Ei voi kun ihmetellä näitä keskusteluja ehkäisystä yms. lestadiolaisiin liittyvistä jutuista.
Näyttää olevan tänä päivänä trendi että miten vaan parhaiten saadaan loukattua sanoilla jotain, niin sitä parempi mieli itekullakin.
Kritiikkiä voi antaa lestadiolaisistakin, jokainen voisi miettiä miten sen voi antaa asiallisesti.
Missä tosiaan mättää, jos on paljon lapsia ei ole hyvä asia muiden mielestä vaikka perhe joka ottaa lapset taivaan isän lahjana vastaan, on ite tyytyväinen ja nauttiin elämästä. Tämä asia näyttää olevan enemmän ongelma niille jotka
eivät oikesti tiedä ison perheen elämästä mitään.
Miksi sitten on paljon perheitä joissa on 2-3 lasta ja voidaan pahoin, ei ole aikaa lapsille, nuoret voi huonosti?Yksinäiset ihmisethän vasta onnellisia pitäs olla, mutta ei, masennusta valtavasti. Vanhuksia heitteillä, ei ole huolehtijoita..huh huh.Olen kuullut liian monen eläkeikäisen sanovat minulle että kun olisi tullut tehtyä lapsia enemmän, 2 lasta mutta kumpikin asuu ulkomailla. Kaikille ei suoda halustakaan lapsia ollenkaan, paljon on lestadiolaisiakin pariskuntia jotka ei ole saanut lapsia. He ovat silti aivan samanlailla uskovia kun perheellinen. Oli lapsia paljon tai vähän se ei takaa että pääsee taivaaseen, sydämen tila sen kertoo eikä sitä näe kukaan muu kun taivaan isä.
Kunnioitusta suurille ja pienille sekä yksinäisille ihmisille.Hyvä asiahan se on että ihmisoikeusliitto tutkii lestadiolaisia jos oikeesti joku on painostettu tekemään lapsia hengen uhalla. Elämästä ei voi kuitenkaan poistaa kaikkia riskitekijöitä. Aikamoinen riski on tänä päivänä autolla ajaminenkin, ei tiedä millon et palaa kotiin.Eihän ihminen voi elää jos alkaa miettiin riskitekijöitä, joka kerta kun nousen lentokoneeseen ajattelen että selviänköhän hengissä.Ei tietenkään pidä tehdä mitään tieten tahtoen joutuen menettämään henkensä. Mut me halutaan välillä miehen kans käydä lomalla että jaksetaan hoitaa perheemme.
Minä en ole oikea ihminen kommentoimaan onko se ongelma lestadiolaisten naisten synnyttäminen kun en tiedä kun yhden tapauksen jossa äiti kuoli synnytykseen. Olen jo kohta 40, minun käsityksen mukaan ei kovin yleistä. Vai?
Näyttää olevan tänä päivänä trendi että miten vaan parhaiten saadaan loukattua sanoilla jotain, niin sitä parempi mieli itekullakin.
Kritiikkiä voi antaa lestadiolaisistakin, jokainen voisi miettiä miten sen voi antaa asiallisesti.
Missä tosiaan mättää, jos on paljon lapsia ei ole hyvä asia muiden mielestä vaikka perhe joka ottaa lapset taivaan isän lahjana vastaan, on ite tyytyväinen ja nauttiin elämästä. Tämä asia näyttää olevan enemmän ongelma niille jotka
eivät oikesti tiedä ison perheen elämästä mitään.
Miksi sitten on paljon perheitä joissa on 2-3 lasta ja voidaan pahoin, ei ole aikaa lapsille, nuoret voi huonosti?Yksinäiset ihmisethän vasta onnellisia pitäs olla, mutta ei, masennusta valtavasti. Vanhuksia heitteillä, ei ole huolehtijoita..huh huh.Olen kuullut liian monen eläkeikäisen sanovat minulle että kun olisi tullut tehtyä lapsia enemmän, 2 lasta mutta kumpikin asuu ulkomailla. Kaikille ei suoda halustakaan lapsia ollenkaan, paljon on lestadiolaisiakin pariskuntia jotka ei ole saanut lapsia. He ovat silti aivan samanlailla uskovia kun perheellinen. Oli lapsia paljon tai vähän se ei takaa että pääsee taivaaseen, sydämen tila sen kertoo eikä sitä näe kukaan muu kun taivaan isä.
Kunnioitusta suurille ja pienille sekä yksinäisille ihmisille.Hyvä asiahan se on että ihmisoikeusliitto tutkii lestadiolaisia jos oikeesti joku on painostettu tekemään lapsia hengen uhalla. Elämästä ei voi kuitenkaan poistaa kaikkia riskitekijöitä. Aikamoinen riski on tänä päivänä autolla ajaminenkin, ei tiedä millon et palaa kotiin.Eihän ihminen voi elää jos alkaa miettiin riskitekijöitä, joka kerta kun nousen lentokoneeseen ajattelen että selviänköhän hengissä.Ei tietenkään pidä tehdä mitään tieten tahtoen joutuen menettämään henkensä. Mut me halutaan välillä miehen kans käydä lomalla että jaksetaan hoitaa perheemme.
Minä en ole oikea ihminen kommentoimaan onko se ongelma lestadiolaisten naisten synnyttäminen kun en tiedä kun yhden tapauksen jossa äiti kuoli synnytykseen. Olen jo kohta 40, minun käsityksen mukaan ei kovin yleistä. Vai?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Samaa mieltä että hyvä kun tutkii.
Todellisuudessa juuri kukaan ei tiennyt koko ihmisoikeusliiton olemassa-olosta ennen tuota tutkimusta :-).
Nyt sekin pulju saa mainosta.
ja olet mahdollisesti käynyt saman rumban kakkoskierroksen kuin minkä nyt. Tsemppiä vaan, jos rahkeet riittää!
Kaikki eivät sovi kuitenkaan tuollaiseen - panee henki ja tahtokin vastaan. Suotakoon se heille!
Tätä asiaa kun ei voi vain omasta näkövinkkelistään monipuolisesti tarkastella ja ottaa kantaa. Tai voi, mutta puolinaisesti.
Miten voi toimia tämä yhtälö: 12 lasta, joilla jokaisella 12 lasta = 144 lastenlasta. Johan siinä allakasta nimetkin loppuu tai ainakin aivokapasiteetti muistaa edes kaikkien nimet saatika synttärit ja muu sylissäpito. No thanks!
Isomman perheen isänä sanoisin, ettei kaikki isot perheet ole tyytyväisiä elämäänsä. Mekin tahdoimme ottaa kaikki lapset vastaan, kunnes rajat ovat alkaneet tulla vastan.
Vasta nyt tämän ehkäisykeskustelun aikana olen huomannut, että me olemme yrittäneet elää ikäänkuin lain mukaan. Olin ymmärtänyt, että on otettava kaikki lapset vastaan, omaa hyvinvointia ei saa ajatella. Vasta ehkäisykeskustelu sai minut ymmärtämään, ettei ihmisen tarvitse yrittää kantaa liian isoa taakkaa, ei se suorittaminen tee ihmistä yhtään sen paremmaksi Jumalan edessä. Vajavaisena ihmisenä minä saan turvata siihen, että Jumala ymmärtää ne syyt miksi esim. meillä joudutaan nyt lapsimäärää rajoittaa. Tai ainakin saada pitempi väli seuraavaan lapseen.
Tärkeintä on se, että on lapsiasiassakin puhtaalla omallatunnolla liikenteessä, vaikka joutuisi syntyvyyttä rajoittaa välillä.
Masentuneisuus ja mielialahäiriöt vaivaavat suuria perheitä yhtälailla kuin pieniäkin. Masentuneisuus vaivaa meitä vl-uskovaisiakin perhekokoon katsomatta. On varmastin paljon onnellisia isoja perheitä ja paljon onnellisia pieniä perheitä.
Suurimpana ongelmana näkisin nimenomaan tuossa lapsiasiasiassa sen, että liian moni elää siinä asiassa lain alla.
uupuu juuri tuon vl-lakipykälän kanssa. Sitten kun ovat uupuneet, johtajat levittelevät käsiään ettei mitään ehkäisykieltoa ole, otetaan vain kaikki lapset vastaan!
Tiedän tapauksen, jossa äiti oli aivan rikki väsynyt jatkuvaan synnytykseen. Viimeisen lapsensaannin yhteydessä hänet steriloitiin. Kun hän sitten kertoi miehelleen asian, suku ja vl-sisaret/veljet painostivat niin, että hän oli tulla hulluksi. Niinpä tuo leikkaus piti yrittää palauttaa. Se kun on niin helppo peilata omaa erinomaisuutta tällaiseen uskovaan, joka on epäonnistunut tuossa urakassa. Epäonnistunut siksi, että tuntee syyllisyyttä ettei jaksa antaa rakkautta ja aikaa jo oleville lapsille! Mutta eihän SRK ole antanut ehkäisykieltoa, pitää vain tehdä kaikki lapset vaikka henki menisi!
Muuten ei taida olla SRK:n johtajillakaan yhdelläkään kaksinumeroista määrää lapsia?
Hyvä kirjoitus sinulta. Selviö on, että lain allahan eletään perheessä, jos avioliitto keskittyy vain lasten lukumäärään.
Otan esimerkin eräästä tuntemastani hyvin nuoresta parista, jotka avioituivat alle kaksikymppisinä ja kummallakin koulut kesken, samoin asevelvollisuus miehellä suorittamatta.
Yksi lapsi heillä tuli heti 9.n kuukauden kuluttua vihkimisestä ja seuraava tulossa ennenkä ehti kunnolla toipua ensimmäisestäkään.
Nuori aviomies joutuu opiskelemaan kaukana kotoaan perheestään vielä monen vuoden ajan ja vaimoparalla oli pakko heittää opiskelut kesken, kun ei pysty, oli raskausvaivat senverran kovia.
Tulevaisuus heillä ei näytä hääviltä.
Mies ei kotona ehdi juuri olemaan perheensä luona tukena, eikä turvana.
Viime kesänä nuori mies joutui lähtemään ansioon niin ikään kaus kotoaan. Vaimo ei halua perässä hiihtaa, kun on äitinsä ja sisaruksensa samalla paikkakunnalla, joiden luona voi käydä ja saada tukea ja apua.
Lasten tekeminen myöhempänä ajankohtana olisi ollut sopivaa tälle esimerkkiperheelle, mutta minkäs mahdat, kun on kasvanut lestadiolaiseen uskoon ja täytyy elää tarkasti oppien mukaan.
Ja monta muuta perhettä tiedän, joissa tulee todella suuria ongelmia lasten sarjatuotannon mukana. No, niinhän sitä luvataan, että tarpeellinen määrä annetaan ja että ketään ei koetella yli voimien, mutta ei se kyllä läheskään aina pidä paikkaansa.
Yksilöitä ollaan kaikki ja joillekkin lasten sarjatuotanto sopii kuin veitsi voihin, elikkä äiti on pois työelämästä 20 vuotta tehtailtuaan lapsia. Kun sitten viimeinenkin lapsi on kolmenkymmenen vuoden kuluttua häippäissyt kotoa, alkaa äiti miettiä paluuta työelämään. Mutta eihän se tahdo onnistua enää viisikymppiseltä ja niinpä äiti jääkin isoäidiksi alkaen hoitaa niitä lukuisia lastenlapsiaan, joita hänelle lykätään hoitoon tämän tästä, koska nykyajan nuoret äidit tahtoo pitää hauskaa välillä, elikkä olla pois hellan ääreltä kera paskapotan.
hämmästyttävää miten joillakin ei moraali sano ettei kaikilta voi vaatia ehdotonta ehkäisykieltoa.
Tuossa esimrekissäsi ei kaikenlisäksi ole mitään tervettä.
Sairas ihminen vain haluaa toiselle tuollaista taakkaa.
Eivätkö he tajua oikeasti mitään vai viiraako siellä päässä yhtikäs mikään!?
Koska tuo nuori perheenäiti on itse suuresta perheestä, niin oma äitinsä on oiva esimerkki tavasta elää.
Hänenkään äitinsä ei ole ollut ikinä vielä työelämässä kun lastenhoito kotona jatkuu ja lisänä mausteena tulevat jo lukuisat lastenlapset, joiden perheissä käymisessä riittää arbeetia. Äiti ei oikeastaan ole kannustanut lapsiaan muuhun kuin vain siihen, että naimisiin pitää mennä heti kun kynnelle kykenee, kotia ei saa jäädä peräkammaripoijaksi eikä tytön äidin helmoihin pyörimään.
Tytöt siis seuraa äitinsä mallia, että naimisiin ja kotiin lapsia hoitamaan, siinä on uskovaisen vaimon elämäntyö. Pojat ovat eri asia, heidän täytyy kulkea töissä ja tuoda leipä kotia. Vaimo hoitaa lapset ja kotiasiat.
Ja kotona soivat vain siionin laulut, ei mitään muuta höppää saa kuunnella.
Ja seuroissa pitää istua hiljaa kuin tatti paikoillaan, tai muuten tulee kotona selkäsauna.
Nuo lapset ovat piiskattu monta kertaa. Tulevat usein meille pakoon äitiään, joka komentaa vitsa kädessä. Sitten tuo äiti tulee hakemaan lapsiaan pois ja auta armias, jos ovat vahanneet meillä televisiota.
titäväsä paremmin toisten asiat kuin omasa vaikka omassaki on korjaltavaa nii että huolehi vaan omista asioista
olevinaan joku vitsiniekka ja ei toi piä paikkaansa että äidit jäisi vielä kotiin kun omat on jo isoja ,vaan tiedän monta ison perheen äitiä jotka ovt löytäneet hyvän työpaikan noin 50 vuotiaanakin
sovi samanlainen tapa elää eli synnyttää niitä lapsia niin monta kuin vain ikinä tulee?
Vai etkö halua edes ymmärtää kyseistä asiaa?
Lue vaikka tuon erään esimerkki nuoresta parista jossa tyttö saa heti lapsia, opinnot kesken molemmilla, mies joutuu opiskelemaan kaukana, armeija käymättä jne.
Siltikö olet sitä mieltä että heidän nyt vain täytyy jatkaa sukupuolielämää ja antaa lasten tulla jos tulee?
Eikö missään soi hälytyskellot että nyt tuo ei ole kovin terveellistä?
Tai onko asiasta tehty laki jonka rikkomisesta Jumala rankaisee jos ihminen käyttää tervettä jäkeään tuollaisessa tilanteessa.
Niinkö vähän Jumala ymmärtää ihmistä vaikeassa tilanteessa?
Kaikenlisäksi eiköhän Jumalalla ole se voima jolla ne ihmiset tähän maailmaan tulee, ei ihmisellä. Vaikka joku ehkäisisikin jossain vaiheessa elämää ei se estä Jumalaa laittamasta hänelle tulemaan nekin lapset jotka olisi syntynyt tuolloin ilman ehkäisyä.
Ja onko ihminen todella Jumalaa voimakkaampi että se voi estää ihmisen tulon maailmaan?
Aivan sama kuka tutkii, mutta aika harmi ettei lestadiolaisuuden sisällä herätä itse keskustelemaan asiasta avoimin mielin. Mikä mittava aivopako tarvitsee liikkeestä tapahtua ennen kuin huomataan mistä kenkä oleellisesti puristaa.
Lähdin itse liikkeestä juuri ehkäisykiellon vuoksi. Kasvoin ympäristössä, jossa tajusin että minun ei tule sanoa ääneen esim. haluan parisuhdetta, mutta en lapsia tai että haluan parisuhdetta, mutta lapsia sen verran kun niitä mieleni ja parisuhteeni kestää. Oli itsestään selvää että valinnanmahdollisuudet ovat hyvin rajatut parisuhderintamalla 1. joko eläminen perheettömänä tai 2. suurperheellisenä. Kumpikaan vaihtoehto ei kutsunut yhtään.
Tein päätökseni jättää liike vakaasta harkinnasta ja niiden havaintojen pohjalta, jotka minulle kertyivät vuosikausia liikkeen sisällä eläneenä. En nähnyt lestadiolaista perhettä mielekkäänä valintana elämässäni. Olin huomannut mm. monien äitien ja isien väsymisen, monen parisuhteen surkean laadun suurperheen puristuksessa, sisaruksilla teetetyn työn määrän, monen terävän ajattelijan kesken jääneet opinnot tai vajaasti käytetyn naislahjakkuuden työelämästä poisjäämisen vuoksi muutamia havaintoja mainitakseni.
Omatuntoni ei olisi missään vaiheessa kieltänyt ehkäisyä, mutta yhteisön valitsema kanta olisi tehnyt omantunnon noudattamisesta hyvin vaikeaa. Yhteisö oli määritellyt tiukan normin, johon kaikkien piti sopia, erilaisista henkisistä kapasiteeteista viis.
En lähtenyt liikkeestä 70-luvulla vaan 2000-luvulla. Minun kaltaisiani on varmasti monia. Suurperheellisyys ei kiinnosta vieläkään.