Kaksi vuotta sitten olin tapani mukaan leikkikentällä, kunnes joku outo, uusi olento tuli minua vastaan.
"Mikä sinä olet?" Kysyin.
"Ana" se sanoi
Nyökkäsin.
"Leikitään piilosta!"
minä lähdin piiloon anaa peläten.
Ja vaikka kuinka hyvin piilouduin, se aina löysi minut.
"Leiki kanssani!" se monkui.
"Leiki kanssani niin sinusta tulee kaunis ja laiha!"
"Jätä minut rauhaan ana!" huudan
"Olet lihava!! olet ruma!" se huutaa korvaani.
Ana pakottaa minut liikkumaan, se pakottaa minut oksentamaan.
Ana pakottaa minut katsomaan pillimehu purkin kyljestä kalori määrän.
Ana tahtoo minun kuolevan.
Ana haurastuttaa luuni, ja tekee minulle murtumia.
Ana saa läheiseni itkemään.
se kuiskailee kuinka ruma ja lihava olenkaan, ja katsoessani peiliin se saa minut näyttämään rumalta ja se saa vaatteeni näyttämään kauheilta päälläni.
En pysty istumaan, en pysty liikkumaan, en pysty syömään, koska ana sanoo niin!
"Anna armoa ana!"
Ana nauraa päin naamaani.
Ja vaikka kuinka piiloudun, ana löytää minut aina.
Ana ei anna periksi.
Täyä helvettiä on jatkunut kaksi vuotta.
Olen vain laihtunut, ja laihtunut.
Minut on laitettu monta kertaa nenä-mahaletkuun ja se sattuu.
En voi enää istua tuolilla, sillä minulla ei ole takapuolta.
Kerran kun kaaduin, jalkani murtui.
Anoreksia tekee minustaa heiveröisen ja sairaan.
Én jaksa kirjoittaa enemmän.
jatkan joskus.
Ajatusten vaihtoo?
"Mikä sinä olet?" Kysyin.
"Ana" se sanoi
Nyökkäsin.
"Leikitään piilosta!"
minä lähdin piiloon anaa peläten.
Ja vaikka kuinka hyvin piilouduin, se aina löysi minut.
"Leiki kanssani!" se monkui.
"Leiki kanssani niin sinusta tulee kaunis ja laiha!"
"Jätä minut rauhaan ana!" huudan
"Olet lihava!! olet ruma!" se huutaa korvaani.
Ana pakottaa minut liikkumaan, se pakottaa minut oksentamaan.
Ana pakottaa minut katsomaan pillimehu purkin kyljestä kalori määrän.
Ana tahtoo minun kuolevan.
Ana haurastuttaa luuni, ja tekee minulle murtumia.
Ana saa läheiseni itkemään.
se kuiskailee kuinka ruma ja lihava olenkaan, ja katsoessani peiliin se saa minut näyttämään rumalta ja se saa vaatteeni näyttämään kauheilta päälläni.
En pysty istumaan, en pysty liikkumaan, en pysty syömään, koska ana sanoo niin!
"Anna armoa ana!"
Ana nauraa päin naamaani.
Ja vaikka kuinka piiloudun, ana löytää minut aina.
Ana ei anna periksi.
Täyä helvettiä on jatkunut kaksi vuotta.
Olen vain laihtunut, ja laihtunut.
Minut on laitettu monta kertaa nenä-mahaletkuun ja se sattuu.
En voi enää istua tuolilla, sillä minulla ei ole takapuolta.
Kerran kun kaaduin, jalkani murtui.
Anoreksia tekee minustaa heiveröisen ja sairaan.
Én jaksa kirjoittaa enemmän.
jatkan joskus.
Ajatusten vaihtoo?
Vastaukset 4
Vanhimmat
olen kuullut tuon aikasemminkin jossain, ehkä hieman erisanoilla. mutta en ihmettelle. minusta tuntuu samalta. lähdin leikkiin mukaan. minua hän pyysin pitämään kädestä kiinni ja juoksemaan kilpaa. välillä pyörimään. mutta en voinut päästää kättäni irti, hän oli ainut tukeni. enää ainut ystäväni. ainut johon luotin. häntä minä rakastan. olet koko maailmani vieläkin, vaikka päästin sinusta irti ja kaaduin. romahdin, mutta siskosi tuli ja lohdutti minua. hän kertoi nimekseen bulimia. tartuin rohkeasti taas tuntemattoman käteen. nyt emme juosseet. pakotit minun piiloon. että saimme leikkiä rauhassa. ilman kenenkään muun sääntöjä. sinun säännöilläsi. sinä tuhosit minut. sinua minä vihaan. mutta en uskalla päästää irti. olen riippuvainen. tahdon päästä sinusta irti mutta en pääse. olen riippuvainen ruuasta, kilomerteistä, oksentamisesta, huumeista, viinasta. ennen olin kilometreistä, kiloista, senteistä ja liikunnasta, syömättömyydestä. minä viillän ja poltan ketjussa. olen mykkä. olen väsynyt. lihonnut entisestä. arpinen kyllästynyt tyttö. joka tahtoisi taas tanssia ja oman lapsen. sinun takiasi olen menettänyt kaksi lasta. kiitos kiitos. että olemme leikkineet tätä jo kohta kahdeksan vuotta. kiitos siitä että puolet elämästäni on mennyt sinuun. kiitos että olet paras kaverin. muut eivät enää jaksaneet.
Ana ei päästä irti.
Analla on laihat käsivarret jolla se tahtoo kuristaa minut kuoliaaksi.
Siskojensa Ortoreksian ja Bulimian kanssa ne järjestivät hirttoköyden joka on vienyt maailman kauniit naiset piiloon ja leikkikentälle.
Osastoille ja hautaan.
Ne ovat armeija normaalia elämää vastaan.
Aloitin eilen taas oksentelemaan!
Se vaan tapahtu.
Osastolla huomattiin, ja mua pelottaa sikana.
Oksentelin tänään, ku pääsin himaan.
Oksentelen varmaan huomennakin.
Haluan kuolla.
Itsellänikin on syömishäiriö, bulimia ollut jo yhdeksän vuotta ja olen ollut sen takia niin mielisairaassa kuin ns. tavallisessakin sairaalassa. Kuukautisetkin ovat jo loppuneet, ja tuntuu oikeasti melkein kokoajan ettei kukaan ymmärrä minua.
Mutta hei, asiasta toiseen. Koen tämän aiheen olevan lähellä minua, siksi teen radiodokumentin aiheesta päättötyökseni ammattikoulussa. Jos sinusta tuntuu, että haluaisit auttaa minua kertomalla anonyymisti kuinka sairastuit, jne, omin sanoin ja tottakai anonyymisti, niin kirjoita mulle osoitteeseen
[email protected]
Niin, ja mielellään otan muutakin postia vastaan, tavallaan on mukava kirjoitella jonkun kanssa joka tietää mistä puhun ja ymmärtää sen.