Jumala ei kuitenkaan hylännyt kansaa, vaan valitsi profeettansa yleensä vähäpätöisistä ihmisistä ja valtarakenteiden ulkopuolelta kirkastamaan Hänen tahtoaan. Hyvin usein Jumalan tahdon seuraajat joutuivatkin törmäyskurssille valtaa pitävien turmeltuneiden papiston ja kuninkaiden kanssa.
Samoin kävi Jeesukselle, joka joutui ilmiriitaan papiston ja aikansa seurakunnan kanssa:
”Voi teitä, te fariseukset, kun te rakastatte etumaista istuinta synagoogissa ja tervehdyksiä toreilla! Voi teitä, kun te olette niinkuin merkittömät haudat, joiden päällitse ihmiset kävelevät niistä tietämättä!"
Silloin eräs lainoppineista rupesi puhumaan ja sanoi hänelle: "Opettaja, kun noin puhut, niin sinä häpäiset myös meitä".
Mutta hän sanoi: "Voi teitäkin, te lainoppineet, kun te sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja ettekä itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin! Voi teitä, kun te rakennatte profeettain hautakammioita, ja teidän isänne ovat heidät tappaneet! ” (Luuk. 11:43-48)
Koko Jeesuksen toiminta perustuikin suoraan toimimiseen valtarakennelmien ja seurakuntien ulkopuolella. Jeesus kritisoi rankasti aikansa ”totuuden patsaita ja perustuksia” ja Jeesuksellekin suututtiin pahanpäiväisesti. Seurakuntien muodostama papistohan oli lopulta Jeesuksenkin murhahankkeen takana.
Mitään joukko-oppia tai ihmisestä riippuvaa Jumalan armon välitystä ei Jeesus koskaan opettanut. Jeesuksella oli itsellään suora yhteys Isä-Jumalaan ja siksi Jeesus kykeni parantamaan sairaita ja antamaan ihmisille syntejä anteeksi suoraan:
” En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 5:30)
Tähän suoraan yhteyteen Isän kanssa Jeesus halusi opetuslapsensakin ja rukoili että Isä-Jumala kirkastaisi heille sen tien: ” Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat YHTÄ NIINKUIN MEKIN.” (Joh. 17:11)
Tämän vuoksi Jeesus oli jo aiemmin kehottanut opetuslapsiaan etsimään Jumalan valtakuntaa ja Hänen tahtoaan. Nämä mainitaan saman arvoisina samassa lauseessa koska Jumalan valtakunnalla Jeesus tarkoitti sitä tilaa, jossa ihminen kuulee suoraan Jumalan tahdon. Jeesus halusi että opetuslapset pääsisivät siihen samaan suoraan Jumalan kuulemiseen, jossa Jeesus jo oli. (Matt. 6:33 Luuk. 12:31) Jeesus tunsi kirjoitukset ja uuden liiton lupaukset, jotka ovat unohtuneet monilta nykypäivän kristityiltä. Kyse oli tästä:
Jer. 31:33-34
"Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini HEIDÄN SISIMPÄÄNSÄ, kirjoitan sen HEIDÄN SYDÄMEENSÄ. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
--> Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!'
--> Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään."
Tästä Samasta kirjoittaa Paavali:
Hepr. 10:16-21
”Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä. Ja sitten: -- Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista. Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria. Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkein pyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon -- hänen ruumiinsa -- kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone.”
Suora tie Jumalan luokse on siis Raamatun mukaan auki kaikille. Ketään ihmistä ei enää Jeesuksen lisäksi tarvita ihmisen ja Jumalan väliin, vaan jokainen voi turvautua Jumalaan suoraan oman sydämensä kautta.
Alkuseurakunnan aikana ei kristityillä ollut myöskään minkäänlaista keskushallintoa, vaan tällöin luotettiin suoraan Pyhän hengen johdatukseen ja sitä kautta Jeesukseen itseensä. Seurakuntaa ei määritelty tarkasti koskapa Jeesus oli itse sanonut: ”missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä." (Matt. 18:20)
Jeesus kuitenkin varoitti myös lammasten vaatteissa esiintyvistä susista, jotka eivät laumaa säästä. (Matt. 7:15) Myös Paavali sanoi tietävänsä että hänen Efesoksesta lähtönsä jälkeen noin tapahtuu:
”lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa. ” (Ap. t. 20:29-30)
Saatana on siis toiminut samalla tavalla susina lammasten paimenena jo alkuseurakunnan ajoilta lähtien tehdäkseen tyhjäksi Jumalan työn että ihminen pelastuu vain yksin omakohtaisesta uskosta Jeesukseen. Saatanan toimintatapa on ollut selvä jo alusta alkaen; Jumalan seuraamisen sijaan, se on eksyttänyt uskovaiset seuraamaan ihmisiä tai ihmisten muodostamaa joukkoa.
Erilain opettavia seurakuntia muodostuikin jo hyvin varhain. Kristinuskon varhaisimmat säilyneet dokumentit, Paavalin kirjeet, olivat alunperin kaikki vastauksia eri seurakuntien hyvin erilaisiin tilanteisiin. Jo Paavali joutuikin nuhtelemaan langenneita seurakuntia. Esimerkiksi Galattalaisille Paavali käyttää jopa rankkaa kieltä näitä nuhdellessaan:
” Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” (Gal. 3)
Silti saman kirjeen saman luvun loppu samalle langenneelle seurakunnalle kuuluu:
”te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Gal. 3:26-28)
Jos Paavali kirjoittaisi vanhoillislestadiolaisille tänä päivänä, niin tekstin sävy olisi varmasti hyvin samansuuntaista kuin galatalaisille. Voisin hyvin kuvitella Paavalin kirjoittavan vanhoillislestadiolaisille samaan sävyyn, ettei Kristuksessa ole vanhoillislestadiolaista, helluntailaista, herännäistä ja babtistia, vaan kaikki ovat uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Ei voi kuin rukoilla vanhoillislestadiolaisten itsensä puolesta että he löytäisivät omien lakiensa alta takaisin tielle, jossa ei tarvita valtakuntajumalaa epäjumalaksi, vaan missä sovitukseen riittää Jeesus yksin.
Samoin kävi Jeesukselle, joka joutui ilmiriitaan papiston ja aikansa seurakunnan kanssa:
”Voi teitä, te fariseukset, kun te rakastatte etumaista istuinta synagoogissa ja tervehdyksiä toreilla! Voi teitä, kun te olette niinkuin merkittömät haudat, joiden päällitse ihmiset kävelevät niistä tietämättä!"
Silloin eräs lainoppineista rupesi puhumaan ja sanoi hänelle: "Opettaja, kun noin puhut, niin sinä häpäiset myös meitä".
Mutta hän sanoi: "Voi teitäkin, te lainoppineet, kun te sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja ettekä itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin! Voi teitä, kun te rakennatte profeettain hautakammioita, ja teidän isänne ovat heidät tappaneet! ” (Luuk. 11:43-48)
Koko Jeesuksen toiminta perustuikin suoraan toimimiseen valtarakennelmien ja seurakuntien ulkopuolella. Jeesus kritisoi rankasti aikansa ”totuuden patsaita ja perustuksia” ja Jeesuksellekin suututtiin pahanpäiväisesti. Seurakuntien muodostama papistohan oli lopulta Jeesuksenkin murhahankkeen takana.
Mitään joukko-oppia tai ihmisestä riippuvaa Jumalan armon välitystä ei Jeesus koskaan opettanut. Jeesuksella oli itsellään suora yhteys Isä-Jumalaan ja siksi Jeesus kykeni parantamaan sairaita ja antamaan ihmisille syntejä anteeksi suoraan:
” En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 5:30)
Tähän suoraan yhteyteen Isän kanssa Jeesus halusi opetuslapsensakin ja rukoili että Isä-Jumala kirkastaisi heille sen tien: ” Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat YHTÄ NIINKUIN MEKIN.” (Joh. 17:11)
Tämän vuoksi Jeesus oli jo aiemmin kehottanut opetuslapsiaan etsimään Jumalan valtakuntaa ja Hänen tahtoaan. Nämä mainitaan saman arvoisina samassa lauseessa koska Jumalan valtakunnalla Jeesus tarkoitti sitä tilaa, jossa ihminen kuulee suoraan Jumalan tahdon. Jeesus halusi että opetuslapset pääsisivät siihen samaan suoraan Jumalan kuulemiseen, jossa Jeesus jo oli. (Matt. 6:33 Luuk. 12:31) Jeesus tunsi kirjoitukset ja uuden liiton lupaukset, jotka ovat unohtuneet monilta nykypäivän kristityiltä. Kyse oli tästä:
Jer. 31:33-34
"Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini HEIDÄN SISIMPÄÄNSÄ, kirjoitan sen HEIDÄN SYDÄMEENSÄ. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
--> Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!'
--> Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään."
Tästä Samasta kirjoittaa Paavali:
Hepr. 10:16-21
”Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä. Ja sitten: -- Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista. Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria. Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkein pyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon -- hänen ruumiinsa -- kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone.”
Suora tie Jumalan luokse on siis Raamatun mukaan auki kaikille. Ketään ihmistä ei enää Jeesuksen lisäksi tarvita ihmisen ja Jumalan väliin, vaan jokainen voi turvautua Jumalaan suoraan oman sydämensä kautta.
Alkuseurakunnan aikana ei kristityillä ollut myöskään minkäänlaista keskushallintoa, vaan tällöin luotettiin suoraan Pyhän hengen johdatukseen ja sitä kautta Jeesukseen itseensä. Seurakuntaa ei määritelty tarkasti koskapa Jeesus oli itse sanonut: ”missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä." (Matt. 18:20)
Jeesus kuitenkin varoitti myös lammasten vaatteissa esiintyvistä susista, jotka eivät laumaa säästä. (Matt. 7:15) Myös Paavali sanoi tietävänsä että hänen Efesoksesta lähtönsä jälkeen noin tapahtuu:
”lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa. ” (Ap. t. 20:29-30)
Saatana on siis toiminut samalla tavalla susina lammasten paimenena jo alkuseurakunnan ajoilta lähtien tehdäkseen tyhjäksi Jumalan työn että ihminen pelastuu vain yksin omakohtaisesta uskosta Jeesukseen. Saatanan toimintatapa on ollut selvä jo alusta alkaen; Jumalan seuraamisen sijaan, se on eksyttänyt uskovaiset seuraamaan ihmisiä tai ihmisten muodostamaa joukkoa.
Erilain opettavia seurakuntia muodostuikin jo hyvin varhain. Kristinuskon varhaisimmat säilyneet dokumentit, Paavalin kirjeet, olivat alunperin kaikki vastauksia eri seurakuntien hyvin erilaisiin tilanteisiin. Jo Paavali joutuikin nuhtelemaan langenneita seurakuntia. Esimerkiksi Galattalaisille Paavali käyttää jopa rankkaa kieltä näitä nuhdellessaan:
” Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” (Gal. 3)
Silti saman kirjeen saman luvun loppu samalle langenneelle seurakunnalle kuuluu:
”te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Gal. 3:26-28)
Jos Paavali kirjoittaisi vanhoillislestadiolaisille tänä päivänä, niin tekstin sävy olisi varmasti hyvin samansuuntaista kuin galatalaisille. Voisin hyvin kuvitella Paavalin kirjoittavan vanhoillislestadiolaisille samaan sävyyn, ettei Kristuksessa ole vanhoillislestadiolaista, helluntailaista, herännäistä ja babtistia, vaan kaikki ovat uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Ei voi kuin rukoilla vanhoillislestadiolaisten itsensä puolesta että he löytäisivät omien lakiensa alta takaisin tielle, jossa ei tarvita valtakuntajumalaa epäjumalaksi, vaan missä sovitukseen riittää Jeesus yksin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin teille kaikki muukin tarpeellinen sen ohessa annetaan.
Etsikää ensin Jumalan VALTAKUNTAA.
Ei tarkoita vl-yhteisöä, ei todellakaan.
Evankeliumia puhtaasti saarnataan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.
Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. Ef. 2: 19 - 22
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Room. 10: 17
Jumalan sana ei voi olla ilman Jumalan kansaa. Martti Luther.
ja vl.järjestön säännöillä?
"Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt"
antamaan anteeksi. Anteeksiannon velvoitetta toistetaan läpi Raamatun. Mainitsemasi raamatunlause ei tietenkään tarkoita, että synnit saisi jättää antamatta anteeksi. Päinvastoin Jeesus siinä korostaa anteeksiannon merkitystä kertomalla, mitä seurauksia lähimmäisillemme on siitä, ettemme anna heille anteeksi: pidämme heitä sidottuina synteihinsä.
egon voisivat unohtaa.