Kirjottelen tänne vaan tämmösiä purkauksia. Oon kauheen yksinäinen koska mun bipolaarihäiriö on karkoittanut ystävät ympäriltäni. Eivät ilmeisesti kestä mun ailahtelevaa mielialaa.
On mulla pari kaveria, mutta nekin kaukana ja harvoin näkee. Psykiatrisessa sairaalassa heihin tutustuin.
On se niin raskasta kun joutuu tappeleen ittensä kans kokoajan ja sen lisäks kaverit hylkää. Keitään muita yksinäisiä kaksisuuntasesta mielialahäiriöstä kärsiviä?
On mulla pari kaveria, mutta nekin kaukana ja harvoin näkee. Psykiatrisessa sairaalassa heihin tutustuin.
On se niin raskasta kun joutuu tappeleen ittensä kans kokoajan ja sen lisäks kaverit hylkää. Keitään muita yksinäisiä kaksisuuntasesta mielialahäiriöstä kärsiviä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko se bipolaarihäiriö vähän samantapanen kuin maanisdepressiivisyys? Eli sulla on kausia jolloin olet ilonen ja pirteä ja hetken päästä taas ihan masentunut ja käyttäydyt kuin olisit maasi myynyt? Eikös lääkkeet pure kohtuuhyvin näihin juttuihin?
Jep just se. Mut ei se kokoaikaa ole joko jommassa kummassa ääripäässä. On sellasia sekajaksojaki.
Kyllä lääkkeiden pitäis pitää aisoissa, mutta mulla ei oo lääkitys tehny vielä oikeen tulosta. Mulla alotettiin vasta uus lääkitys niin se on vielä pienissä määrissä. Saa nähä sitten ku sitä on nostettu niin varmasti sit jeesaa.
Oman lääkkeen löytäminen voi olla hankalaa. Ja välillä kun halu parantua on nollissa, niin sillon jää lääkkeetkin ottamatta. Sillon ku taas on motiivia, niin silloin tulee otettua dropsit. Mutta lievänä yliannostuksena.
Tavote on saada eka mieli siihe yhtee tulokseen "mä aion parantua". Tolleen ku aattelisin joka mielentilassa niin sit lääkkeet auttais varmasti.