"Tee jotain tolle hullun hymyllesi" Lainaus pikku Myyltä.
Kun pieni lapsi on täynnä intoa, ääni nousee ja ilo pursuu korvista. Elämä on täynnä uusia haasteita ja mielenkiintoista tutkittavaa. Sitä pidetään normaalina, mutta jos aikuinen tekee samaa, niin sitä pidetään epänormaalina ja jopa yksinkertaisena.
Muutama päivä sitten kaupassa tuli yksi tällainen mies vastaan, itselleni täysin tuntematon. Muut jotka tunsivat miehen, vaihtoivat suuntaa ja pitivät kunnon välimatkan.
Itse toimin eri tavoin, ja ei kestänyt kuin sekunnin, niin tämä mies tuli juttelemaan.
Onneksi ei ollut kiire mihinkään, ja ehdin pysähtyä kuuntelemaan ja sanomaan itsekkin jonkun sanan. Mietin kuitenkin jälkeenpäin, miksi ihmiset pelkää kohdata iloisia ystävällisiä ja avoimia ihmisiä. Pelkääkö ne, että leimataan toiseksi hulluksi?
Kun lähdin pois, jäin oikein seuraamaan tätä miestä ja huomasin, että seuraava keskustelukumppani löytyi heti ja taas seuraava. Ei ollut miehellä ainakaan yksinäistä, ja aina jotain ilosta tarttui myös niihin, jotka pysähtyivät hetkeksi.
Nopea diaknoosi oli, ettei tällä miehellä ollut kaikki kotona, mutta onko meilläkään, jotka pidämme itseämme normaaleina ja kuljemme totisina, ja joskus jopa tyytymättöminä?
"Lapsen kaltaisten, on taivasten valtakunta"
Kun pieni lapsi on täynnä intoa, ääni nousee ja ilo pursuu korvista. Elämä on täynnä uusia haasteita ja mielenkiintoista tutkittavaa. Sitä pidetään normaalina, mutta jos aikuinen tekee samaa, niin sitä pidetään epänormaalina ja jopa yksinkertaisena.
Muutama päivä sitten kaupassa tuli yksi tällainen mies vastaan, itselleni täysin tuntematon. Muut jotka tunsivat miehen, vaihtoivat suuntaa ja pitivät kunnon välimatkan.
Itse toimin eri tavoin, ja ei kestänyt kuin sekunnin, niin tämä mies tuli juttelemaan.
Onneksi ei ollut kiire mihinkään, ja ehdin pysähtyä kuuntelemaan ja sanomaan itsekkin jonkun sanan. Mietin kuitenkin jälkeenpäin, miksi ihmiset pelkää kohdata iloisia ystävällisiä ja avoimia ihmisiä. Pelkääkö ne, että leimataan toiseksi hulluksi?
Kun lähdin pois, jäin oikein seuraamaan tätä miestä ja huomasin, että seuraava keskustelukumppani löytyi heti ja taas seuraava. Ei ollut miehellä ainakaan yksinäistä, ja aina jotain ilosta tarttui myös niihin, jotka pysähtyivät hetkeksi.
Nopea diaknoosi oli, ettei tällä miehellä ollut kaikki kotona, mutta onko meilläkään, jotka pidämme itseämme normaaleina ja kuljemme totisina, ja joskus jopa tyytymättöminä?
"Lapsen kaltaisten, on taivasten valtakunta"
Vastaukset 1
Vanhimmat
samaa mieltä kanssasi siitä, että vierastamme turhaan ELÄMÄÄ.
Voisi sanoa, että ihminen joka kulkee synkissä tunnelmissa ( ei puhu eikä hymyile) on ehkä myös tilanteessa jossa " kaikki ei ole kotona".
Sosiaalisuuden opettelu on ihan hyvä asia, tietenkin pienellä kunnioituksella toista ihmistä kohtaan.
Tätä lähestymiseen liittyvää kunnioitusta ei aina ole niillä ihmisillä, jotka tulevat rohkeasti juttelemaan "mitävaan tärkeää" .
Hieno havainto siis yhteisöllisestä käyttäytymisestä ja kyllä, olen samaa mieltä, että turhaan aristelemme ihmisen kohtaamisessa.