Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Löysin

    http://www.healingeagle.net/indexfi.html

    Tuolla puhutaan paljon sen suremisesta, mitä vaille sisäinen lapsemme on jäänyt/miten se on tullut väärin kohdelluksi. Suru vapauttaa tuskaa ja henkistä painetta. Mutta miten voi itkeä ja surra kun siihen ei kerta kaikkiaan kykene vaikka paljon olisikin pois surtavaa?

    Monet itkut pieni minäni itki lapsena ja nuorena, mutta nyt vuosikymmenten jälkeen pystyn kokemaan vain vihan tunteita ja ehkä katkeruutta, eikä vähiten itseä kohtaan. Luulen etten niitä saa pois käymättä surren lävitse menetyksiäni, mutta kun en millään kykene enää tavoittamaan parantavaa surua.
    2260
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    kiva sivusto sieluntoverit.ning, josta voi löytää
    ystäviä, vertaistukea elämän murheiden/ilojen jakamiseen.
    Kyllä ne ihmisten psyyke ja henkiset ongelmat juontavat yleensä aina lapsuuteen. Fyysisiä väkivaltaisuuksia unohtamatta. Ihmisen elämään kuuluu väistämättä paljon surua ja kärsimystä.
    Toivon Sinun pääsevän eröön noista vihan ja katkeruuden tunteista. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä tilit selviksi menneisyyden kanssa.
    Anteeksianto kait lienee avainsana kaikkeen.
    Hyvää jatkoa elämääsi toivotan!

    Äänestä

    googlettakaa "ihanat enkelit" siel on kanssa lohdullista luettavaa yms. positiivista katsomista!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    ihanat sivut kirjoitti:

    http://www.healingeagle.net/indexfi.html

    Tuolla puhutaan paljon sen suremisesta, mitä vaille sisäinen lapsemme on jäänyt/miten se on tullut väärin kohdelluksi. Suru vapauttaa tuskaa ja henkistä painetta. Mutta miten voi itkeä ja surra kun siihen ei kerta kaikkiaan kykene vaikka paljon olisikin pois surtavaa?

    Monet itkut pieni minäni itki lapsena ja nuorena, mutta nyt vuosikymmenten jälkeen pystyn kokemaan vain vihan tunteita ja ehkä katkeruutta, eikä vähiten itseä kohtaan. Luulen etten niitä saa pois käymättä surren lävitse menetyksiäni, mutta kun en millään kykene enää tavoittamaan parantavaa surua.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu