Kun on synnytyksiä nähnyt (esim. sairaala-sarja), niin mies tuntuu olevan aika etäinen, seisoskelee tai istuskelee sivummalla ja korkeintaan pitää kädestä kiinni ja silittää.
Minusta tuntuu, että haluaisin oman mieheni lähemmäksi, ihan fyysisestikin. Ainakin nyt synnyttämättömänä tuntuu, että kivun kestämistä helpottaisi, jos pääsisi kunnolla oman rakkaan syliin. En voi tietenkään tietää miltä sitten h-hetkellä tuntuu. Haluaisinkin kuulla synnyttäneiden kokemuksia. Miten miehenne osallistui ja koitteko sen riittäväksi? Miten kätilöt suhtautuvat, jos mies kiipeää samalle pedille ja ottaa naisen syliin?
Minusta tuntuu, että haluaisin oman mieheni lähemmäksi, ihan fyysisestikin. Ainakin nyt synnyttämättömänä tuntuu, että kivun kestämistä helpottaisi, jos pääsisi kunnolla oman rakkaan syliin. En voi tietenkään tietää miltä sitten h-hetkellä tuntuu. Haluaisinkin kuulla synnyttäneiden kokemuksia. Miten miehenne osallistui ja koitteko sen riittäväksi? Miten kätilöt suhtautuvat, jos mies kiipeää samalle pedille ja ottaa naisen syliin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
miehestä ole paljoakaan iloa. Hän on tehtävänsä tehnyt jo 9 kk aikaisemmin.
Voihan avautumisvaiheessa ukko tunkea samalle petille, jos mahtuu ja peti kestää. Sen verran epämukavaksi siinä ahtaudessa olo tulee, ettei hän siinä pitkään viihdy. Loppuvaiheissa hän olisikin pahasti tiellä.
Monet miehet olisivat synnytyksen aikana mieluummin jossakin ihan muualla ja tulisivat katsomaan vasta valmista kääröä.
suuresti että haluaisit miehen syliin siinä vaiheessa kun olet synnytyshuoneessa. Mun mies luki mulle alkuvaiheessa kirjaa, se oli kivaa. Supistusten aikana puristin hänen kättään lujaa, taisi hän jossain vaiheessa myös hieroa selkääni. Tärkeintä oli se että hän oli mukana tukena ja turvana koko ajan. Muuten olisin joutunut olemaan aika paljon yksin. Kätilöt ovat niin kiireisiä että eivät ehdi olla jatkuvasti paikalla kun on monta synnytystä hoidettavana samanaikaisesti.
meillä mies istu sivummalla ja jutteli välillä jotain. mä koin sen ihan riittäväksi.olisin tuntenut että mies on todella tiellä jos olis siihen samalle pedille tunkenut kun se ei muutenkaan mikään iso ollu.mulla oli epiduraali niin selvisin kivuitta.
jos samaa aikaa olisi sänkyyn tunkenut;)
Paras rooli mielestäni on kädestä pitäminen ja selänhierominen. Järkyttyi raukka jo pelkästään tuostakin..
Oma mieheni antoi synnytyksen kestäessä useampaan otteeseen hierontaa. En tiedä, millaisen konlfliktin aiheutan, kun kerron, että se oli sitä täälläkin parjattua klitorishierontaa. Se rentoutti mukavasti tilanteen aikana ja pärjäsin hyvin ilman lääketieteellisiä kivunlievityskonsteja. Suosittelen muillekin. Oli ujo kysymään asiassta kätilötä, mutta hänestä se oli ok kunhan ei mies ole vehkeessä kiinni ihan loppumetreillä.
Tämä kokemus oli hyvä. Erityisen tärkeää oli mielestäni se , että mies oli heti lapsen vierellä ja lähti osastolle kun minä olin heräämössä. Itse pääsin osastolle vasta illalla kun sektio oli aamulla. Hän oli myös ihan korvaamaton valvomo vierailussa , lapsi oli 5vrk siellä kun olin huonossa kunnossa ja pääsin vasta neljäntenä päivänä katsomaan lasta. Hän kertoi minulle koko ajan missä mennään ja olin huojentunut.
Oma mies antoi myös klisuhierontaa ja voi sitä onnea. Yritin itsekin, mutta tilanne oli niin erityinen, ettei siitä oikein tullut mitään ja homma tuntui syntiseltä. Onneksi mies rohkaisi mielensä ja hoiti homman. Myös minä selvisin ilman kipulievitystä.
Muuten olen sitä mieltä, että se pitäisi lisätä kätilöiden koulutukseen. Meillä kävi niin, että ykköskätilö tiesi asian, ja rohkaisi sen käyttöön, mutta kakkoskätilö ei ja antoi muutaman pistävän kommentin ruokottomasta menosta. Itse ei ollut kykeväinen puolustamaan itseäni, mutta onneksi mies koulutti kakkosenkin ruotuuun.
Miehen tilalle voi tietty vaihtaa jonkun muunkin luotettavan ihmisen, jotkut ovat ottaneet äidin tai parhaan ystvänskin synnytykseen. Tällaiselta kannattaa kuitenkin etukäteen varmistaa, onko hienonnan antaminen mahdollista. Voi olla, että vaikka äidiltä menee pupu pöksyyn.
En huolinut aikanaan miestäni mukaan kumpaankaan synnytykseeni. Luotin sairaalahenkilökunnan osaavuuteen, enkä turhaan. Meillä on rakkautta ja huolenpitoa riittänyt ilman yhteisiä synnytyksiä, niin lapsille,kuin toisillemmekin. Ja riittää edelleenkin., joten ei ole päätöstä tarvinnut katua, kumpaisenkaan. Syli on yhtä avoin jokaisena päivänä...