Mietin, että kuinka monta prosenttia kamera lihottaa jos käytössä on vaikka peruslinssi (50mm.) ja kuvasuhde 4:3.
Miten tuo oikein lasketaan? Mulla on huono matikkapää ja laskin, että olisi 25%..Ei tainnut mennä oikein.
Miten tuo oikein lasketaan? Mulla on huono matikkapää ja laskin, että olisi 25%..Ei tainnut mennä oikein.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei muuten lihota, mutta laidoissa olevat näyttävät leveämmiltä.
Jos olet kuvan laidassa "lihot" enemmän kuin keskellä.
Mikä laidoissa lihottaa?
Kinarikoon normaalilinssi ,50mm,ei lihota yhtään mitään,eikä telekään.Laajakulma vääristää kyllä sekä laidoilta että hyvin läheltä kuvattuna keskellä olevaa kohdetta!
Onko digiaika tuonut asiaan jotain mitä en ole havainnut?
Johtuisikohan tuo siitä, että kuvakenno t. filmi ei ole pallopinta?
Jos linssissä ei ole optisia virheitä niin kaikki polttovälit lihottavat/vääristävät ihan yhtä paljon.
On varsin yleinen harhaluulo, että perspektiivi(virhe) johtuu linssin polttovälistä. Niin asia ei ole vaan "vääristymään" vaikuttaa vain etäisyys – myös niin, että linssin optisesta keskipisteestä on pitempi matka kuvaympyrän reunoille (paitsi jos kuva on pallopinnalla jonka keskipiste on linssin optisessa keskipisteessä).
Arvaa miksi kuva on sitä epäterävämpi (ja usein myös tummempi) mitä kauempana ollaan keskipisteestä?
"Digiaikana" ehkä valmistetaan joskus kennoja (esim. tieteellisiin tarkoituksiin) joiden pinta on kovera pallopinta. Muistaakseni sellaisia filmikameroita on tehty (filmi imetään kiinni kameran kaarevaan takalevyyn).
Jos olet aikuisten oikeasti kiinnostunut asiasta niin kannatta lukea jokin optiikan alan oppikirja
Tällä pääset alkuun:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Linssi_(optiikka)#Linssin_kuvausominaisuudet
kyllä kiinnostaa aikuisen oikeasti.Olen käyttänyt studiokuvauksissa pitkäpolttovälistä ja keikoilla pääasiassa normaalia ja 35mm:stä kinarissa,koska en halua vääristymiä kuviin.Silmillä en ole huomannut "lihomista",muilla kuin laajakulmaisella.Olen tietysti pitänyt kohteen etäisyyden sopivana suhteessa linssiin.
Tutustunpa nyt taas objektiivin piirto-ominaisuuksiin.Viimeksi opiskellut koulussa vuonna -75.
Aidosti kiitos vastauksestasi SE&O
että olen kuvitellut kupera-koveran yhdistelmän ja maksimaalisen valovoiman korjaavan vääristymät!Luulo ei siis tässäkään ole tiedon väärtti.
Kolminkertaisilla linsseillä voidaan linssivirheitä poistaa mutta sellaiset apokromaattiset linssit tuppaavat hinnaltaan olemaan meidän harrastelijoiden ulottumattomissa.
Allaolevan linkin alempaa kuvaa katsomalla huomaat miten valonsäteet ovat kuva-alan reunoilla kauempana toisistaan (=lihottavampia)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pallopoikkeama
Polttovälin "vaikutuksen" perspektiiviin voit helposti itse tarkistaa ottamalla samasta kohteesta samalta etäisyydellä kaksi kuvaa, toinen telellä ja toinen laajakulmalla.
Rajaa sitten laajakulman kuva samalle alueelle mikä näkyy telekuvassa – jos linssi on ok niin perspektiivissä ei pitäisi olla mitään eroa.
"Oppia ikä kaikki" – sanoo vanha sananlasku
on käsitykseni mukaan ilmaissut lähinnä värin vääristymistä.Ts. apokromaattinen/kolmivärilinssi käytössä reprokuvauksissa ja akromaattinen yleiskuvauksissa.
Objektiivi sinänsä on käsitykseni mukaan kuperan-koveran osasten moninkertainen yhdistelmä välimateriaaleineen.Ei ainoastaan kahdesta elementistä rakennettu.Siis myös kiinteä linssi on tällainen.
Valovoimaisista linsseistä on käsitykseni mukaan korjattu kaikkia mahdollisia linssivirheitä mukaan luettuna aberraatio.
Korjaa, jos olen väärässä.Nyt en jaksa palata lähdeteoksiin,koska poden pahaa migreeniä.Otan kyllä selvää asiasta,koska se on tärkeä.
Ehkä minulla vaan on ollut käytössä niin hyvät linssit etten ole huomannut "lihomista"
Näen ja käsitän asian hieman toisin.
Vääristymiksi nimitän niitä linssivirheitä (tyyny, tynnyri yms) jotka näkyvät kuvassa mm suorien linjojen kaareutumisena (tavall ns. laajakulmaobj)
Minusta akromaattisilla ja apokromaattisilla linssirakenteilla ja lasilaaduilla ei ole tarkoitus korjata vääristymiä, vaan valon eri aaltopituuksien (lähinnä punaisen/purpuran) taittumista ns. polttopisteen etupuolelle.
Akromaattisella linssillä korjataan kahden värin (aaltopituuden) taittumista samaan polttopisteeseen, apokromaattinen korjaa kaikkien kolmen taittumusta.
Reprokuvauksissa asiaa voidaan korjata myös valonlähteen kromalla (esim suodattamalla valosta aberr. aiheuttajat)
Linssejä ei tässä tarkoituksessa valmisteta yli kolmesta lasikerroksesta, näitä kolmelasisia "linssielementtejä" objektiivissa voi sitten olla useita.
Edullisin minua kiinnostava apokromaattinen objektiivi maksaa lähes 3000, siksi kirjoitin "harrastelijan ulottumattomissa".
Hyvin yksinkertaistettuna:
Kameran kennossa on kolmenlaisia (kolmelle eri aaltopituudelle –RGB– herkkiä) pikseleitä jotka tuottavat analogista sähköä.
Aberraatio-ongelmia aiheuttavat lähinnä kennoon punaiset pikselit. Virhe näkyy esim. valoa vasten kuvatun puun lehvistössä – lehtien ypärille tulee n. purpuranpunainen rengas. Kuten varmaan olet huomannutkin tämä "rengas on eri koinen kuvan keskellä kuin reunoissa.
Digikameran kennossa on lisäongelmana filmiin verrattuna vielä sinisille pikseleille syötetty jännite ja eräiden "kiellettyjen" aaltopituuksien suodattaminen.
Tuossa alkuperäisessä kysymyksessä esitetyn "lihomisen kannalta tämä ei ole merkittävin virhe, mutta se kuvaa hyvin linssin toimintaa kuvaanmuodostuksessa.
Laajakulmakuvan laidoilla tapahtuva "lihottuminen" tulee ensisijassa. kuvapinnan reunojen keskustaa suuremmasta etäisyydestä mm. polttopisteeseen. Kromaattinen virhe sitten vielä lisää "lihavuutta".
Alkuperäinen vastaukseni oli kysymyksen kompleksisuuden takia tarkoituksella äärimmilleen yksinkertaistettu.
Valovoimaisuus vaikuttaa asiaan siten, että isomman linssin laidoilta on pitempi matka kuvapinnalle (filmille tai kennolle), siksi niissä korjaustarvekin on suurempi. Korjaustoimenpiteet eivät kuitenkaan poista ongelmia – ainoastaan vähentävät.
kaiken mitä selostuksestasi ilmenee.Olen opiskellut nimenomaan valokuvaajan ja valokuvalaborantin ominaisuudessa linssiteoriaa lukion fysiikan kirjasta sekä asiantuntevan insinöörin johdolla ja laskenut Wikipediassa esitettyjä yhtälöitä.Olen nähnyt kaavioita linssirakenteista.Lukenut interferensistä etc.Mutta käytännön työssäni, kuten aiemminkin olen jo ilmaissut, olen huomannut vääristymää ainoastaan laajakulmaisilla linsseillä kameroissa, joissa ei ole mahdollista korjata ,suoristaa, perspektiiviä kallistettavan ja käännettävän etu- tai takalaudan avulla,joka on mahdollista palkkikameroissa ja joissakin, esim.mamya,keskikoon kameroissa.
No, käytinkö taas perspektiivi-sanaa väärin?Siis suoristaa linjoja esim rakennuksista.
Digikameroissa siis kenno vastaanottaa säteet väärin?
En ole insinööri,enkä teoreettisen tarkka missään asiassa.Ehkä ammattikuvaajan työssäni olen saanut kuvata vain sellaisilla kameroilla, joissa mainitsemasi virheet ovat optimaalisesti korjatut .Kuten olen jo sanonut ,paljaalla silmällä normaalioptiikalla en "lihomista" ole huomannut ja olen tosi paljon kuvannut,ammatissa n.35v, sekä yksityisille että yrityksille.
Oli kuitenkin hyvä, että jaksoit kirjoittaa näkemyksesi linsseistä.Ilmeisesti olet "aikuisen oikeasti" todella hyvin perillä asioista.
Jossain on lukenut ettei digillä tarvitse käyttää uv-suodatinta.Siksikö, että kenno suodattaa sinistä?
Kenno ei suodata mitään valoa ja "tarvitsee" on vähän hankala ilmaisu.
Rajallisen tilan takia rankasti pelkistäen:
Kenno ei suodata vaan - pikemminkin kenno "ylisäteilee" sinistä (jännite).
Esim. muistaakseni Canon 350D-ennon (n 5000K värilämpötilan valossa):
– punaiset pikselit ovat herkkiä n, 5500 – 9000
– vihreät pikselit ovat herkkiä n, 4500 – 9000
– siniset pikselit ovat herkkiä n. 3500 – 9500
Näitä silmälle osin näkymättömiä aaltopituuksia käytetään hyväksi tieteellisessä ja mm. tähtikuvauksessa.
"Jokapojan" kameroissa nämä herkkyydet on rajattu 4000 – 7000 K:n valon aaltopituuksia (näköaistia) vastaaviksi asentamalla kennon eteen suodatuslevy. Sittenkin jää vielä tuo purpura-aberraatio (varsinkin isoilla aukoilla) – ei riipu valovoimasta vaan käytetystä aukosta (pienempi aukko=vähemmän aberraatiota.
"Ursan" pojat sitten poistavat nämä suodatinlevyt kameroidensa kennon edestä saadaksensa kuvaan tähtien koko spektrin (IR). Tarkennus menee samalla "pieleen", mutta senkin voi korjata n. 0,8 mm lasilevyllä tai siirtämällä kennoa eteenpäin.
Sitten on vielä tämä "laittomuussuodatus" (X-ray/berylium) vallattomien poikien varalta.
UV- suodattimen mahdollinen vaikutus digikuvaan riippuu sen laadusta ja kameran suodatinlevystä (kannattaa kokeilla jos kuvassa näkyy taivasta).
Kaksi ylimääräistä lasipintaa heikentää aina kuvaa (vähenttää valoa ja aiheuttaa heijastuksia (varsinkin vastavalossa), mutta taivas saattaa kuvissa näyttää paremmalta.
Suurin (yleisin) hyöty UV-, Skylight- yms suotimista on se, että ne suojaavat etummaisen linssin kallista ja helposti vahingoittuvaa pinnoitusta. Digikameroissa näinollen tapahtuu ikäänkuin kaksinkertainen UV-suodatus, josta ei sinänsä lienne haittaakaan. Ja toisaalta niihin voi "maalata" ikiomia pehmeäpiirtoja yms. esim. saippualla.
Digikameroita varten on saatavissa myös "värittömiä" suodattimia etulinssin suojaksi.
"…ei ole mahdollista korjata ,suoristaa, perspektiiviä kallistettavan ja käännettävän etu- tai takalaudan avulla,joka on mahdollista palkkikameroissa ja joissakin, esim.mamya,keskikoon kameroissa."
—kyllä tuo (kallistamista vastaava) temppu onnistuu "kinollakin" kysymys on objektiiveista joissa on suuri kuvaympyrä ja joissa on ns tilt ja/tai shift siirtomahdollisuus (kallis mutta tarpeen mm. arkkitehtuurikuvauksissa).
— nyt on vaan niin, että kertomillasi tavoilla (kääntö/siirto) ei voi suoristaa (laajakulmille tyypillistä linjojen) vääristymää, niillä voi vain kallistaa kuvan suoria linjoja (= korjata perspektiiviä). Vääristymää voi korjata vain linsseillä ja kuvapinnan (kennon tai filmin) taivutuksella (pallopinta) – kuvapinnan tai objektiivin (etu tai takalaudan) siirto ei vaikuta vääristymiin eikä niiden korjaamiseen.
"No, käytinkö taas perspektiivi-sanaa väärin? Siis suoristaa linjoja esim rakennuksista."
Perspektiiviksi nimitetään yleisesti ilmiötä jossa yhdensuuntaiset linjat (t. niiden jatkeet) näyttävät kohtaavan kuvassa samassa pisteessä (vaakasuorat kohtaavat aina horisontilla).
Em. lisäksi puhutaan joskus myös väri-, koko-, sävy- (lämmin/kylmä), ilma- yms. perspektiiveistä.
Linjojen suoruudella (suoristamisella) ei ole mitään tekemistä perspektiivin kanssa. Jos kohteen suorat linjat eivät ole kuvassa suoria niin silloin on kysymys objektiivin (laatu)virheestä.
"Digikameroissa siis kenno vastaanottaa säteet väärin?"
—niinkin voisi sanoa jos verrataan näköaistiin (esim. kromaattinen aberraatio,
Kenno reagoi siis myös sellaiseen sähkömagneettiseen sätilyyn joka ei näy silmällä (mm. UV ja IR).
kts myös lisävastaus seur.
hyvästä vastauksesta
koska näköaisti on monimuotoisempi värien näkemisen suhteen.Enpä nyt taaskaan osaa vetää lukuja esiin näköaisti/filmimateriaali eikä se tässä taisi olennaisinta ollakaan.
Uumoilen vain,että digi tuo yllätyksen toisensa perään näennäisestä helppoudestaan huolimatta.
Selkokielisiä tekstejäsi,SE&O, on kiva lukea, vaikka ne väsyneenä pitääkin lukea kahteen kertaan.Ymmärrykseni hoi,äly älä jätä!
Kiitos vaivannäöstäsi.
"Kuinka paljon valokuva lihottaa?"
3½ painoindeksipykälää