Alotan taas lääkityksen, koska taas tuntuu vaikealta. Pitkästä aikaa osoittelin ladatulla kiväärillä itseäni päähän, niinkuin "ennenvanhaan" vaikeimpina aikoinani. Sitten älysin, että ei tästä tule helvetti mitään. Yritän saada mahdollisimman pian lääkkeet, että saan elämän takasin raiteille täältä penkareelta. Onneksi en vielä ole sinne ojaan asti tippunut. Masentaa helvetisti, kun huomasin, etten ilman lääkkeitä pärjää. Tekisi mieli vetästä liipasimesta, mutta koska tiedän, että elämäni on aivan normaalia lääkkeillä, niin en sitä tee.
Taas lääkitykseen....
palohälyttin
4238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juu olen samaa mieltä siitä että kantsii hakea lääkitystä jos tuntuu ettei muuten jaksa. Vaikkei niitä aina niin mukava ole syödäkkään. Toivottavasti saat pian lääkärille ajan, voimia sulle!
Tehdään vaihtokauppa, saat mun lääkkeet niin anna minulle kiväärisi. Pääsisipä pois vihdoin täältä...
"Tehdään vaihtokauppa, saat mun lääkkeet niin anna minulle kiväärisi. Pääsisipä pois vihdoin täältä... "
Noh noh... ei asiat noin huonosti ole. Ajattele positiivisia asioita elämässäsi! Paistaa se aurinko risukasaankin...
Noin sitä voi ajatella, mutta todellisuus voi olla muuta. Minussa ei enää ole mitään positiivisuutta. Sitä ei ole murenaakaan jäljellä. Istun, kun en uskalla mennä makaamaan, etten vain nukkuisi liian kauan. Koetan roikkua päivän rutiineissa. Ne pitävät minua pinnalla. Mutta suuri väsymys vetää minua koko ajan alas syövereihin. Koetan roikkua, pitää itseäni pinnalla, etten uppoaisi, hukkuisi. Koetan jaksaa, mutta en millään meinaa jaksaa. Roikun ja roikun, kunnes en enää jaksa pitää kiinni. Mihinkään en pysty, mihinkään en jaksa keskittyä. Pitäisi tehdä, pitäisi aloittaa, mutta mistään ei tule mitään. Voimat loppuvat, ei jaksa pitää kiinni, vaikka miten koettaisi...