...masentuvat? tottakai kaikkien onnettomuuksien, läheisten kuolema, huono elämäntilanne ym. masentaa, mutta entäs me joilla kaikki on niin hyvin? olen ihmetellyt, miksi niin pienistäkin asioista voi tulla masennusta...itse asiassa se on epäkohteliasta kun ajattelee maailman tilannetta. Monilla muilla ihmisillä maailmassa on paaljon pahempi tilanne kuin meillä.
Jos on asiat niin pahasti, niin ajatelkaa että osaatte sentään kirjoittaa, lukea, teillä on riittävästi ruokaa, hyvä hygienia, koti... huokaiskaa syvästi ja miettikää että huominen on parempi. Se ei ole helppoa, mutta elämä on elämää eikä sitä voi muuksi muuttaa. Tämä on karu totuus.
Tehkää jotain miellyttävää, joka saa teidät ja muut iloiseksi. Harrastukset ovat hyvää terapiaa. Olkaa rohkeita, avatkaa suunne jos on paha olo. Jos masennusta yrittää piilotella, se aiheuttaa vain lisää masennusta.
Älkää kirtisoiko itseänne. Te olette oikeasti mahtavia ihmisiä.
Jos on asiat niin pahasti, niin ajatelkaa että osaatte sentään kirjoittaa, lukea, teillä on riittävästi ruokaa, hyvä hygienia, koti... huokaiskaa syvästi ja miettikää että huominen on parempi. Se ei ole helppoa, mutta elämä on elämää eikä sitä voi muuksi muuttaa. Tämä on karu totuus.
Tehkää jotain miellyttävää, joka saa teidät ja muut iloiseksi. Harrastukset ovat hyvää terapiaa. Olkaa rohkeita, avatkaa suunne jos on paha olo. Jos masennusta yrittää piilotella, se aiheuttaa vain lisää masennusta.
Älkää kirtisoiko itseänne. Te olette oikeasti mahtavia ihmisiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...kunpa masentumisen mekanismi olisikin noin yksikertainen, mutta ei. Ei ole mitään väliä millä mallilla ulkoiset asiat ovat. Masentuminen kun on puhtaasti aivojen biokemiallinen prosessi.
Ei kai masentuminen sentään ole puhtaasti biokemiallinen prosessi? Kroonisessa masennuksessa se on olennainen osa, mutta näkemyksesi on erittäin vaarallinen.
Pitkäaikainen masennus voi myös olla merkki jostain jatkuvasta ongelmasta elämässä. Tavallisista elämän suruista terve ihminen pääsee ajan kanssa yli, mutta jatkuva ongelma aiheuttaa jatkuvan tuskan. Niin muodoin esimerkiksi omaisen kuolemasta tavallisesti toipuu vähitellen, vaikka jäljet sieluun jääkin. Elämä palaa urilleen. Ikuiseen velkakierteeseen joutuminen taas ei armahda. Tuska jatkuu, koska sen aiheuttaja on voimissaan jokaisena uutena päivänä. Se lyö turpiin joka ainoa aamu, ei anna haavojen parantua. Niin surullista se on. Pidämme tavallisesti elämää suurempana arvona kuin esimerkkinä mainitsemaani taloutta, mutta käytännön elämä on toisinaan jotain muuta kuin kauniit arvomme.
Vaikeiden ihmissuhteiden, menetysten tai työelämän ongelmien aiheuttamaa masennusta hoidetaan kroonistuneena masennuksena lääkkein, kun muutakaan ei osata - tai ei edes haluta. Yhteiskunnalle on helpompaa syöttää joillekin masennuslääkkeitä kuin järjestää muutoksia omiin rakenteisiinsa. On helpompaa ja mukavampaa syrjäyttää kuin välittää ja ottaa huomioon. Ja on erityisen mukava syrjäyttää väittämällä syrjäytymisen syyn olevan uhrin omassa elimistössä.
Masennus on sairaus, vieläpä erittäin vakava sairaus jonka kuolleisuusprosentti on noin 15. Suurempi kuin esim. rintasyövän.
Jos sinulla on jalka poikki, sanonko minä: lopeta valittaminen, heitä kainalosauvat pois ja juokse?
Itse yritin samalla lailla "parantaa" maailmaa. En halunnut uskoa, että minulle rakas ihminen on todellakin niin masentunut. Yritin rohkaista häntä sanoilla "Eihän sulla ole niin kauheaa, ajattele niitä lapsia.." Siitä kuukausi eteenpäin ja häntä ei enää ollut. Vasta sitten ymmärsin kuinka helvetin paha olla hänellä oli ollut. En minä itseä ja omia sanoja syytä, sillä hänellä oli ollut masennusta jo monia vuosia. Psykologilla hän kävi viimeiset kaksi vuotta ja söi mielialalääkkeitä, mutta niistä ei ollut hänelle apua. Hän sanoi usein, ettei kukaan pysty häntä auttamaan..ei pystynyt, ei.. Siitä syytän itseäni, että kun olin niin turtunut tilanteeseen, että en vain pystynyt enää näkemään totuutta!!!