Oletetaan mahdolliseksi tilanne,jossa
kansalainen A kertoo viranomaiselle aikomuksenaan
aiheuttaa taloudellisia pakotteita yllättävällä tavalla toiselle yksityishenkilölle B.
Asiaa suunnitteleva henkilö A haluaa pyytää asiassa myös viranomaistoimenpiteitä jotka tukisivat hänen näkemystään. A:n näkemyksen mukaan toimenpiteitä tulisi suunittella ja toteuttaa B:ltä salassa.
Yksityishenkilö B jota toimet koskisivat on pyytänyt puolestaan taloudellista apua
samaan aikaan viranomaisen rinnakkaisyksiköltä,jotka ovat olleet
myös asiasta keskenään kirjeenvaihdossa.
B ei ole fyysisesti sijoittunut tapaushetkellä niin että olisi yhdenkään viranomaisen
arvionnin lähettyvillä paitsi kirjeitse/puhelimitse.
Arvio B:stä tapahtuu A:n tiedonannon perusteella.
(Myöhemmin selviää että A on antanut asiassa totuudenmukaisen tiedon lisäksi myös olennaisella tavalla virheellistä tietoa. Virheellisen tiedon merkitys ei olle vähäpätöinen.)
Muutama kysymys jos joku osaisi antaa asiassa näkemyksen
1. Kysymys:
Missä tapauksissa tilanne katsotaan niin vaikeaksi että viranomainen ei ole velvollinen
informoimaan B:tä aiotuista pakkotoimenpiteistä
tätä kohtaan?
(Kommentti: Voisihan ajatella että mikäli viranomainen ottaisi vastaan myös kaiketi melko normaalin vastavuoroisuuden (Audiatur et altera pars) objektiivisuuden lisäämiseksi päätös voisi muuttua ennenkuin tavallaan joku ”painaa nappia” ja pakkotoimenpiteet käynnistyvät kansalaista vastaan aiheuttaen mahdollisesti myös haittatekijöitä.)
2. Kysymys:
Onko viranomaisella jotakin objektiivisuusprinsiippiä mikä lisäisi kansalaisten turvallisuutta niin että ”sourcerin”-informaatiovuodatusta ei sentää aivan faktana ryhdytä oikopäätä
kirjoittamaan ja suunnittelemaan sillä perusteella salattuja operaatioita antamatta rauhallista mahdollisuutta ensin toiselle osapuolelle turvata oikeudellinen asema niin että kansalaisemme voi tehdä sen normaalisti niin että realistiset viestimet ja resurssit ovat käytössä ja näin ollen voi realistisetsi puolsutaa itseään heti jo ennaltaehkäisynä?
(Kommentti:Onhan järkyttävää jos yhteikunnan pakkokoneistossa jotkut pääsevät ”painamaan nappia” ja koko systeemissä ei oikein ole turvajärjestelmää joka kriittisesti vielä tarkaistaisi että asiat ovat varmasti aiheellisia ennenkuin niinsanotusti ”painetaan nappia” ja koneisto käynnistyy. Pelottavaa kieltämättä jos ei mitään esikuntakontrollia ole vaan kenttäväki on saanut luvan hyökätä oman maun mukaan ilmna että erilupaa tarvitsee pyytää tai tiedon oikellisuutta tarkistaa tai ”sourcer”-lähteitä edes naaivilla tasolla ollenkaan epäillä.
3. Kysymys: (lisäkysymys)
Oletetaan mahdolliseksi tilanne, jossa sama A:n kertomus taltioidaan viranomaisen tulkitsemana. Viranomainen kirjoittaa muuten kirjoitusvirheettömässä asiakirjassaan
asiasisältöisesti seuraavaa ”A:n mielestä B:tä EI saa informoida asiasta etukäteen”
Viranomaisdokumentissa EI-sanan virkailija on kirjoittanut isolla ja lisäksi vahvennetulla
tekstityypillä (BOLD). Silmiinpistävyys on poikkeuksellisesti dokumenttisarjassa joka koskee asiaa.
Kombinaatioiden ääripäät lienevät karkeasti ottaen seuraavat
1. ääripää=virkailija on halunnut varmentaa että kukaan ei vahingossa ottaisi viranomaisorganisaatioista yhteyttä B:hen.
2. kyseessä on puhdas sattuma ja painovirhepaholainen,vahvennus ei tarkoita mitään
3. ääripää=virkailija ehkä haluaa tehdä laadukasta työtä (minkä voi jossain määrin olettaa korkeammasta objektiivisuudesta sanavalintojen perusteella verrattuna muiden virkailijoiden laatimiin asiakirjoihin samassa asiassa) ja on ehkä kuka tietää tuohtunut asiaan liityvästä subektiivisuudesta ja ehkä haluaa jättää jonkun
merkin jolla alleviivaa asiaa.
(näin romanttinen ja hupsu ajatus tietenkin on varmastkin tuomittava absurdiksi
Toisaalta vaihtoehto 1,jossa keskellä lausetta oleva ei-sana suurennetaan ja vahvennetaan on likimain yhtä järjetön. Samoin vaihtoehto 2 on kaiketi varsin epätodennäköinen. Täytyyhän silloin tehdä kaksi painovirhepaholaista peräjälkeen. Vaan ehkä asian selittää jokin muu vaihtoehto kuin yksikään näistä
spekulaatioista.)
kansalainen A kertoo viranomaiselle aikomuksenaan
aiheuttaa taloudellisia pakotteita yllättävällä tavalla toiselle yksityishenkilölle B.
Asiaa suunnitteleva henkilö A haluaa pyytää asiassa myös viranomaistoimenpiteitä jotka tukisivat hänen näkemystään. A:n näkemyksen mukaan toimenpiteitä tulisi suunittella ja toteuttaa B:ltä salassa.
Yksityishenkilö B jota toimet koskisivat on pyytänyt puolestaan taloudellista apua
samaan aikaan viranomaisen rinnakkaisyksiköltä,jotka ovat olleet
myös asiasta keskenään kirjeenvaihdossa.
B ei ole fyysisesti sijoittunut tapaushetkellä niin että olisi yhdenkään viranomaisen
arvionnin lähettyvillä paitsi kirjeitse/puhelimitse.
Arvio B:stä tapahtuu A:n tiedonannon perusteella.
(Myöhemmin selviää että A on antanut asiassa totuudenmukaisen tiedon lisäksi myös olennaisella tavalla virheellistä tietoa. Virheellisen tiedon merkitys ei olle vähäpätöinen.)
Muutama kysymys jos joku osaisi antaa asiassa näkemyksen
1. Kysymys:
Missä tapauksissa tilanne katsotaan niin vaikeaksi että viranomainen ei ole velvollinen
informoimaan B:tä aiotuista pakkotoimenpiteistä
tätä kohtaan?
(Kommentti: Voisihan ajatella että mikäli viranomainen ottaisi vastaan myös kaiketi melko normaalin vastavuoroisuuden (Audiatur et altera pars) objektiivisuuden lisäämiseksi päätös voisi muuttua ennenkuin tavallaan joku ”painaa nappia” ja pakkotoimenpiteet käynnistyvät kansalaista vastaan aiheuttaen mahdollisesti myös haittatekijöitä.)
2. Kysymys:
Onko viranomaisella jotakin objektiivisuusprinsiippiä mikä lisäisi kansalaisten turvallisuutta niin että ”sourcerin”-informaatiovuodatusta ei sentää aivan faktana ryhdytä oikopäätä
kirjoittamaan ja suunnittelemaan sillä perusteella salattuja operaatioita antamatta rauhallista mahdollisuutta ensin toiselle osapuolelle turvata oikeudellinen asema niin että kansalaisemme voi tehdä sen normaalisti niin että realistiset viestimet ja resurssit ovat käytössä ja näin ollen voi realistisetsi puolsutaa itseään heti jo ennaltaehkäisynä?
(Kommentti:Onhan järkyttävää jos yhteikunnan pakkokoneistossa jotkut pääsevät ”painamaan nappia” ja koko systeemissä ei oikein ole turvajärjestelmää joka kriittisesti vielä tarkaistaisi että asiat ovat varmasti aiheellisia ennenkuin niinsanotusti ”painetaan nappia” ja koneisto käynnistyy. Pelottavaa kieltämättä jos ei mitään esikuntakontrollia ole vaan kenttäväki on saanut luvan hyökätä oman maun mukaan ilmna että erilupaa tarvitsee pyytää tai tiedon oikellisuutta tarkistaa tai ”sourcer”-lähteitä edes naaivilla tasolla ollenkaan epäillä.
3. Kysymys: (lisäkysymys)
Oletetaan mahdolliseksi tilanne, jossa sama A:n kertomus taltioidaan viranomaisen tulkitsemana. Viranomainen kirjoittaa muuten kirjoitusvirheettömässä asiakirjassaan
asiasisältöisesti seuraavaa ”A:n mielestä B:tä EI saa informoida asiasta etukäteen”
Viranomaisdokumentissa EI-sanan virkailija on kirjoittanut isolla ja lisäksi vahvennetulla
tekstityypillä (BOLD). Silmiinpistävyys on poikkeuksellisesti dokumenttisarjassa joka koskee asiaa.
Kombinaatioiden ääripäät lienevät karkeasti ottaen seuraavat
1. ääripää=virkailija on halunnut varmentaa että kukaan ei vahingossa ottaisi viranomaisorganisaatioista yhteyttä B:hen.
2. kyseessä on puhdas sattuma ja painovirhepaholainen,vahvennus ei tarkoita mitään
3. ääripää=virkailija ehkä haluaa tehdä laadukasta työtä (minkä voi jossain määrin olettaa korkeammasta objektiivisuudesta sanavalintojen perusteella verrattuna muiden virkailijoiden laatimiin asiakirjoihin samassa asiassa) ja on ehkä kuka tietää tuohtunut asiaan liityvästä subektiivisuudesta ja ehkä haluaa jättää jonkun
merkin jolla alleviivaa asiaa.
(näin romanttinen ja hupsu ajatus tietenkin on varmastkin tuomittava absurdiksi
Toisaalta vaihtoehto 1,jossa keskellä lausetta oleva ei-sana suurennetaan ja vahvennetaan on likimain yhtä järjetön. Samoin vaihtoehto 2 on kaiketi varsin epätodennäköinen. Täytyyhän silloin tehdä kaksi painovirhepaholaista peräjälkeen. Vaan ehkä asian selittää jokin muu vaihtoehto kuin yksikään näistä
spekulaatioista.)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet seonnut. Menikö oikein?
Tästä on hyvä jatkaa. Tuleeko mitään muuta mieleen?