tilanteeni on tämä: Lopetin pillerien käytön n.puolivuotta sitten ja tulin melkein heti raskaaksi. Minulle raskaus oli suuri ilo, mutta miehelle epämiellyttävä yllätys (vaikka yhdessä olimme tehneet päätöksen ehkäisyn lopettamisesta ja raskauden mahdollisuus oli molempien tiedossa)
Raskaus meni sitten kesken :(
Olin murheen murtama ja olen edelleen, koska ei tapahtumasta ole vielä niin kauan aikaa.
Ongelma on se, ettei mies tahdo lapsia enää ollenkaan. Minulle jäi edelleen aivan tolkuton vauvakuume. tottakai,kun olin jo alkanut valmistautua äidiksi niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla.
Haaveilen vauvasta koko ajan ja se häiritsee elämääni, sillä tiedän hyvin haaveilevani turhaan.
Mies ei lasta halua, ja sillä siisti!
Minua masentaa ihmisten vauvakyselyt ja oman suvun ja ystävien vauva-uutiset, sillä tiedän että en voi lasta saada.
Miten pääsen tästä tunteesta eroon? eikö vauvakuumeeseen ole muuta lääkettä kuin raskaus (joka minun kohdallani ei ole edes mahdollinen)?
Nyt käytämme ehkäisynä molempien inhoamaa kondomia, jonka käyttöä mies vaatii ehdottomasti, ettei vain sattuisi käymään vahinkoa.
Olen umpikujassa ja toivoton....
Raskaus meni sitten kesken :(
Olin murheen murtama ja olen edelleen, koska ei tapahtumasta ole vielä niin kauan aikaa.
Ongelma on se, ettei mies tahdo lapsia enää ollenkaan. Minulle jäi edelleen aivan tolkuton vauvakuume. tottakai,kun olin jo alkanut valmistautua äidiksi niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla.
Haaveilen vauvasta koko ajan ja se häiritsee elämääni, sillä tiedän hyvin haaveilevani turhaan.
Mies ei lasta halua, ja sillä siisti!
Minua masentaa ihmisten vauvakyselyt ja oman suvun ja ystävien vauva-uutiset, sillä tiedän että en voi lasta saada.
Miten pääsen tästä tunteesta eroon? eikö vauvakuumeeseen ole muuta lääkettä kuin raskaus (joka minun kohdallani ei ole edes mahdollinen)?
Nyt käytämme ehkäisynä molempien inhoamaa kondomia, jonka käyttöä mies vaatii ehdottomasti, ettei vain sattuisi käymään vahinkoa.
Olen umpikujassa ja toivoton....
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos ei oma anna mies anna ilman kumia niin käy naapurirapussa, kyllä ne siellä auttaa. Toisaalta aika itsekästä mieheltäs muuttaa mieltään. Jos ihan oikeesti haluat lapsia sun kannattaa varmaan vaihtaa miestä niin pääset siitäkin.
miestäsi? Kannattaa punnita kumpaa haluat enemmän? Jatkaa nykyistä suhdetta vai aloittaa jonkun lapsia jossain vaiheessa haluavan kanssa? Kuulostaa varmaan kovalta, mutta elämä on. En tiä ikääsi, mutta jos sinulla on jo ikääkin (niin että biologinen kello hakkaa viimosiaan) niin kannattaa oikeasti miettiä ettei tarvi sitte joskus voivotella sitä kun ei niitä lapsiakaan tullu tehtyä silloin kun se vielä oli mahollista. Jos taas ikä antaa myöten niin sittenhän sinulla on enemmän aikaa tehdä päätös. Ei minusta ole ollenkaan huono eron syy se että toinen haluaa ja toinen ehdottomasti ei halua lasta....hitto sopuerohan tuo on molempien on pakko ymmärtää toista, jos eivät sitten anna periksi ja muuta mieltään lapsiasian suhteen.
Voi, kuinka ymmärränkään kipusi. Itselläni ei tuota keskenmenoa ole taustalla, mutta kaipuun omaan lapseen ymmärrän liiankin hyvin...
Minun tilanteeni on nyt tämä: Olemme mieheni kanssa ollet yhdessä viitisen vuotta, viimeiset puoli vuotta olen ollut hänen Rouvansa. Ennen avioitumista, ja sen jälkeenkin, mieheni puhui haaveillen useaan otteeseen yhteisestä "iltatähdestä", hänellä entuudestaan lapsia on kaksin kappalein, minulle niitä ei ole suotu. Rakastan kyllä hänen lapsiaan, mutta toivoin niin kovin omaa yhteistä nyyttiä.
Olen huono puhumaan tunteistani. Kun oikein pinnistin, sain kerrottua miehelleni, että vauvakuume on ja KOVA. Mies ei siihen kommentoinut tuon taivaallista sanaa sinä iltana, mutta muutama ilta myöhemmin hän ilmoitti, että jos lapsen/ lapsia haluat, saat etsiä uuden ukon!
Ei pienintäkään ennakkovaroitusta, että mieli iltatähtösestä olisi muuttunut, vain rekallinen paskaa niskaan! Ymmärrän kyllä, että ihminen voi muuttaa mieltään, mutta että näin.
Olen valvonut öisin jo monen kuukauden ajan, ja miettinyt mitä tehdä. Rakastan miestäni äärettömästi, mutta jos jään tähän suhteeseen, rikonko itseni? Varmasti joku nyt neuvoo, että jätä se sika, mutta kun se mies ei ole sika muuten! Tiedän, että minun on ihan itse tehtävä päätökseni, mittarissakin on ikääkin jo sen verran, ettei aikaa hukattavaksi asti ole. Oikeastaan, taisi mun juna mennä. Jos nyt eroaisin, uuden puolison ja "isän" löytämiseen menisi kuitenkin oma aikansa, biokello olisi luultavasti tikityksensä tikitellyt.
Varmasti joku myös ottaa esille, että mikset tehnyt mukuloita nuorempana. Lapsia olen kyllä halunnut aiemmassakin parisuhteessani, mutta onneksi niitä ei sen edellisen miehen kanssa tullut. Tarkennuksena, hään oli alkkari, ja viinaspäissään sai juoppohulluuskohtauksia, väkivaltaisia sellaisia. Jätin hänet, koska en nähnyt mitään muutakaan tietä säilyä hengissä, saati sitten tehdä lapsia sellaiselle miehelle...
Kuten jo taisin mainitakin, olen siis valvonut ja miettinyt, tuijottanut käsiäni, kävellyt jalkani puuduksiin, eikä kipu hellitä. Itken joka ikinen yö itsekseni. Kun kuulen "iloisia" vauvauutisia, olen räjähdyksen partaalla, voi pahoin kun katselen odottavia äitejä. Tänään päätin, että seuraavan kerran kun isäntä kertoo taas jokun parin "iloiset uutiset", annan palaa: Kerron, kuinka toivotan heidät alinpaan helvettiin, toivon heille äärimmäisen kivuliasta keskenmenoa ja sitä rataa. Jos hän ei vieläkään ymmärrä, että minuun oikeasti sattuu, eikä vähiten hänen töksäytyksensä, lähden elämään vain ja ainoastaan itselleni...
"Itken joka ikinen yö itsekseni. Kun kuulen "iloisia" vauvauutisia, olen räjähdyksen partaalla, voi pahoin kun katselen odottavia äitejä. "
Kuulostaa liiankin tutulta :( Viimeksi tänään kävi kaveri kylässä ja kertoi ystävänsä vauvauutiset "sillä ja sillä kuulla ja se pahoinvointi ja voivoi voi!" Jumalauta! Meni heti pala kurkkuun ja pidättelin vain kyyneleitä siihen kun kaveri poistui. Sitten alkoi taas epätoivoinen itkeminen oman vauvan perään... Välillä tuntuu niin epätoivoiselta.
taas myös minä sain kuulla, kun yksi parhaimmista ystävistäni on raskaana ja minä joudun toteamaan, että mullepa kävikin km. eikä ukko tahdo kulla puhuttavankaan lastenteosta.
Olen alkanut miettiä, että ehkä lapsesta on tullut minulle eräänlainen pakkomielle ja olenkin itsekäs?
ehkä pitäsi vain unohtaa koko asia ja elää elämäänsä. eivät kaikki ole välttämättä tarkoitettuja vanhemmiksi. Asia vain surettaa minua, koska olen vielä nuori ja toivoisin kovin omaa lasta. Monet ajattelevat nuoruuden olevan etu minulle, koska eivät tiedä että äitini suvun puolella on perinnöllistä lapsettomuutta, josta oma äitinikin kärsi kymmeniä vuosia ennenkuin minä synnyin. Lääkärikin kehotti minua hankkimaan lapset nyt, koska olen kuulemma hedelmällisimmässä iässä.
kärsin myös unettomuudesta, koska ajattelen tätä asiaa öisin.
Idea miehen vaihtamisesta on alkanut kolkutella päässäni. se ei vain ole niin helppoa kuin voisi kuvitella, sillä rakastan häntä niin kovin. En kuitenkaan haluaisi, että aika alkaisi käydä vähiin kohdallani, sillä vuodethan tunnetusti kuluvat nopeaan...
Eräs hyvä ystäväni on kokenut kanssa tämän. Ensin mies haluaa lapsia ja sitten ei haluakkaan niitä enää ollenkaan. Pari vuotta ystäväni odotteli, mutta lopulta lähti lätkimään miehen luota. Kun ystäväni kertoi miehelleen ero aikeistaan, olisi lapsiakin voinut tehdä ties kuinka monta. Toisaalta kyllä ystäväni teki silti viisaan ratkaisun ja lähti silti, vaikka silloista miestään rakastikin. Nyt on ollut uusi mies kuvioissa jokusen vuoden ja esikoinen heille tulossa. Joskus miehen vaihto tosiaan kannattaa.
Itse kyllä keskustelen mieluummin kumppanini kanssa, jos hän muuttaisi mielensä. Etsisimme yhdessä ratkaisun tilanteeseen, joka tyydyttäisi molempia. Oma mieheni kertoi pelkäävänsä isäksi tuloa, koska ei ollut ikinä ollut lasten kanssa missään tekemisissä. Yhdessä opettelimme asioita, hän ensimmäistä kertaa, minä kertauksen vuoksi. Aina ei syy ole siinä pelkässä haluamisessa. Kannattaa ensin selvittää syy miehen mielen muutokseen ja miettiä sitten yhdessä sopivaa ratkaisua tilanteeseen. :)
täällä myös... mies ei halua lapsia - ainakaan vielä. eikä kuulemma voi tietää, haluaako koskaan.
olisi kiva kirjoitella kohtalotovereiden kanssa.
[email protected]