lasten KÄYTÖS.Koska ei päiväkodisa katsota päivää tv ja niitä tyhmiä nykypäivän lasten ohjelmia.
heti aamusta avataan kotona tv auki ja dvd päälle ja äiti sanoo että katsoppa nyt kullan muru tvtä kun äidin pitää tehdä sitä sun tätä.(JA KYLLÄ SE ON NÄIN TÄMÄN PÄIVÄN K O T I Ä I D I T.)
heti aamusta avataan kotona tv auki ja dvd päälle ja äiti sanoo että katsoppa nyt kullan muru tvtä kun äidin pitää tehdä sitä sun tätä.(JA KYLLÄ SE ON NÄIN TÄMÄN PÄIVÄN K O T I Ä I D I T.)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Monesti se telkkari on lastenhoitajana.
miten minua ottaa päähän nämä kaiken maailman yleistykset ja "musta tuntuu" jutut!!!!!! Arrrrggh!!! Olen sitten varmaan ainoa KOTIÄITI jonka kaikki kolme alle kouluikäistä lasta eivät katsele joka päivä telkkaria tai muutakaan vehjettä, satuja saavat kuunnella cd:ltä, luen niitä itsekin. Päiväkodissa eivät ole olleet, isoin on kerhossa 2krt viikossa 3 tuntia kerralaan. Ulkoilemme, syömme ja harrastamme säännöllisesti. Nukkumaan mennään illalla yhdeksältä hammaspesun jälkeen. Voi apua miten erinomainen äiti olenkaan, ihan ainoa lajiaan. Tässähän tulee ihan ylemmyydentuntoiseksi :)
Uskon myös että tuossa on jotain totuuden siementä. En nimittäin ole kotiäiti mutta joskus kun meillä on keskellä viikkoa lomapäiviä täytyy sanoa että aika paljon tulee katsottua esim. DVD:tä tosin ne ovat lähinnä kilttejä Disney leffoja mutta kuitenkin. Ei sitä aina muutakaan keksi. Eihän sitä kukaan aikuinen jaksa koko ajan leikkiä tai askarrella lapsen kanssa. (eikä lapsen ole tarkoituskaan leikkiä pääasiassa oman isän tai äidin kanssa vaan samanikäisten kavereiden kanssa) Harvapa sitä jaksaa viettää lapsen kanssa ulkonakaan tuntikausia joka päivä. Ja kyse on nyt yli 3-vuotiaasta lapsesta.
Ärsyttää suunnattomasti kun jotkut kotiäidit vähättelevät kavereiden ja virikkeiden tarpeellisuutta jopa tuonikäiselle. Haluaisinpa tietää mitä sinä (joka kannatat kotihoitoa jopa tuonikäisille) teet neli- tai viisivuotiaan kanssa kotona joka päivä? Mieluiten omakohtaisia kokemuksia. Helppo se on niin ladella että tekisin sitä ja tätä. Ja varsinkin haluaisin tietää onko niitä jotka pitävät lapsen yli 3-vuotiaana kotona vaikka lapsella ei ole yhtään sisaruksia tai muita kotonaolevia leikkikavereita lähipiirissä?
Aina ennenkun paasataan siitä tarvitseeko lapsi päivähoidon tarjoamaa kaveriseuraa ja muuta virikettä niin pitäisi miettiä että tilanne on eri eri lasten kohdalla esim. ikä vaikuttaa paljon ja se minkälainen perhe on, onko esim. sisaruksia vai ainoa lapsi ja minkälainen on lapsen lähipiiri ja naapurusto esim. onko muita kotonaolevia samanikäisiä.
Turha lässyttää taas sitä että pitää tunkea joihinkiin avoimiin kerhoihin kun niissä nyt lähinnä käy alle 3-vuotiaita ja muutenkin kaikki vanhemmat eivät ole sen luontoisia että voivat tai haluavat mennä tekemään pakkotuttavuutta uusien ihmisten kanssa.
Paljonkohan on niitä kotiäitejä jotka tunnollisesti viettävät lasten kanssa tuntikausia puistossa, ulkona joka päivä ja leikittävät lapsia kotona ollessaan. Useimmat lapset eivät tykkää kauan leikkiä yksinään. Kuinkakohan monella kotilapselle on oikeasti tarpeeksi samanikäistä kaveriseuraa. Joillain ehkä on mutta sääliksi käy niitä joilla ei ole siihen mahdollisuutta.
siis edes niinä päivinä kun lapsesi ei ole päiväkodissa pysty elämään ilman että sinun pitää laittaa lapsellesi videot pyörimään jottei hän "kyllästy"? Olen pahoillani tämän keskustelun aloittajalle mutta tästä päätellen ne ovat työssäkäyvät vanhemmat jotka käyttävät videoita lapsenvahtina kun eivät osaa kotitöitäkään tehdä lasten kanssa yhdessä ja pelkäävät lastensa toimettomuutta.
Voi teemme vaikka mitä muuta kun Tv:n katsomista. Käymme asioilla. Kotona leikimme yhdessä tai teemme niitä kotitöitä tosin minun lapseni ei ole niistä niin kiinnostunut. Mutta päivät ovat pitkiä. Nuolla toimilla ei tule täytettyä koko päivää. Et siis vielä vastannut miten siis täytetään esim. nelivuotiaan päivä vanhemman kanssa kahdestaan olemalla ja miten esim. järjesttäisit riittävän kaveriseuran sekä ulko- että sisäleikeissä tuon ikäiselle kotona olevalle lapselle?
Kyselit, millä toimilla saa "täytettyä" nelivuotiaan päivän. Meillä kotona neli- ja kaksivuotiaat, ja normipäivämme kuluu näin:
- aamu: tovi sitä parjattua telkkaria, sitten aamupala, pesut, leikkiä ja puoli kymmenen maissa leikkipuistoon, jossa ollaan noin tunti, joskus puolitoista
- lounas, hetki vapaata lonnimista ja äidillä tiskikoneen täyttöä ym. (lapset kitisevät ja ovat jo väsyneitä)
- sadun lukemista ja päiväunille noin puolen päivän maissa (esikoinen nukkuu pari kertaa viikossa, muulloin lepää puolisen tuntia)
- unien jälkeen sylittelyä, vapaata haahuilua, hetki telkkaria tai suoraan välipalalle, milloin mitenkin
- välipalan jälkeen lapset leikkivät keskenään, joskus naukuvat ja on tylsää, joskus äiti leikkii mukana,joskus auttavat kotitöissä (tässä vaiheessa laitan pyykit pyörimään ja imuroin)
- päivällisen valmistus (lapset ajoittain mukana), isä töistä kotiin, yhteinen ruokailu
- ruuan jälken isä vie lapset puistoon tai pihalle ja äiti fiksaa keittiön ja huoahtaa hetken
- sitten leikkiä porukalla, iltamarinaa, satuilua, pyykin ripustamista ym.
- iltapuurot, pesut, sadut ja nukkumaan
Itse asiassa päiväni tuntuvat melko täynnä olevan. Lapset eivät aina viihdy hyvin, mutta joskus lapsella on hyvä olla myös tylsää ja tavallista eikä aina virikekimaraa. Telkkua lapset katsovat joka päivä, mutta eivät mielestäni liikaa.
Sinulla taisikin olla yksi lapsi eli ei kotona leikkiseuraa. Meillä tähän auttaa leikkipuisto, jossa on aina leikkikavereita, sekä kerran viikossa päiväkerho. Mutta varmasti ainoa lapsi vaatii vanhemmiltaan enemmän seuraa, sehän on selvä.
Iloisia kotipäiviä kuitenkin!
No ihan kiva kuulla jonkun päivärytmistä. Tosin varmaan lapsista on kuitenkin aika paljon seuraa toisilleen. Se on hieman toista silloin kun on yksi lapsi tai sisarus on useampi vuosi vanhempi jolloin ei niitä yhteisiä leikkejä ole. En usko että sinun lapsesi tulevat yhtä usein hihasta vetämään että tule leikkimään kun minun silloin kun olemme kotona.
No voi kirjoitin tuon vastaukseni ennenkuin olin lukenut tämän vastauksen. Mutta vaikka kiva on olla lapsen kanssa kahdestaankin (ja nyt niitä "kotipäiviä" on ihan sopivasti) niin en sitä nyt kyllä kestäisi ihan joka päivä ja kyllä hänkin varmaan kaipaisi jotain muutakin.
Toisaalta ei kai täällä Suomessa nyt paljon olekaan niitä vanhempia jotka pitävät kotihoidossa yli 3-vuotiaita kuopuksiaan koska eihän silloin tipu mistään mitään rahaa.
Turha odottaa että tänne kirjoittaisi ne jotka todella tekevät näin.
Miksi pitää Mikkosmaisesti linnoittautua omiin poteroihinsa ja kilpailla siitä, kummat ovat parempia äitejä, kotiäidit vaiko työssä käyvät äidit? Miksei voi ajatella, ettei moista asiaa tämä ratkaise? Miksi pitää ajatella, että kotiäitien lapset vaan istuvat päivät pääksytysten telkan ääressä lihomassa tai päiväkodissa olevilta lapsilta jää elämän henkinen pääoma kokonaan saamatta ja kokematta?
Minä en tykkää tällaisesta tyhmästä ja lapsellisesta yleistämisestä puoleen tai toiseen. Miksi emme voisi olla syyttelemättä toinen toisiamme?
"Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan."
esittävässä tv lähetyksestä sai huomata
niitten lapsethan hiihti ja leikki
MIELIKUVITUS KAVEREITTEN KANSSA
Lapset olivat pikkuaikuisia miksi
LEIKKIKAVEREITA EI OLE
Lapset eivät toimineet kuten heidänikäisensä toimivat ja puhuvat
Sain sellaisen kuvan että ÄIDILLÄ ei ole aikaa lapsille
lapset ei huuda äiti tai isä kuten odottaa voisi
joten lapset varmaankin ovat aika yksinäisiä