Jos haluat olla tunnin iloinen, ota päiväunet,
koko päivän ilon saat kun lähdet kalaan,
vuoden ilo tulee, kun saa ison perinnön, mutta elämänikäinen ilo tulee toisen auttamisesta.
koko päivän ilon saat kun lähdet kalaan,
vuoden ilo tulee, kun saa ison perinnön, mutta elämänikäinen ilo tulee toisen auttamisesta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vastaanottavaisia on vaan turhan vähän.
mehän suorastaan kilpaillaan sun opeistas. Niin ja auttavaisuudestas.
Mutta kun sinä lähet paapua paapomaan irlantiin ja minä kilttinä tyttönä katsomaan miehiä kilteissään niin bye bye vaan.
Nyyh.
aika lähellä Irlantia?
Joten kulttuurit voivat koskettaa toisiaan, läheisestikin?
Ja kulttuuri minua kiinnostaa, kuuma hiekka ja bikini-pimut, vain mökillä.
Tehdään meille oma matka sinne Skotlantiin.
Minä kuvaan kun sinä tuijotat. Kamerallani saa hyvää kuvaa jopa sentin päästä munista... silmämunista.
Otan myös kuvia hameista kun osuu tuulenpuuska hyvin.
Laitan sitten teidät lähekkäin, oikein lähekkäin, kuvankäsittelyohjelmalla, ja poltan kuvista sinulle CD: n.
:)
kulttuurien kohtaamisesta tulee kulttuuri shokki, niinkuin esim. Irlanti vs. skotlanti, ja vielä helsinki vs. kotka, tai sisämaa vs. mantere. Ajattele se kolminkertaisesti niin taitaa kilttimiehen hame muuttua jonkun skottineitokaisen mini hameeksi.
Olet oikeassa. Jos haluan olla puolitoistatuntia onnellinen menen solariumiin, ja kuntosalille ja sieltä saunaan. Jos koko päivän jatkan tekemällä hyvää kevyttä purtavaa, tapaan ystävän ja juttelen niitä näitä. Vuoden ja useammankin saan velat anteeksi. Ja elämänikäisen ilon auttaessani toisia ihmisiä.
Onnen voi jakaa kun olet onnellinen, onnesi levittäytyy ympäristöösi. Lähelläsi on hyvä olla.
paras, kun hoitaa omat asiansa, ettei kovin paljon muilta pyyteetöntä apua tarvitse, siinäkin on. Jos siitä yli jotain jää, ja sille tuntuu, niin eikai se mitään haittaa, kun katsoo sellaisen kohteen, jossa se apu jotain merkitsee myös sille avun saajalle, se kai on avun tarkoitus, eikä oman onnen tavoittelu.
Jos me nyt alamme kaikki toisiamme autella, se menee pian kurjuuden jakamiseksi, josta tulee vaan elinikäinen inho.
lainaus, - kun katsoo sellaisen kohteen, jossa se apu jotain merkitsee myös sille avun saajalle, se on avun tarkoitus, eikä oman onnen tavoittelu, -lainaus päättyy.
Jatkan, se avun antaja joka tosissaan auttaa, todella avun tarvitsijaa, ei siitä huutele mennen tullen ja palatessa, se ei ole kuin itsensä yli-korostamista itsensä kehumista.
verenluovutuksessa jo 42 kerta.
Niinhän ne sanovat, että hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostaankaan.
Kuitenkin jos ajattelee esim. sotaveteraaneja, niin kyllä mielestäni valtion vastuulla pitäisi olla sellaiset asiat. Ei pitäisi kansalaisten hyväntahtoisuuden varaan jättää asioita, vaan hoitaa yhteiskunnan heille niin kelvolliset olot, ettei apua tarvitsisi keräillä.
Tokihan se voi auttamalla omakin mieli virkistyä, mutta tälläisessä yhteiskunnassa pitäisi kuitenkin olla ne avun lähteet pääsääntöisesti tuolla yhteiskunnalla. Se läheisten ja naapureiden apu on sitten sitä omaksi ja toisen iloksi sopivaa auttamista.
En tosin laita pahakseni jos joku auttaa vaikka työkseenkin, mutta jos sitten itse joutuu kerjuulle sen auttamisen vuoksi, niin onko siinä mitään mieltä. Voi siinä jossakin tapauksessa ollakkin, jos näkee sen että itse on kykenevämpi hakemaan sitä apua kuin se hänen autettavansa.
Luulisin kuitenkin että onneen tarvitaan paljon muutakin kuin toisten auttaminen. Ja kohtuus kaikessa, mikä auttamisen määrä riittäisi elämän ikäiseen iloon. Toimiiko siinäkin se sanonta, nälkä kasvaa syödessä, vai tuleeko joskus kylläiseksi.
Nuorimmat täyttävät tänä vuonna 84,osa jo siinä kunnossa, että mikään apu ei juuri heidän olotilaa pysty kovin paljon parantamaan.
Näillä keräyksillä hoidetaan sitä krapulaa, mikä jäi, kun 60-70-luvulla he eivät juuri apua ja arvostusta saaneet, Ne, jotka olisivat eniten apua tarvinneet, ovat olleet jo aikapäiviä sitten haudassa.
Tyystin tykkänään sotaveteraanit ja sotainvaliidit unohdettiin. Tosin saatiinhan keräysvaroin Kaunialan sotavammasairaala.
Isäni on 85 vuotias sotainvaliidi, kohtuullisen hyvässä kunnossa. Asuu tuetussa asunnossa, suurimmaksi osaksi hoitaa itse omat asiansa. Hän saa kerran vuodessa kahden viikon laitoskuntoutusjakson ja neljä jalkahoitoa vuodessa. Lisäksi pienen pienen veteraanieläkkeen joka on lähinnä nimellinen.
Auttelen häntä minkä pystyn, asun 230 km päässä. En tee sitä siksi että siitä tulisi minulle hyvä mieli enkä siksi että veteraaneja kuuluu auttaa. Teen sen siksi koska hän on minun isäni, rakas vanha mies. olen aikoinaan saanut hyvän ja rakastavan kodin, minut on kasvatettu, koulutettu ja saatettu maailmalle hyvin eväin. Nyt on minun vuoroni auttaa isää. Samoin autoin myös äitiä niin kauan kuin minulla äiti oli.
Auttakaa pyyteettömästi, itsestänne välittämättä mutta silti itseänne unohtamatta.