syömishäiriö?? ainakin jonkinasteinen..? melkeen koko päivä menee ajatellessa ruokaa ja laskiessa kaloreita ja syöminen ahdistaa mua. välillä mulla on kausia jolloin syön todella vähän ja välillä taas kausia jolloin syön paljon ja saatan oksentaa. välillä kyllä oksennan vaikka söisin vaan vähäsen.. en kuitenkaan oksentele säännöllisesti vaan ihan sillon tällön.
oon normaalipainoinen mutta mielestäni todella läski ja haluisin laihtuu vähintään 15 kiloo jolloin painaisin 45kg.. joskus painoin sen verran (oli kyllä anoreksiaa sillon) ja mielestäni olin sopiva. pituutta mulla on 165cm..
oon normaalipainoinen mutta mielestäni todella läski ja haluisin laihtuu vähintään 15 kiloo jolloin painaisin 45kg.. joskus painoin sen verran (oli kyllä anoreksiaa sillon) ja mielestäni olin sopiva. pituutta mulla on 165cm..
Vastaukset 2
Vanhimmat
.. nyt syömishäiriöltä vaikuttaa, ja jos olet ennen anoreksiaa sairastanut,niin onhan sinulla syömishäiriötaustaakin :(. ootko ajatellut hakea apua?
Voi sua!
Olet aivan normaali painoinen, ja saisit painaa kymmenen kiloa enemmänkin!
Älä missään nimessä aio laihduttaa enempää.
Tiedän kokemuksesta miltä tuntuu kun kalorit ja ruoka pyörii päässä, mutta sekin johtuu vain siitä, että kun et oo syöny, niin aivot varoittavat "ruokaa ruokaa!".
Tänne nyt ei varmaan tartteis kirjotella koko elämän tarinaa, mutta haluisin vaan kertoo kaikilel jota tätä nyt lukee, että älkää missään nimessä alkako laihduttaa jos olette normaali painossa, jos painat 20-kiloo yli normaalista painostasi (joka on kaikilla tottakai eri, paino indeksi) nii vasta sitte kandee alkaa harkita jotain. Ja jos haluat välttämättä laihduttaa, nii se kandee tehä sillee et syö aivan normaalisti ja liikkuu paljon.Tiedän kokemuksesta miltä tuntuu kuulla lääkärin sanat: Olet aivan normaali painoinen tyttö.
Ja mä ajattelin:
Normaaali, ihan liian paljon!
Mullaki se Anoreksia puhkes siitä, ku halusin vaa ton pömppiksen pois.
Se vaan karkas käsistä.
Ja sitte ku sairaus todettii, nii vastustelin:
"ei mulla mitää Anoreksiaa voi olla, mä oon niin läski!"
Kaverit alko valittamaan, että älyy jo, olet kuolemaisillas.
Sit luin pari kirjaa anoreksiasta, ja juttelin muiden osastolaisten kanssa, et miten niillä menee.
Totesin sitte vertailtuani muiden sairaiden kanssa, että kyllä mä sairas olen.
Aloin sitte pikku hiljaa parantua,
ja parannuttuani älysin, kuinka rapistuin sairauteni aikana.
Kuulin osastolla myös juttuja, kuinka jotkut ovat kuolleet.
Oksentelusta vielä, että siihen jää täysin koukkkuun!
Kerran ku oksentaa, nii tulee sellane tunne, et voi syödä mitä vaan, ja sit vaan oksentaa sen ulos. Melkein mullekki kävi sillee ettei elimistö enää ottanu mitään ruokaa ees vastaan, ja siinä sitten maattiin koko viikko osaston sängyssä.
Pakko oireistakin sellasta, että monesti valvoin yöt hyppimällä haarahyppyjä, ja osastollakin kävi silleen,että sidottiin sänkyyn kiinni.
Punnittaessa olin kiero,
ennen punnitusta piti juoda monta litraa vettä, jotta paino nousisi.
Ajattelin osasto jaksollani, että nyt alan syömään ja sitten ku meen himaan niin alan taas laihduttaa.
Loppu peleissä halusin parantua, mut sillo ku ruoka laitettii nenän eteen, nii ei sitä sitte syöny.
Painoin vähimmilteen 20 kiloa, ja silloin olin 14 vuotias ja 160 cm. Olin kuolla.
Eniten tässä vaiheessa ärsyttää ne Wannarektikot jotka haluaa olla anorektikoita, ÄLKÄÄ EDES ALOITTAKO!!
Nyt olen suht terve, mut silti on aika huono suhde ruokaan, ja tulee tosi huono omatunto ku syö paljon.
Nyt olen 16, 165 ja painan vain 40 kiloa, olen siis vieläkin todella alipainoinen.
Jaksamista sulle, ja yritä selvitä,
ja tiiätkö mitä?
Se ääni joka aivoissani suhisi ruokaillessani:
"Kun jätät syömättä vielä kerran, sinusta tulee kaunis ja laiha..."
Ei tehnyt minusta kaunista,
kuihduin rumaksi laihaksi olennoksi.