Minä unohdin hetkeksi
kuka olen
Sinun sylissäsi
Vain nainen
Ja itku johon öisin herään
on vain omaa itkuani
Aikani on jo ohi
eikä rintojani enää pakota
nälkäistä suuta vasten
nouseva maito
Milloinkaan
En ole ollut
näin puolikas
kuka olen
Sinun sylissäsi
Vain nainen
Ja itku johon öisin herään
on vain omaa itkuani
Aikani on jo ohi
eikä rintojani enää pakota
nälkäistä suuta vasten
nouseva maito
Milloinkaan
En ole ollut
näin puolikas
Vastaukset 6
Vanhimmat
tästäKIN runostasi. Jos osaisin, minäkin olisin
voinut kirjoittaa siitä, kuinka vajaa olen. Mutta
Sinä teit sen, samoin ajatuksin itseni kanssa.
Ja minä kun en oikeasti usko puolikkuuteeseesi,
vaikka runosi sen niin koskettavasti puhuukin.
Tai sitten oon täys pöljä, ehkä olenkin.
Koskettava, äidin sielulla kirjoitettu runo.
Kyllä kai sitä kaipaa lopun ikäänsä sitä tunnetta kun pieni on rinnoilla...
Se on jotain niin suurta ja täydellistä!
Tiedäthän Sinä minut =)
Koskettavia naisen tuntemuksia, mutta sinäkö
puolikas? Kyllä sä olet kokoNainen ja parhaassa iässä. :)
Siltä joskus tosiaan tuntuu :P
...ja kyselee itseltään; parhaassa iässä? Mihin?
Mutta se on onneksi ohimenevä tunne - useinmiten =)
Pitipä vain kirjailla sekin ylös =)
Kiitos kannustuksestasi!
.. ja herkkä on runosi.:)
Aika aikaansa kaikella
uudet haasteet naisella.
aina kokonaisena itsenään
ei puolikkaana milloinkaan
Joskus vaan kaipaukselle löytyy nimikin - ja taas runoillaan =)