Moi!

Olen pitkään miettinyt ja järkeillyt tätä lestojen elämää, ja mitä enemmän miettii sitä hullummalta alkaa tuntua. Alkaa tuntumaan että tämä on aivopesua, kyllähän jos pienestä pitäen on samaa asiaa jankattu, oli se sitten mikä tahansa, uskoo siihen. Eihän se voi pitää paikkansa että tämä pohjoinen pieni lestayhteisö on ainoa joka sinne taivaaseen pääsee. Mihin joutuu nämä miljoonat muut "uskovaiset"? Ja tämä lestojen lauma ja yhteisöelämä on todella rasittavaa, yksin ei saisi elää, pitää joka viikko raahautua seuroihin, pitää yhteyttä ja osallistua suvun ja kavereiden "massatapatumiin" Alkaa pikkuhiljaa väsymään. Olisihan se elämä oikeasti helpompaa kun ei olisi ikinä kuullutkaan lestadiolaisista. Nuorena tuli elettyä myös maailmassa, eikä se lainkaan hullua ollut, olihan joskus morkkis, mutta kun miettii nykyistä siveää eläämää, oli tuo maailman elämä jotenkin helpompaa, Lestojen elämä on liian yhteisölistä. Ja jää tässä kiltissä elämässä niin paljon mahdollisuuksia ja asioita paitsioon..
En tiedä mitä tässä tekis, lähteä vai ei?