Meillä lapsi lähti yläasteelta ammattikouluun ja sai valmistumisensa jälkeen haluamaansa työhön.Tekee työtään kehitysvammaisten hoitajana, kolmea vuoroa pitkän matkan päässä kotoa.Perheemme äiti tekee kahta vuoroa ja isä päivätyötä.Siis isä on illat kotona ja viikonloput vapaalla, äiti ja lapsi pakertaavat omia sekalaisia vuorojaan lähinnä illat ja viikonloput.Koko perhe ei ole koolla oikeastaan koskaan, mutta perheen sisällä asiat hoidetaan.Ongelma on isovanhemmat jotka eivät siis kertakaikkiaan pysty tajuamaan etteivät sunnuntaipäivän lounaat ja iltapäiväkaffeet suju heidän aikataulujensa mukaan.Vaikka olemme rautalangasta vääntäneet ja paperille koittaneet aikataulumme laittaa, niin viikko viikon jälkeen tulee märinää että kun ette käy.Ilon aihe tänä päivänä on se että meillä on töitä, vielä.Mutta jotkut ei vaan tajua.
miten hoitaa
jaettu vapaa-aika
7778
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
isovanhempia. Jos ei ole yhteistä vapaa-aikaa, ei voi olla yhteistä ohjelmaakaan.
tulette kaipaamaan näitä poismenneitä isovanhempia, joita ette enää takaisin saa...
Isovanhempanne haluavat pitää yhteyttä suvun kesken. Kyllä se järjestyy, jos oikein haluatte. Onhan jotain kalenteripyhiä, jolloin voitte järjestää tapaamisen: esim. meillä laskiaisena pienimuotoisena hernerokkatalkoon ja joka haluaa saa mennä pulkkamäkeen. Sitten on ystävänpäivä: silloinkin voi järjestää jotain vähän imelämpää yhteisjuttuu, ja pääsiäinenkin saapuu: varmasti teillä joku päivä jo sopii koko porukalle. (Ei se niin vaikeata ole, jos oikein tahtoo järjestää yhdessäoloa). ja mikä ettei, ihan joku yhteinen kahvitilaisuus lauantaina tai sunnuntaina ja miksei arkena, jos vaan innostusta riittää. Sanoisin, että kyllä aina löytyy venyvä aika, jolloin melkein kaikki saadaan koolle. Isovanhempannehan varmasti ovat jo eläkkeellä, joten heille sopii melkein mikä aikataulu tahansa. ja teille hyvää tahtoa!
Parasta tarjoomista illanistujaisissa, kutsuissa tai peijaisissa on sellainen tarjoominen, joka ei vaadi läsnäoloa sillä sekunnilla. Minä ainakin laitan sellaiset tarjoomiset, että kutsutut ja vieraat voivat saapua noin kelloajalla. ( olen nimittäin joskus odottanut vieraiden saapuvan täsmällisesti, koska ruoka on ollut just laitettu ja sehän ei aina täsmää. Nyt, jotta tarjoomiseni onnistuu täydellisesti, laitan sellaisia kattauksia että ne ei vaadi tarkkaa tarjoomisaikaa ja kestävät sen noin kutsuajan.
terveisin
Kekkereiden emäntä
ole se pää-asia vaan se että pidetään jonkinlaista yhteyttä. Onhan se monelle vaikeaa ottaa toisenkin sukua huomioon (isovanhempia) kun ovat niin vieraita itselle. Surullista on jos tämä on esteenä myös lastenlasten ja isovanhempien väleissä, sillä ihan oikeasti he haluavat pitää näitä suhteita yllä. Jokainen lapsi haluaisi mummon ja vaarin. Heistä puhutaan myös kaveripiireissä, kouluissa ja päiväkodeissa.
Joillekkin ihmisille on vaikea ymmärtää että vuorotyössä ei ole säännöllisiä vapaapäiviä. Jos on elänyt koko ikänsä virka-aikoina työtä tehden. Saattavat pitää jopa syntinä sunnuntaisin työskentelyä :)
Voi, tuo on niin itsekästä isovanhemmilta.
Nuorten perheiden arki on joskus todella raskasta. Täynnä paineita, odotuksia ja juuri tuota kuvailemaasi yhteisen ajan puutetta.
Meidänkin perheessä koetaan harmitusta siitä, että isovanhempia ehditään tapaamaan noin kerran viikossa tai kahdessa. Ovat tästä selkeästi loukkaantuneita, eivätkä ymmärrä vaikka kuinka tosiaan rautalangasta vääntäisi. Miksi jotkut ihmiset ovat niin ymmärtämättömiä?
Meidän perheessä on nyt vauvavuosi meneillään ja paljon univelkaa ja muutakin rasitusta. Tuntuu siis todella raivostttavalta ja itsekkäältä nuo i.vanhempien vaatimukset ja tietynlainen kyräily. Ahdistaa! Ymmärrän, että lapsenlapsi on rakas ja häntä halutaan tavata, mutta halu tavata ei todellakaan saa mennä perheen hyvinvoinnin edelle, jos ei kertakaikkiaan jaksa olla koko ajan vierailemassa. lIsäävät vain paineita ja pahaa oloa tämänkaltaiset isovanhemmat.