia uuden avioliiton. Samassa perheessä saattoi kasvaa kolmen, neljän, tai kuten eräässä omaan sukuuni kuuluvassa perheessä, jopa kuuden eri avioliiton lapsia.
Sadut pahoista äitipuolista ja ilkeistä sisarpuolista ovat syntyneet tällaisten tapausten peruseella.
En voi edes kuvitella, että alkaisin seurustella sellaisen miehen kanssa, jolla on lapsia.