Äidinkielen opettajaksi?

Ei ole kirjallisuuden ja suomen kielen opiskelu mitenkään erityisen vaativaa. Kirjallisuudessa saa tenteissä olla hyvin subjektiivinen analyysiä tehdessään ja kirjallisuusteoriastakin oppii pääkohdat aika nopeasti. Suomen kieli on sitten taas oikeastaan täyttä kieliopin pänttäystä, mutta kyllä sekin sujuu, jos luennoilla käy ahkerasti ja kertaa aina kotona sen, mitä on käsitelty.

Itsellä pääaineena on kirjallisuus, ja suomen kieltä luen sivuaineena vain siksi, että opemahdollisuus säilyy. Niinpä suomi kielen lause- ja muotorakenteen osalta on minulle juuri sellaista väkisin päähän pänttäämistä. Joku kirjoittamisen opettamisen kurssi, jossa päästään soveltamaan asioita pedagogisesti on paljon kiinnostavampi. Äidinkielen open pätevyyden saamiseksi pitää opiskella myös 12 op puheviestintää, itse en ole vielä sitä opiskellut.

En ole vielä tässä vaiheessa ehtinyt varsinaisesti opettamaan, mutta sijaisuuksia on tarjolla jo opiskeluvaiheessa ja työtilanne verrattain hyvä, kun on pätevyys aika monelle asteelle. Kaverit kertovat, että pedagogiset opinnot (siis sisältää sen harjoittelun oikeiden oppilaiden kanssa) ovat varsin haastavat ja energiaa vievät, mutta niiden jälkeen on kyllä "löytänyt itsensä opettajana." Pedagogisiin menee opiskelusta se yksi kokonainen vuosi.

Kirjallisuuden ja suomen opiskelu on siis varsin kivaa ja luennoitsijat yleensä tosi leppoisia ja etenkin kirjallisuuden puolella persoonallisiakin. Opiskelijat tällä alalla on yleensä varsin maanläheistä porukkaa ja ystävällisiä kaikille. Niin että sekaan vaan!