Miksi olen erakko?
Enkö osaa olla ystävä?
Onneksi voitin lotossa 2 000 000
joten talous on kunnossa.
Enkö osaa olla ystävä?
Onneksi voitin lotossa 2 000 000
joten talous on kunnossa.
Miksi olen erakko?
Mattika
282028
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Lontoon Jorman (myös rahapelimiljonääri 60v) tavoin *sielunkumppania* itsellesi, eikä kukaan muu kelpaa?
Se jätkä oli lähtenyt paremman elämän perään Austraaliaan -69, niikuin monet muutkin köyhyyttä ja työttömyyttä pakoon.
Hyvä että voitti mutta onkohan nyt onnellisempi.
Olisin pimahtanu lopullisesti, ellen olisi päässyt välillä metsiin tai vesille.
Mainio tzoukki tuo sinun lotterivoitto. Itse äkillisessä milenhäiriössä menin sököpöytään.
Nyt minunkin posassa soi ns. tummasävyinen blues.
Ja hyvä niin - rikasta huolettaa sijoitusonkelmat.
Nyt rupee Mattika ovikellosi kilkattamaan ja sähköpostisi ratkeaa saumoistaan,postilaatikko tippuu maahan liiasta painosta.Tunkee naista joka laidalta.Valitsemaan vaan.Vilpittömiä naisia,rakastavat sinua ihan sydämellisen luonteesi vuoksi.
kiteytetty suomalaisnainen tuossa, sinun analyysissä.
Noin minäkin asian näen miehenä.
En nyt tiiä,vitsihän se.Surullinen vitsi.
Eihän kirjoittaja puhunut mitään kansallisuuksista tässä "analyysissä". Suomi on täynnä eri kansallisuuksia edustavia naisia. Kirjoittaja voi tarkoittaa naisia noin yleensä. Se miten sinä "näet asian miehenä" on kokonaan toinen juttu.
Olin nuori ja onnellinen mennessäni naimisiin 1970. Aloitin tiiviin opiskelun ja melko pian huomasin olevani yksin. Mieheni kävi töissä, ei viihtynyt kotona, kun minulla oli aina lukemista.
Harvoin pystyin irrottautumaan niin paljon, että olisin oikeasti kyennyt rilluttelemaan hänen kanssaan.Rahaakin oli niukasti, opintolainaa piti käyttää harkiten.
Väärät ihmiset väärässä suhteessa, sellainen saldo siitä avioliitosta.
Tämän jutun jälkeen seurasi muutama muu pettymys miessuhteissa. Enempää ei ole tarvittu siihen,että en enää uskalla kuvitellakaan löytäväni oikeaa kylkiluutani, ehkä sellainen on jossain? Haluaisin kyllä kovasti! En ole mielestäni ilkeä, pahansuopa, tyhmä, ruma tai mitenkään muutenkaan alisuoriutuja.
Neuvoisitteko mitä tekisin tutustuakseni vielä mukavaan kunnon mieheen? Pudotanko nenäliinan jonnekin, kaadunko yks`kaks liukkaalla kadulla vai mitä yhtä uskottavaa? Kertoisitteko ainakin omia kokemuksianne!
Voithan vilkuilla miehiä vaikka kaupan kassalla, periaatteessa ihan missä vaan.Minullakin monta epäonnistunutta suhdetta (avio- ja muuta), mutta en pidä mitenkään mahdottomana ,että löytäisin sen hyvän kaverin vaikka yhtäkkiä yllättäen, koska en ole minäkään ilkeä,ruma enkä tyhmä.Ainakaan ei kannata surra menneitä. Kyllä ne unohtuvat ajan kanssa.Minä olen jopa alkanut huomata (ja tiedän miksi),että kivannäköisiä sopivanikäisiä miehiä on oikeasti olemassa,ja ne saattavat luoda katseen,jopa montakin, minuun päin. Se oli aika kiva huomio tässä taannoin - en pitkiin aikoihin edes nähnyt sellaisia missään. Elämä on kummallista.
Jos asut PK-seudulla ei hyvältä näytä. Hyppää junaan ja ota menolippu Vaasaan tai Kuopioon, niin eiköhän laadukkaita miehiä ala ilmestyä näköpiiriisi.
Somerolla on eniten miehiä suhteessa naisiin. En muista lukuja, mutta voisit lähteä iltapäivätansseihin keskiviikkoisin Teeriharjulle. En ole itse käynyt katsomassa, miltä siellä nämä suhdeluvut näyttävät käytännössä. Itse olen tavannut tärkeät mieheni opiskelijariennoissa, kansainvälisessä konferenssissa, ystävän häissä, vastaamalla kontakti-ilmoitukseen lehdessä ja kurssilla. Varatut eivät ole kiinnostaneet. Oma kokemukseni on, että yhtäkkiä vain tupsahtaa eteen, ei etsimällä.
Piti ihan käyvä kartalta katsoo reittiä. Josko olisi lähteny päivätantsuloihin. Tulin siihen tulokseen, et olkoo ne vapaat miehet edelleenkin
siel jumalan selän takana;) Jos mie sinne asti lähtisin ajelee, vois mennä yötanssit siin samas.
Jospa yrkenis ens vähän lähemmäksikin menee;)
Kiitos hyvät immeiset vastauksistanne, mieleni ilahtui!
Olin oman elämän kirjoituskurssilla K-kaupungissa kaksi päivää lähiopetuksessa ma-ti. Kurssi alkoi syyskuussa, vielä on yksi 2-pv tapaaminen maaliskuun alussa, ja sitten vielä Kulttuuriseminaarin muodossa kaksi päivää toukouussa Kukanpäivän aikaaan.
Yhtenä viimeisimpänä ajatuksena oli kuvitella itselleen symboli, satu tai jokin muu tärkeä hahmo.
Minulle tuli ensimmäisenä mieleeni Peter Pan - satu pojasta, joka ei halunnut aikuistua. Tai oliko niin , että hän ei pystynyt aikuistumaan - ehkä lapsuudenkokemustensa takia? Vai miten lienee? Wendy ja Kapteeni Koukku - Mietinpä niitäkin!
Nyt kurssin jälkeen koen itseni Petra Paniksi. Ymmärtäisiköhän edes joku?
mainoksia olen nähnyt ja olen ajatellut osallistuakin. Toistaiseksi olen nauttinut tästä eläkeläisen vapaudesta ja pitänyt kalenterini melko puhtaana. Onko hyvä kurssi?
Sä oot varmaan hemmetin huonoa seuraa.Ei sivistystä,kielitaitoa,ulkonäköä ja vielä haiset pahalle.Mee korkeasaareen,siellä teitä on muitakin.
Otatko vielä yhteyttä, terv. Hilkka
mukavampaa elää omasasa taloudessa,ilman sitä rikasta miestä.
En halua,että mies arvostelee minua ja kehuu muita naisia,mitä minä sellaisella miehellä tekisin.
En ottas edes lottovoittajaa,jos ei ole sydämeltään sivistynyt.
jaa..
Hyvä Petra Pan,
Laita vaan itsesi likoon, yritys ja taas uus' yritys. Näin vaan harjaannut kaikenlaisten tapausten varalle ja osaat suhtautua sitten siihen oikeaan ja sopivaan kandidaattiin. Minusta loppujen lopuksi tässä elämän vaiheessa se 'haku' on kaikkein hauskinta. Kun vain säilyttää pilkkeen silmäkulmassa ja huumorin puheessa. Älä lannistu pienistä puutteista.
Erakko voit olla, lottovoitto joko on tai sitten ei?
Minä olen erakko vapaaehtoisesti, menee viikko että en edes puhu kenenkään kanssa, korkeintaan pakolliset kaupan kassalla.
En kärsi erakoitumisestani koska tämä on vapaaehtoista.
Yksi ystäväkin on,(siis kenet luen ystäväksi), onneksi asuu eri puolella Suomea joten ei ole riesaksi asti.
Olen ihan hyvän näköinen ja tapainen 60 nainen.
En ole ujo enkä arka, tilanteen vaatiessa hallitsen smal talkinkin.
Kissa on, siitä on seuraa, lisäksi seurailen mökilläni lintuja ja oravia ikkunasta.
Keskustassa oleskele asunnollani, luen, katselen telkkaria, surffailen netissä.
Käyn joskus kävelyllä, talvella ei oikein huvita kun inhoan kylmää.
Matkustelen paljon, otan yhden hengen huoneen, en kaipaa seuraa.
Olen miettinyt miksi en välitä ihmisistä, tuntuu että on jo kaikki sanottu ja kuultu.
Ihmettelen ikäisiäni naisia, heissä on osa oikeita puhekoneita, suu käy jatkuvasti.
Sellaisen kanssa kun on 15 min. niin korvat soi.
sano!
ole onnellinen voitostasi.vaikka eihän se raha kumppanuutta jalämpöätuo .päin vastoin .onnenonkijoita saat varoa .luo itsellesihyvä olo .toteuta haaveitasija tee asioita mistä pidät.hemmottele itseäsija nauti elämästä. jospa se oikea rehellinen ja lämmin kumppani vielä löytyy ja saatte yhdessä nauttia onnenpotkustasi.pidän peukkuja puolestasi. t.yksin.mummi 62v.
oikeasti kaipaakaan ystävää, vai kuinka? oletko ollut aina erakko, vai muuttiko raha sinua, vai miksi siitä mainitset?
En halua sinun rahojasi,itse tulen toimeen omillani,mutta sydänystävää kaipaan
Miksi en pääse eroon muijastani?
Reilun vuoden aikana olen köyhtynyt 6-numeroisen summan euroja mutta sekään ei auta!
Kahden miljoonan menetykseen minulla ei oikeastaan ole varaa.
Nappaapa tuosta viestistäsi kopio ja kerro reilusti olevasi juuri tuo nimimerkki ja etsineesi tulevaisuuden erakkomajaasi jo pitkään.
Eiköhän se siitä...:DD
(kyl mää ny vitsin ymmärsin)
Jos rahaa on etkä ole mykkä, luulisin, että erakoitumisen ongelmat poistuvat hetkeksi, kun alat kylvää lottovoittoa ympärillesi. Jos haluat pitää rahasi, on parasta jatkaa erakoitumista. Vitsi on kuusikymppisen erakon kysymys: enkö osaa olla ystävä. Vastasit jo, kuten myös siihen, miksi olet erakko.
valitse kumppania rahan takia.
Tärkeintä on että kumppania itse on "kultakimpale".
Elän omillani ja samaa toivon toiselta,hellyyttä voimme jakaa toisillemme vaikka kuinka paljon.