Tai siis sain aikaiseksi laittaa ilmoituksen jäsenlehteemme,toivottavasti ehtii perille!Teidän kanssanne on ollut kiva höpötellä,auttaa unohtamiseen mutta kyllä mä olen niin rikki.Pieni toivo uudesta häämöttää jo edessä,ehkä ehkä :)?
http://s111.photobucket.com/albums/n160/davalyan/?action=view¤t=Image2.jpg
http://s111.photobucket.com/albums/n160/davalyan/?action=view¤t=Image2.jpg
Vastaukset 22
Vanhimmat
on ihan RIKKI. Se joutui kiskomaan minua perässään pulkassa järven jäällä. Se on niin rikki, ja masentunut, koska joutui täysin mahdottoman tehtävän eteen mutta selvisi siitä kuitenkin.
Ja uskon selviävän sinunkin.
Marjan kanssa selvitä kumpikin omista taakoistamme =)
yksi esimerkki pilalle jalostetusta koirarodusta?
kuolee tulehdukseen joka voi tulla mille tahansa eläimelle tai ihmiselle..
kiinanpystykorva on tällainen.
http://www.kaihari.fi/eurasier/scarlet_puistossa.jpg
jossa on mm chow chowta...
helpottaa pikku hiljaa, unohdu ei koskaan, mutta itku ei tule niin usein :-(
Kauniin muiston olit ystävälle tehnyt.
Itse jouduin viime toukokuussa luopumaan vanhasta ystävästä, melkein 13-vuotiaasta seropista. Vaikka tiesin, että aika on lopussa, niin ei sitä tuskaa ja ikävää vienyt pois. Vieläkin, kun vanhan rouvan kuvan näen tai muuten tulee ystävä mieleen, niin kyllä itku tulee (kuten nytkin). Mutta onneksi on niitä mukavia muistoja, pilkillä olessa koira söi ahvenet ennenkuin sain ne kunnolla avannosta ulos, metsässä pyydysti myyriä etutassuilla maata jyskyttäen...
Jaksamista sinulle, kyllä se päivä päivältä pikkuisen helpottaa.
nyt myönnän kyllä että tippa on herkästi linssissä,kuten sanotaan,yöt on pahimpia.Ei siinä auta vaikka tietäisi että koira on vanha tai vaikka sillä olisi ollut pitkä sairaus,aina se vaan sattuu =(
Koskettavan kaunis ilmoitus.
on yksi suuri suosikkini,nytkään en laittanut sitä kokonaan mutta menisi näin:
Älä seiso haudallani itkien; en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
syyssade, joka puhaltaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallani itkien;
en ole siellä - kuollut en."
toistan itseäni,, erittäin koskettava ja niin totta.
Muistoissasi tuo ystäväsi elää ikuisesti.
koiria joita ei unohda ikinä ja hyvä niin :)
se on surussakin.Jonakin päivänä huomaa että kyynelten läpi pääsee myös hymy kun ystävää muistelee.
jo käynytkin,silti iltaisin huutelen myös Teriä sisälle ja kun ei tulekkaan niin aika ontolle tuntuu kun muistaa ettei se enää koskaan tulekkaan..
itselleen tekee kyllä kipeää ettei koskaan enää..
:(
vaan kaiketi asiat eteenpäin jotenkin suttaantuu aina?Joskus miettii että olisi helpompi jos ei olisi ketään eikä mitään mitä sitten surisi´...
monta kertaa oon miettiny et kun ei olis ketään niin ei tarvis pelätä menettämistä ja surua,mutta miten paljon iloa ja onneakin jäisi kokematta.
voittaa,parempi se suru ja ilo kuin ei mitään.
se lähtee,hitaasti mutta varmasti.Unohda ei koskaan mutta kipu lakkaa aikanaan.
joskus tuntuu vaan että kaikki iskee aina kerralla ja se on liikaa...ja jos kaiken unohtaisi niin mitäs elämää sekään olisi =)
muistokirjoitus. ei nuita rakkaita eläimiä ihan helpolla unohda. kyllä se aikaa kestää.
minä muistelen ihan kaikkia useinkin.
jotenkin tuntuu että jokainen menetys tulee vaan vaikeammaksi. niinkauan kun on elämää niin on myöskin toivoa. jos luopuu toivosta niin lakkaa elämästä.
kauniit muistot jäävät ikuisiksi.