Ihmeellinen tilanne,olen ihastunut ihmiseen(m)josta en tiedä mitään muuta kun nimen ja työpaikan.Siellä tuota henkilöä näkeekin,tuntee iloa siitä että hän on paikalla mutta kuitenkin välttelee toisen eteen menemistä.Ymmärtäisin itseäni paremmin jos ikää olisi 10 vuotta vähemmän mutta tälle ei ole mitään järkevää syytä.Kuinka ihminen jota ei edes tunne voi viedä melkein jalat alta pelkällä katsella.Olen tavallinen jalat maassa pitävä nainen.
Mihinkään kahville pyytäminenkään tuntuisi typerältä,eihän me edes tunneta.Onko muita aikuisia jotka sähläävät tunne-elämänsä kanssa kun pahaset teinit?
Mihinkään kahville pyytäminenkään tuntuisi typerältä,eihän me edes tunneta.Onko muita aikuisia jotka sähläävät tunne-elämänsä kanssa kun pahaset teinit?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihastuksia nyt tulee ja menee, joillakin enemmän ja toisilla vähemmän.
Osa ihmisistä nyt aiheuttaa jostakin syystä myös luontaisesti sellaisia omituisia reaktioita eikä ne kaikki ole mitään ihastumista. Osa ihmisistä ei myöskään tule toimeen vaikka kuinka yrittävät kuten öljy ja vesi kun taas oaalla keskenään sujuu yhteisymmärrys.
Ei siitä kannata sen suurempaa rakennella mielessä koska sitä mukaa ne jutut vain sortuu sitten monasti. Jos haluat tutustua ja tiedät että hän on vapaa niin kysäise kahville tai pyri juttusille. Jos ei ole vapaa tai uskot ettei ole kiinnostunut niin anna olla. Suotta tehdä asiasta sen vaikeampaa ellet halua leikkiä omilla tunteillasi.
Osa juuri sellaisista jalat maassa tyypeistä saattaa sitten kun oikeasti joku tärähtää mennä ihan sekaisin kun eivät ole niitä tunteita käsittelemään tottuneet.
Mutta mitä enemmän sitä vatvoo mielessä ja miettii niin sitä isompi sykkerö siitä tulee. Joko teet jotain tai annat olla ja fiilistelet mutta älä edestakasin vehtaa asialla.
Sen verran että ihmissuhteissa en ole,sanotaan nyt,kovinkaan kokematon.Tunteet,monenlaiset,on tulleet tutuiksi ja itseni kanssa olen siinä samalla tutustunut ja kasvanut.Järki ja tunteet pysyy kyllä näin "vähäpätöisessä" tilanteessa hallinnassa.Kaikkein viisainta olisi tosiaan antaa asian olla,mutta joskus haluaisi olla rohkea.Täysin totaalisen vieraan ihmisen lähestyminen vaan on vaikeaa juuri tuon ihastuksen takia,olisi edes kaverin serkun kummin kaima tai joku!
Vaikka täytyy myöntää että tää fiilistelykin on ihan ok!
Tarinasi kuulostaa tutulta ja olen myös miettinyt miten yksi katse voi viedä jalat alta. Tiedän myös etunimen ja työpaikan.
voivat kokea tämän ja katsomatta varaustilanteeseen. Itse olen kyllä siinä uskossa että tilausta on ollut päiväunissa tai muualla, jos ihastus iskee. Se voi sekoittaa ihan kokonaan elämän, eikä kohde tiedä siitä mitään! Itse yritän rakentaa asiallista ystävyyttä, että saisin olla samassa seurassa edes joskus. Tunteista emme ehkä tule koskaan puhumaan..