Asustelemme avokkini kanssa vuokralla, molemmat vakitöissä. Tienaamme yhteensä bruttona noin 6000€ kuukaudessa, minä 3500€ ja avokkini 2500€. Tilastojen mukaan olemme hiukan keskituloisten yläpuolella.
Asunto tekisi mieli ostaa. Työpaikat ovat Helsingissä ja Espoossa, eli maksimissaan saisi olla 30km työmatka, mieluummin vähemmän.
Katselimme mieleisiämme asuntoja, huomasimme kuitenkin että hinnat meidän kriteereillä pyörivät siinä 230000-300000€ välillä. Ja kyseessä ovat siis aivan perusrivarit, 2000-luvulla rakennetut kolmiot siis. Perusrivariin ei näillä hinnoilla ole varaa kuin ehkä lääkäreillä.
Samaan aikaan muualla Suomessa maakunnissa, saa samanlaisen uudehkon rivarin 120000-150000€ hintaan. Sellaisen jo keskituloinenkin voi ostaa. Maakunnissa duunarit asuu uusissa rivareissa, kun taas pk-seudulla duunarilla ei ole varaa kuin 70-luvulla rakennettuun kerrostaloläävään. Maakunnissa taas kerrostaloläävissä asuu lähinnä juoppoja ja työttömiä.
Eli siinä missä kovapalkkainen insinööri tekee jättilainan ja asuu tyytyväisenä rivitalossa Espoossa. Niin maakunnissa samanlaisessa (mutta puolet halvemmassa) rivitalossa saattaa asua aivan tavallinen duunari. Ja se insinööri on maakunnassa jo ajat sitten rakennuttanut hienon omakotitalon isolla tontilla. Kun pk-seudulla omakotitaloon on varaa vain jormaolliloilla ja kimiräikkösillä.
Laskiskelin, että jos mielisin esim 280000€ rivitaloa Espoosta. Niin minun pitäisi tienata vähintään 5000€/kk, ja avokkini saman verran, että voisimme edes jotenkin kuvitella lyhentävämme lainaa.
Nykyinen tilanne perustuu lähinnä siihen, että siedettäviä rivareita saa ainoastaan myymällä vanha asunto, ja ottamalla hieman lisää lainaa päälle. Mutta kun ei ole sitä vanhaa asuntoa mitä myidä!!! Eikä huvittaisi mitään "ensiasuntoa" ostaa. Kauanko pitää odottaa, että asuntojen hinnat laskevat ihmisten ostovoiman tasolle. On se niin väärin, että vain lääkäreillä on enää varaa rivitaloon. Ja samaan aikaan maakunnissa duunari ostaa 12 vuoden maksuajalla uuden rivarin.
Asunto tekisi mieli ostaa. Työpaikat ovat Helsingissä ja Espoossa, eli maksimissaan saisi olla 30km työmatka, mieluummin vähemmän.
Katselimme mieleisiämme asuntoja, huomasimme kuitenkin että hinnat meidän kriteereillä pyörivät siinä 230000-300000€ välillä. Ja kyseessä ovat siis aivan perusrivarit, 2000-luvulla rakennetut kolmiot siis. Perusrivariin ei näillä hinnoilla ole varaa kuin ehkä lääkäreillä.
Samaan aikaan muualla Suomessa maakunnissa, saa samanlaisen uudehkon rivarin 120000-150000€ hintaan. Sellaisen jo keskituloinenkin voi ostaa. Maakunnissa duunarit asuu uusissa rivareissa, kun taas pk-seudulla duunarilla ei ole varaa kuin 70-luvulla rakennettuun kerrostaloläävään. Maakunnissa taas kerrostaloläävissä asuu lähinnä juoppoja ja työttömiä.
Eli siinä missä kovapalkkainen insinööri tekee jättilainan ja asuu tyytyväisenä rivitalossa Espoossa. Niin maakunnissa samanlaisessa (mutta puolet halvemmassa) rivitalossa saattaa asua aivan tavallinen duunari. Ja se insinööri on maakunnassa jo ajat sitten rakennuttanut hienon omakotitalon isolla tontilla. Kun pk-seudulla omakotitaloon on varaa vain jormaolliloilla ja kimiräikkösillä.
Laskiskelin, että jos mielisin esim 280000€ rivitaloa Espoosta. Niin minun pitäisi tienata vähintään 5000€/kk, ja avokkini saman verran, että voisimme edes jotenkin kuvitella lyhentävämme lainaa.
Nykyinen tilanne perustuu lähinnä siihen, että siedettäviä rivareita saa ainoastaan myymällä vanha asunto, ja ottamalla hieman lisää lainaa päälle. Mutta kun ei ole sitä vanhaa asuntoa mitä myidä!!! Eikä huvittaisi mitään "ensiasuntoa" ostaa. Kauanko pitää odottaa, että asuntojen hinnat laskevat ihmisten ostovoiman tasolle. On se niin väärin, että vain lääkäreillä on enää varaa rivitaloon. Ja samaan aikaan maakunnissa duunari ostaa 12 vuoden maksuajalla uuden rivarin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sieltä vielä jotain saa edes kohtuuhintaan.
Sinä 500 yli ja vaimos saman verran alle.
Muuta Turkuun tai Tampereelle niin säästät satatonnia.
Emme voi muuttaa koska työmme ovat täällä. Minulla on työ Helsingissä, enkä voi samaa työtä tehdä muualla. Joutuisin vaihtamaan työpaikkaa, ja ehkä jopa kokonaan alaa. Työuran uudelleen rakentaminen ei kiinnosta.