Puistoni huokuu talven viimaa,
maankuoreen jäätyneet lämmön
vehmaiset elämän värit,joiden
päällä kiitää pakkasen puremat
lehdettömät tuuliset aallot.
Puhurina pöllyää kevyttä lunta
taittaen taivaltaan horisontin
taa,kohti
humiseviin harjuihin
luonnonpuiden uumeniin
hetkeksi sinne viipymään
- suojaa etsimäänkö.
Pyörteitä puistikon kehillä
ja irtonaisia kuivia oksia
kieppuvat tuulien leikeissä
elämän tansseissa.
Hiipivää värinää kylmyyden palttoissa
hytisevää tuulahdusta sielujeni portaikossa,
jotka vavisten kulkevat ihmismieleni riitteissä.
Jäätynyttä lämpöä
jäätyneessä ilmassa
askeleitteni saatossa
puistikon reunamilla kulkee minussa,
kuin
- turvapaikkaansa etsien.
Luonnonkehää minussa
pyörteinä puistikon viimassa
kohmeisen talven sylissä
puistattaa minua äärettömyyteen.
- Jonnekin -
mutta minne,
päätyen tämä elollisen
sieluni kylmän viimainen
puistikkoni,
joka jäätävänä puhaltaa
yli aavan laakean sykkeeni,
vaiko vain tietämättäni
- Jonnekin ?
maankuoreen jäätyneet lämmön
vehmaiset elämän värit,joiden
päällä kiitää pakkasen puremat
lehdettömät tuuliset aallot.
Puhurina pöllyää kevyttä lunta
taittaen taivaltaan horisontin
taa,kohti
humiseviin harjuihin
luonnonpuiden uumeniin
hetkeksi sinne viipymään
- suojaa etsimäänkö.
Pyörteitä puistikon kehillä
ja irtonaisia kuivia oksia
kieppuvat tuulien leikeissä
elämän tansseissa.
Hiipivää värinää kylmyyden palttoissa
hytisevää tuulahdusta sielujeni portaikossa,
jotka vavisten kulkevat ihmismieleni riitteissä.
Jäätynyttä lämpöä
jäätyneessä ilmassa
askeleitteni saatossa
puistikon reunamilla kulkee minussa,
kuin
- turvapaikkaansa etsien.
Luonnonkehää minussa
pyörteinä puistikon viimassa
kohmeisen talven sylissä
puistattaa minua äärettömyyteen.
- Jonnekin -
mutta minne,
päätyen tämä elollisen
sieluni kylmän viimainen
puistikkoni,
joka jäätävänä puhaltaa
yli aavan laakean sykkeeni,
vaiko vain tietämättäni
- Jonnekin ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
kylmä viima
puistossasi puhaltaa
kuin välillä meidän muidenkin
suojaa etsii ihminen
lämpöä, minkä turvaan juosta
kun kuivat oksat lentelee
myrskytuulessa
askeleet kumajaa
jäätyneessä maassa
juoksee hädisään ihminen
lämpöön jonnekin
missä kädet kietoo
ihmisparan turvaan
jonnekin
tietoisesti dolan
sormeni tätä kirjoitti
ehkä kaukana ajatuksestasi
mitä sanoit
mutta näitä sanoja
syntyi minulta
syvälliseen ja pohtivaan
runoosi...jos saan?
Kyllä saa - vastailla,tuota minäkin
joskus olen miettinyt joihin vastata,
kun muinoin Marinille aloitin,jota
pidän edelleen hyvänä runoystävänä
- sallittakon se minulle.
Monet salatut kuin joihinkin
kietoutuen saavat toisinaan
jopa yllättäviä muotoja,kun
oikein ajatellaan
todenperäisyyttä.
Minulla on tarkoitukseni vaihdella
runon moninaisia kerrantoja,etten
juuttuisi aivan samaa aina
toistamaan,että mitä seuraavaksi;
vastaus: en tiedä yhtään.
Sinulle lämpöä iltaasi kaaru.
lämmön voimalla
iltaani viettänyt
huomista valmistellut
tuvassa kylmiltä tuulilta
kätkettynä
Sinä kun suoritat
esipuheen, niin
minä yritän raapustaa
1. lukua:)))
Voi lukemisen kuin kirjoittamisen
iloa,joka tuottaa lukijalleenkin
nautintoa ja tyyli vapaa
viikonloppuun.
Hyvän syvistä unista saa monesti
uutta virtaa kuin elämyksiä
aatoksiinsa runojenkin sivuille.
Puheisiin kuin kirjoittamisiin
meidän niin rakkaille ystäville.
Missä paistaa
aurinko lumen
keskeltä
Sinne missä
tuulenpesäkin
näyttää upealta
roikkuessaan koivun
alastomasta oksasta
Sinne missä
lämpö puhaltaa
sinuun oman
lämpönsä
ja missä
jääpuikot
ovat hetken
päästä vain
valuvaa vettä
Sinne
**
Runosi oli taas
järisyttävää luettavaa..
Tykkäsin, tykkäsin
Hrrr tärisee noita
vieläkin ja kömpii
vällyn väliin =)
Minä järisyttäväkö - hui hai,joissa
henkiset promillet lyövät leimaa
äärettömyyteen ja heijasteena
ympärilleen...
Usein minun on saatava tummahkoa
taas tämä sana - särmää - teksteihini.
Tuota ei jokainen välttämättä ymmärrä,
mutta en tahdo kulkea aina sitä helpointa
reittiä...jota voidaan kutsua kosiskeluksi.
Tiedä vaikka joku kuin varkain tmv.
oirein pääsisi lähemmäksi kirjoittajan
ydintä ja tiestä en helppoa tee,sillä
sisälle pääsee ainoastaan...niin vastauksia
en voi luovuttaa,ne on vain toisten
- Todella löydettävä - ja monet uupuu
mahdollisella matkallaan.
Sillä en mene siitä yli mistä aita
on matalin.
Noidalle lämmin halaus - Kiitoksella.
Jonnekin, en tiedä minne, olen elämässäni/elämäni matkalla.
Mieleni palelee, etsien hetken lämpöä, lohtua. Vastakkain puisto, mieli,sielu ja vapaana kasvavat puut, muutko ihmiset, ulkoinen elämä. Mielessä kulkee ajatusvirta, menneitä sattumuksia tapahtumia elämässä.
Keskellä runoa, tulee esille jotain mitä en tiedä, ymmärrä, vaiko vaan kielikuva, "sielujeni portaikossa" monikollisuus hämentää.
Minuus/mieli etsii turva/lepopaikkaa, missä lämpö sulaa ja voi taas hengittää.
Elämänvaihe talvessa, terävin nuoruus takana, määränpää on tuntematon.
Mutta voisi olla kuitenkin vain hetkellinen pysähtyminen, mietiskely elämänkulusta ja sen merkityksestä, vai olemmeko vain lastuja laineilla, sattumanvaraisesti ajelehtimassa jonnekin?.
Talvenkylmä, ahdistavakin, pysähtyneisyys valtaa mielen, toisaalta talvi on elolliselle lepovaihe, odotusvaihe, jotta elollinen, sielukin,jaksaa keväällä taas uudestaan syöksyä elämään.
Vaikea oli tämä runo tulkita, eikä nuo aiemmat kommentit ainakaan yhtään helpottaneet asiaa.
Mutta tällasia tuli mieleen pitkähkön pohdinnan jälkeen. Hieno runo, mutta haasteellinen, ei kertalukemalla auennut, ainakaan minulle.
Kunnioitan Sinua - että näinkin
tarkkaan vaivauduit tulkitsemaan
runoani,niin ettei kukaan toinen
koskaan - Kiitos !
Minunkin täytyisi runoni viedä
tämän rinnalle ja mennä itseeni,
sinne syvälle että pintaan kulkien.
Ihmeellinen on persoonasi,että
täytyykö todella minunkin mennä
mietteiden maailmaan,mutta olkoon,
jätän tukinnan varan lukijoille.
Hyvän yön toivotuksilla minä
Sinut yöhösi saatan Belethiel.
Kiitän suuresti kunnioituksestasi, se on asia mikä täytyy ansaita...olenkohan todella oikeutettu siihen, tuollaiset sanat saa ihmisen nöyräksi.
Tulipa vaan mieleeni, että voithan tehdä syväsukelluksen itseesi (toki varmaan olet tehnytkin), eihän sitä tänne tarvitse laittaa, toki olisi kiinnostavaa siitä kuullakin. Useimmat eivät tee, liian työlästä, liian pelottavaa?, no kunhan ajattelin, kun tuossa jossain mainitsit, ettet runoissakaan mene siitä missä aita on matalin. No mutta tää ei taida kuulua tälle palstalle olleenkaan.
Minäkö? ihmeellinen persoona...no tuskin, vähän erilainen saatan olla toki, mutta tuskin siinäkään mitään mainittavaa.
Runojesi tulkinta; hhhmmmm se on haastavaa, mielenkiintoista ja hauskaa sekä opettavaakin monessa mielessä.
Hyvää yötä myös minä nyt tänään Sinulle Dolan toivotan.
Kyllä minä oman vajavaisen pääni myötä
Sinulle kunnioitukseni suon - ole hyvä.
Älä hyvä ihminen pyydä minua
syvälle itseeni sukeltamaan,
kun sieltä välillä olen tänne
pinnalle päässyt joksikin aikaa.
Mitä Sinä minusta toivoisit
kuulevan/tietävän...
...oikeassa olet,ettei nuo
määrätyt asiat ole tänne
tarkoitettu ja muutoinkin
tuo luottamus vaitiololla,
ei ole kaikille helpoksi
luotu,kun ihmisistä on kyse.
Voisin oikeastaan opastaa Sinua
alkuun minusta - toisaalla - mutta
tuntematta ... luottamus pitää
ansaita ja onko se täällä ja näin
edes mahdollistakaan ?
Hyvää yötä kuin suojelusta
valoisaan aamuusi,olkoon unesi.
Päätin jo olla lisäämättä mitään tähän liikaa sivuraiteelle eksyneeseen dialogiin, mutta mutta...melkein tuli pahamieli.
En toki pyydä syövereihin sukeltamaan, eiköhän sitä herkkua ole itsekukin nauttinut tarpeeksi, se oli tarkoitettu vastakommentiksi omaasi.
Kuulevan/tietävän Sinusta?, ehkä tarkoitin vain, osuvuutta sen suhteen, mitä sanoin/tulkitsin runostasi/runoistasi.
Luottamuksesta, sen ansaitsemisesta, olen kanssasi samaa mieltä ja tuskin onnistuu täällä. Luottamuksen pohjalla on rehellisyys, mutta jos ei ole luottamusta, miten voisi olla rehellisyyttä.
Varmuuden vuoksi ja kaiken varalta sanottakoon, että ed. mainittuja asioita tarkoitan nyt yleisellä tasolla.
Aurinkoa lämpöä toivotan päivääsi, vaikka pakkaslumisateen keskelle.
Toivon etten minä aiheuttanut
pahaa mielellesi.
Hyvin minä ymmärsin nuo syöverit.
Ja usein saattaa nuo minunkin
kommentit tuntua jopa kiukuttavalta,
voit aivan rehdisti kertoa,et ole
ainut jolle näin olen sanonut.
A haa,että tuosta minusta kirjoituksieni
kuin kommenttien osalta,ehkä joskus olen
tainnut niitä hippusen kertoa mutta en
muista olenko Sinulle...yleensä vain
pintaa raapaisen sanoillani vastaten.
Tuon luottamuksen kuin rehellisyyden
sanoillasi minäkin samaa latua hiihdän.
Ihailen Sinun tarkkuuttasi kuin
osuvaa napakkuuttasi,jota arvostan,
ja näin ei pääse matoja meidän
ohjelmistoomme,kun jo alussa on
selvä johdonmukaisuus.
Harmaa kuin pilvinen pv.ollut
ja nyt hämäryys jo ovia kolkuttaa.