Olen jälleen hairahtunut jäämään pois
tällä samalla pysäkillä
jolta on lyhin matka kotiin.
Etsin vielä yhtä tapaa kadottaa sinut.
Olen väsynyt nukkumaan pois tätä yötä
joka tappaa unet ja jättää minut sanoitta
tekemään hiljaisuuden tekoja.
Minun silmäni eivät enää vaivaudu
kertomaan minulle, mitä näkevät
Nämä liikkeet ovat ennen koetut
Kosketus tuttu ja turvallinen, ei syytä värähtää.
Aika tekee hiljaista kuolemaa meissä
Talvi on pysähtynyt lause
katseemme unohtunut jonnekin
lumisotiin ja pulkkamäkiin.
Jään pois tällä samalla pysäkillä.
Minä, eikä kukaan muu.
Jos asettelen askelet totutulla tavalla
löydän kotiin.
Tämä talvi on ajatelma sinusta.
Yö kadottaa minulle tutut esineet.
tällä samalla pysäkillä
jolta on lyhin matka kotiin.
Etsin vielä yhtä tapaa kadottaa sinut.
Olen väsynyt nukkumaan pois tätä yötä
joka tappaa unet ja jättää minut sanoitta
tekemään hiljaisuuden tekoja.
Minun silmäni eivät enää vaivaudu
kertomaan minulle, mitä näkevät
Nämä liikkeet ovat ennen koetut
Kosketus tuttu ja turvallinen, ei syytä värähtää.
Aika tekee hiljaista kuolemaa meissä
Talvi on pysähtynyt lause
katseemme unohtunut jonnekin
lumisotiin ja pulkkamäkiin.
Jään pois tällä samalla pysäkillä.
Minä, eikä kukaan muu.
Jos asettelen askelet totutulla tavalla
löydän kotiin.
Tämä talvi on ajatelma sinusta.
Yö kadottaa minulle tutut esineet.
Vastaukset 6
Vanhimmat
seison pysäkillä
kotiin vai nousenko
seuraavaan bussiin
tämä oli ennen tuttu
ja turvallinen
teen lumipallon
käärin siihen ajatukseni
tuskani totutusta
heitän sen jonnekin
hitsi...olen väsynyt
lapset ovat jättäneet
pulkan tien penkkaan
hylänneet kuin minutkin
näin tunnen tuon tunteen
hiljaisuudessa ympärillä
ei ketään vain lumi jalkojeni alla
istun pulkkaan
käännän sen penkalta alas
ja annan mennä minne alamäki vie
sattumalta Miekko eksyin pysäkillesi
annoin sormieni kirjoittaa jotain
näin syvällinen runosi kosketti
minua tänään...:)
kiitos, kun piipahdit samalla pysäkillä, Kaaru!
Hmm.. Minnekähän alamäki vei, koitko vauhdin hurmaa, kaaduitko,.. Tuo on hyvä idea, heittää koko tuska lumipallona pois...
Joskus harmittaa vietävästi, kun tuntuu että elämä on urautunut samaan kauppaan, samalle pysäkille, samalla bussilla kotiin, pois samalla pysäkillä... Joskus toivoo, että erhdyksessä olisi astunutkin ihan vieraalle linjalle, näkisi jotain uutta, outoja ihmisiä, erilaisia maisemia...
Sanojen ja lauseiden sekasotkua. Ei päätä eikä häntää. Ei rakkautta. Ei johtoajatusta. Ei
kerrassaan mitään muuta kuin sanoja peräkkäin.
Olisikohan pitänyt tämä jättää laittamatta ja
käydä välillä ulkona ja vaikka pulkkamäessä.
Sorry, mutta tämä ei ollut mistään kotoisin.
Mielenkiintoista, että sanot noin. Olen osittain samaa, osittain eri mieltä..
Juuri tässä runossa mielestäni sain ajatukseni koottua johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Harvoin sitä omiin teksteihin on tyytyväinen, mutta nyt tuntui että onnistuin välittämään jotakin. Ei mitään turhaa. Mutta yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta. Ja totta kai taso vaihtelee, kun kukin kirjoittaja julkaisee kuitenkin suhteellisen paljon tekstejä..
Itse asiassa olenkin miettinyt mainitsemaasi sekasotkua.. Jos runouden on tarkoitus kuvata elämää, niin silloinhan sen on oltava aika pirstaleista, koska tuskin kenenkään elämä on kovin yksioikoista.. Aika harva taitaa todellisuudessa tietää, kuka on ja kenen leipää syö... Tällaisen kuvaamiseen tarvitaankin runoja, joissa ei ole päätä eikä häntää, ei johtoajatusta, vain merkityksettömiä sanoja peräkkäin.
Ei rakkautta... olen miettinyt sitäkin... Ymmärrän, että se saattaa näyttää siltä, koska tarkastelen asioita usein kuin ulkopuolelta, viileästikin. En niinkään heittäydy emotionaalisten tuulten vietäväksi.
Ottaen huomioon, että en ole Saarikoski tai Haavikko, niin tämä oli minusta aika helkkarin hyvä runo. Sain sanottua minulle tärkeitä asioita. Tämä täytyi laittaa ehdottomasti, ei vaihtoehtoa... Ulos en pääse kuin vasta viiden jälkeen, olen kellokortin orja.. Onko lunta tarpeeksi pulkkamäkeenkään..
Kiitos palautteesta. Pulkkamäen riemuja sinnepäin Tellusta.
Analysoidakseni tätä runoasi
minun olisi luultavasti parempi
nukkua yön yli ja palata vasta
sitten asiaan..mutta yritän tähän
kuitenkin sillä sinnillä mennä..
Jollain lailla tässä taustalla
puuskuttaa se maitojuna jossa muistaakseni
myös vierailin.Entäpä jos laittaisi
askeleet sikinsokin sekaisin mihin ne
mahtaisivat kulkijan kuljettaa?
Tai tietoisesti jäisikin pois väärällä
pysäkillä, pakottaisi itsensä nukkumaan
ohi tutun ja totutun..
Kysymys omalla kohdalla
mitä minä todella haluan?
Ja tämä on todella hyvä runo,
olen kanssasi täysin samaa mieltä =)))
Vierailit totisesti maitojunassa, kyllä minä muistan, kuinka voisin unohtaa: Ehdotit benji-hyppyä!!!
Joo, olet oikeassa.. itsellekin tuli mieleen, että tämä on joku maitojunan sukulainen, samaa asiaa tässä käsitellään vähän eri näkökulmasta...
Vai askeleet sikinsokin, se sopisi Noidalle... Väärällä pysäkillä... voi tulla vilu vieraalla maalla...
Tuo on todella hyvä kysymys, Noita hyvä: "Mitä minä todella haluan?" En tiedä, miten osuitkin noin naulan kantaan, näetkö lävitseni tänä yön hetkenä... Silmä on painumassa kiinni...
En tiennyt, mitä minä haluan. En edelleenkään tiedä, mitä haluan tai haluaisin.. Pitäisikö siihen olla vastaus.. Minusta tuntuu, että jos huutaisin toista palaamaan takaisin, niin tämä kysymys tulisi vastaan: Mitä sinä haluat? Kai tästä on jokin suunta johonkin?
No, jaa, sivuraide.. mutta hyvin bongattu, Minänoita. Nukutaan yön yli...