Sanonpahan vaan.
Minusta pitää olla ihmisiä ympärillä.
Yksinäinen vanhuus on helvetti.
millainen on onnellinen vanhuus
Aati H K
24
1439
Vastaukset
- Hertta2009
Kyllähän me ihmiset voimme antaa paljon toinen toisillemme.
Jo pelkkä läsnäolo riittää.Mutta---siinä se vaikeus onkin,jos ei ole ihmisiä joiden luokse mennä,tai kutsua kotiinsa.
Yleensä,uskon,että jos ihminen on estynyt ja arka,hän ei uskalla lähestyä vieraita ihmisiä!
Minä olen niin seurallinen,että saatan jutella ihan vieraiden ihmisten kanssa.Siinä kyllä laittaa itsensä alttiiksi ja saakin joskus nenilleen.
Hakeudu ihmisiin se on sen väärtti! Kaupassa joku sana,busseissa---rapussa!
Ja onhan tämäkin kontakteja :) Öitä!- Ei Yksinäinen**
Maaseudulla naapurit ovat tuttuja ja varmasti mukavia ja auttavia, siellä ei turhaa niuhoteta.
Kaupungeissa ja asutuskeskuksissa on yhteistä harrastusta ja ruokailua vanhuksille, ja hintakin on edullinen.
Itsestä kiinni jos ei hakeudu joukkoon mukaan yhteisiin toimintoihin, ainakin kerran viikossa on jotain jokapuolella Suomea.
Kun on netti voi sieltä hakea oman paikkakunnan nimellä, ja saada tietoon kaikenlaista yhteistä toimintaa, virkistystä ja yhdessäolon eri muotoja, hyödyntäkää nettiä... sieltä on hyvä alkaa etsimään ja löytämään.
Kuin omalta kohdalta, yksi on yhtä mieltä toinen toista.
Mutta omalta kohdaltani voin vain sanoa että se on muotoutunut ajan saatossa juuri sellaiseksi kuin se nyt on.
Kaikki turha on jäänyt taakse ja elämä on kiireetöntä tasaista eteenpäin menoa. Liikaa ei ole mitään eikä liian vähänkään, sillä viihdyn yksinkin mainiosti.
Yksin ei kenenkään tarvitse olla, jos se on rasite, onhan nykyään kaikemmoisia ystävän palveluita ilmaisiakin.
Täältäkin saa mainiota ystäväseuraa kunhan kirjoittelee vaan ja ottaa yhteyttä ja on monta muutakin kanavaa josta löytyy seuraa.- Maalaismies*
Niin, melkein hävettää sanoa, että olen onnellinen, onnellisempi kuin koskaan nuorempana. Ei minulla suuria rikkauksia ole, riittävästi kuitenkin, asunto ja ruokaa, perhe... Terveyttäkin on tyydyttävästi.
Miinuspuolella ei ole mitään ellei surkuttele maailman tilannetta. Enkä minä sitäkään surkuttele, vaikka tarkoin seuraan mitä maailmalta tiedotetaan. Sekin on tavallaan onnea, että asioista kerrotaan, pahoistakin.
Sitten on tämä henkilökohtainen vapaus kulkea ja kirjoitella tähänkin palstaan. Puskista sataa välillä kiviä niskaan, mutta muistuttahaan sekin pahasta maailmasta, niin että kiitos siitäkin!- sinäkin tuot
muistutuksen pahasta maailmasta!!!
- tepposet
Juuri 70-ylittäneenä voin vain toivoa tulevan vanhuuteni poikkeavan mahdollisimman vähän nykyisestä olotilasta.
Siis toivomus!
Elintoiminnot kuitenkin väistämättä hiipuvat.
Ennen vanhuutta, lähtö "saappaat jalassa".
Jos mahdollista ilman omaa jouttamista.- Hertta2009
Ulkoilun jälkeen tuntuu onnelliselta saada syödä.
Sitten istua TV-tuoliin ja antaa lämmön virrata jäseniin.Pari hyvää kirjaa odottamassa lukijaa,ja vaikka pienet torkut!
Enempää onnea en tällä hetkellä tiedä!
Uppsalan sairaalaa taidan katsoa jos pysyn hereillä :) Hertta2009 kirjoitti:
Ulkoilun jälkeen tuntuu onnelliselta saada syödä.
Sitten istua TV-tuoliin ja antaa lämmön virrata jäseniin.Pari hyvää kirjaa odottamassa lukijaa,ja vaikka pienet torkut!
Enempää onnea en tällä hetkellä tiedä!
Uppsalan sairaalaa taidan katsoa jos pysyn hereillä :)kun on katto päänpäällä ja lämmintä ,ruokakin on riittänyt .
En olilisi uskonut, että saan nauttia vielä "tässä iässä" elämästä! Ja taas 4viikon päästä yksi vuosi on lisää.
Nuorena ajattelin, että saadaan mieheni kanssa nauttia yhdessä vanhuuden päivistä, mutta ei aina mene niin kun on haaveillut.
Yksinäisyyttä en ole koskaan potenut.
Ulkona Jerryn kanssa olen saanut paljon "hyvänpäivän tuttuja" ja samalla saan kieliharjoituksiakin ,koska täkäläiset eivät puhu Suomea.
Suomalaiset täällä ovat jo vanhempaa ikäluokkaa koska ovat tulleet tänne jo nuorena "työn perässä" ,ja heitä kuolee,niin että meidänkin eläkeläisissä on keskiikä aika korkea .
Itse tulin jo täytetyäni 52v ,kaikki sukulaiseni on täällä, isänikin on tänne haudattu .
Herttalta kysyisin ,otatko ihan pennun vai,jo opetetun koiran.Niitäkin on paljon hyviä jotka on jostain syystä täytynyt antaa pois.
Minä kannattaisin sellaista.- Hertta2009
ullamirjami kirjoitti:
kun on katto päänpäällä ja lämmintä ,ruokakin on riittänyt .
En olilisi uskonut, että saan nauttia vielä "tässä iässä" elämästä! Ja taas 4viikon päästä yksi vuosi on lisää.
Nuorena ajattelin, että saadaan mieheni kanssa nauttia yhdessä vanhuuden päivistä, mutta ei aina mene niin kun on haaveillut.
Yksinäisyyttä en ole koskaan potenut.
Ulkona Jerryn kanssa olen saanut paljon "hyvänpäivän tuttuja" ja samalla saan kieliharjoituksiakin ,koska täkäläiset eivät puhu Suomea.
Suomalaiset täällä ovat jo vanhempaa ikäluokkaa koska ovat tulleet tänne jo nuorena "työn perässä" ,ja heitä kuolee,niin että meidänkin eläkeläisissä on keskiikä aika korkea .
Itse tulin jo täytetyäni 52v ,kaikki sukulaiseni on täällä, isänikin on tänne haudattu .
Herttalta kysyisin ,otatko ihan pennun vai,jo opetetun koiran.Niitäkin on paljon hyviä jotka on jostain syystä täytynyt antaa pois.
Minä kannattaisin sellaista.otettaessa täyskasvuisen luovutetun tai löytökoiran,voi saada luonnevikaisen,tai häiriintyneen koiran.
Pennun opettaminen kyllä sujuisi vielä,mutta aion harkita tarkkaan.
Minulla on vanhempi mies rinnallani. Olemme päättäneet vanheta yhdessä elämällä täyttä ja monipuolista elämää. Onnelliseen elämään kuuluu ensisijaisesti terveys ja toiseksi rakkaus vai olisiko toisinpäin ; )
Miehelläni on vielä lapsia kotonaan yksi alaikäinen ja toinen opiskelee ja asuu isän kanssa. Nuoriso ympärillä pitää mielen nuorena ja jalat ketterinä. Kun tapasimme olimme molemmat yksinhuotajia ja meillä on ollut paljon toinen toisillemme annettavaa.
Olemme usein naureskelleet, sille nuorelle pojan kossille, joka ei sieltä vanhemmankaan miehen sisältä minnekään katoa. Sama pätee meihin tyttöihin ; )
Rakkastaminen ja rakastetuksi tuleminen kuuluu onnelliseen elämään. Yksinäisyys on pahinta iässä missä hyvänsä, sitä en kenellekään tahtoisi.- Hertta2009
Minulla oli mies 14v. vanhempi kuin minä,eikä se koskaan haitannut.
Saatoin hänet hautaan syksyllä.Nyyhk.
Rakkaus välillämme säilyi viimeiseen asti,vielä pari päivää ennen poisnukkumistaan hän sanoi olevansa niin rakastunut minuun!
Samoin minä ,kiitin häntä ja kerroin kuinka hyvä kumppani hän oli ollut minulle.Ne olivat hellät ja kauniit jäähyväiset:)
Mutta yksinkin on selvittävä,ja rakkautta riittää lapsille,lapsenlapsille ja muutamille ystäville!
Varmaan näivettyisimme henkisesti jos emme koe rakastavamme. Jos ei ole kohdetta,niin ainakin elämää ja Luojaamme. Terveiseni sinulle:) Hertta2009 kirjoitti:
Minulla oli mies 14v. vanhempi kuin minä,eikä se koskaan haitannut.
Saatoin hänet hautaan syksyllä.Nyyhk.
Rakkaus välillämme säilyi viimeiseen asti,vielä pari päivää ennen poisnukkumistaan hän sanoi olevansa niin rakastunut minuun!
Samoin minä ,kiitin häntä ja kerroin kuinka hyvä kumppani hän oli ollut minulle.Ne olivat hellät ja kauniit jäähyväiset:)
Mutta yksinkin on selvittävä,ja rakkautta riittää lapsille,lapsenlapsille ja muutamille ystäville!
Varmaan näivettyisimme henkisesti jos emme koe rakastavamme. Jos ei ole kohdetta,niin ainakin elämää ja Luojaamme. Terveiseni sinulle:)Kiitos terveisistäsi, kirjoitit kauniisti. Käyn täällä silloin tällöin piipahtelemassa. Kirjoitan runon runoketjuun tai otan kantaa hyviin aloituksiin. Kauniita pakkaspäiviä sinulle ja rakkaillesi.
Mandi
- Fanni
Onnea, kun saa puuhastella.
Tänään tehtiin kaksin 90 pikkupullaa, laktoosittomia solmuja. Hupijuttu, kun isovanhemmat leipovat keittiöpöydän ääressä nokakkain. Se on järkeistetty työskentely ja aikakin otettiin, kaikkineen alusta loppuun 2 tuntia. Harjoittelukertoja lie kymmeniä ! Onpa nyt laktaasientsyymin täydellistä puutetta potevalle kahvipullat pitkäksi aikaa.
Toinen arkionnellisuuden lisääjä ovat mukavat "puhtaanapitokammarit", suihkukaappi, lämmin laatta jalan alle, pesuistuin jne.
Tämän kirjoitettuani vasta lukemaan noita muita.Olisi kiva tietää,koska se alkaa..Tuli mieleen yksi 95vuotias mummo,kertoi:"Kun ei ole mitään tekemistä,niin käyn katsomassa vanhuksia sairaalassa"..hih..Ei tuntenut yhtään itse olevansa vanhus.No,,kun tulen vanhaksi,toivon,että näen vielä
lukea,sillä se on parasta,mitä tiedän.Nyt,luen paljon,kirjasto on vastapäätä,olen vaki-asiakas..
Räplään myös tätä tietokonetta ja pelailen kaikenlaista.
Teen ristikoita ja sudokuita..ym ym.. Käyn vetämässä "Vertaisryhmää" ym..Kiirettä pitää,ainakin tässä iässä (vuosimalli-37)Onnellinen olen,tekemistä piisaa. Mukavaa päivää..t.Irkku- Hertta2009
irkku-37 kirjoitti:
Olisi kiva tietää,koska se alkaa..Tuli mieleen yksi 95vuotias mummo,kertoi:"Kun ei ole mitään tekemistä,niin käyn katsomassa vanhuksia sairaalassa"..hih..Ei tuntenut yhtään itse olevansa vanhus.No,,kun tulen vanhaksi,toivon,että näen vielä
lukea,sillä se on parasta,mitä tiedän.Nyt,luen paljon,kirjasto on vastapäätä,olen vaki-asiakas..
Räplään myös tätä tietokonetta ja pelailen kaikenlaista.
Teen ristikoita ja sudokuita..ym ym.. Käyn vetämässä "Vertaisryhmää" ym..Kiirettä pitää,ainakin tässä iässä (vuosimalli-37)Onnellinen olen,tekemistä piisaa. Mukavaa päivää..t.IrkkuSiitä ei ole kuin vajaa neljä kuukautta kun ukkokultani jätti minut tänne yksin,enkä ole ollenkaan vielä sopeutunut tähän!!!
Olen ekaa kertaa ihan vihainen hänelle,jota hoidin ja passasin!
Hyvähän hänellä oli,kun minä nuorempana olin rinnalla,ja ajattelin hänen parastaan!
No---tiedän,että pääsen vielä kiinni elämään,nämä viikonloput vaan ovat kurjia! irkku-37 kirjoitti:
Olisi kiva tietää,koska se alkaa..Tuli mieleen yksi 95vuotias mummo,kertoi:"Kun ei ole mitään tekemistä,niin käyn katsomassa vanhuksia sairaalassa"..hih..Ei tuntenut yhtään itse olevansa vanhus.No,,kun tulen vanhaksi,toivon,että näen vielä
lukea,sillä se on parasta,mitä tiedän.Nyt,luen paljon,kirjasto on vastapäätä,olen vaki-asiakas..
Räplään myös tätä tietokonetta ja pelailen kaikenlaista.
Teen ristikoita ja sudokuita..ym ym.. Käyn vetämässä "Vertaisryhmää" ym..Kiirettä pitää,ainakin tässä iässä (vuosimalli-37)Onnellinen olen,tekemistä piisaa. Mukavaa päivää..t.IrkkuTeen pitkiä sauvakävelylenkkejä ja usein tapaan samoja vastaantulijoita lenkkipolkuni varrella. Olen helposti lähestyttävissä ja ihmiset tulevat spontaanisti juttusilleni. Olen nyt useampana päivänä vaihtanut kuulumisia erään pienen ja iloisen miehen kanssa joka myös lenkkeilee. Tänään hän kertoi ikänsä hämmästyin 87-vuotias, en olisi uskonut, huumorintajuinen ja terävä. Hän naureskeli, jotta on ne ohikulkijat muutaman kerran joutuneet hänet hangesta nostamaan kun on kaatunut ; )
- Jatta
Hertta2009 kirjoitti:
Siitä ei ole kuin vajaa neljä kuukautta kun ukkokultani jätti minut tänne yksin,enkä ole ollenkaan vielä sopeutunut tähän!!!
Olen ekaa kertaa ihan vihainen hänelle,jota hoidin ja passasin!
Hyvähän hänellä oli,kun minä nuorempana olin rinnalla,ja ajattelin hänen parastaan!
No---tiedän,että pääsen vielä kiinni elämään,nämä viikonloput vaan ovat kurjia!näitä viestejä myöhäistunneilla ja Sinun viestisi oli jollain tapaa tutun tuntuinen. Nimittäin, kaksoissisareni menetti miehensä seisovilta jaloilta,sydäninfarktiin. Mitään ei ollut tehtävissä. Oli vasta 43 v.
Rakas siskoni ei sopeutunut tilanteeseen, vaan suri miestään vuosia. Ei päässyt yli, vaikka kuinka yritti. Viikonloput ja juhlapyhät olivat kauheita.
Hän ei jaksanut, vaan uupui surunsa keskellä ja menehtyi hänkin, vain 49 vuotiaana.
Ole Sinä vahvempi ja yritä saada elämän syrjästä kiinni jotenkin.
Toivon jaksamista ja voimia Sinulle surusi keskellä. "Viel`uusi päivä kaikki muuttaa voi". korpikirjailija kirjoitti:
Teen pitkiä sauvakävelylenkkejä ja usein tapaan samoja vastaantulijoita lenkkipolkuni varrella. Olen helposti lähestyttävissä ja ihmiset tulevat spontaanisti juttusilleni. Olen nyt useampana päivänä vaihtanut kuulumisia erään pienen ja iloisen miehen kanssa joka myös lenkkeilee. Tänään hän kertoi ikänsä hämmästyin 87-vuotias, en olisi uskonut, huumorintajuinen ja terävä. Hän naureskeli, jotta on ne ohikulkijat muutaman kerran joutuneet hänet hangesta nostamaan kun on kaatunut ; )
Olen myöskin huomioinut että samat lenkkeilijät tulee aina vastaan, se on oma porukka joka lenkkeilee ja toiset ei lähde lenkille millään.
Tavalllaan tutuiksi tullaan lenkilläkin, vaikka vaan senverran, että ryhdytään tervehtimään, kun usein nähdään.
Harvoin minä pysähdyn juttelemaan vaan mennä viipotan eteenpäin, siellä reissulla yleensä mietin päivän tapahtumat, mitä teen.
Onhan se hyvä paikka punnita ja tyhjentää liiat ajatuksetkin matkan varrelle.- Hertta2009
monica kirjoitti:
Olen myöskin huomioinut että samat lenkkeilijät tulee aina vastaan, se on oma porukka joka lenkkeilee ja toiset ei lähde lenkille millään.
Tavalllaan tutuiksi tullaan lenkilläkin, vaikka vaan senverran, että ryhdytään tervehtimään, kun usein nähdään.
Harvoin minä pysähdyn juttelemaan vaan mennä viipotan eteenpäin, siellä reissulla yleensä mietin päivän tapahtumat, mitä teen.
Onhan se hyvä paikka punnita ja tyhjentää liiat ajatuksetkin matkan varrelle.Tuntuu niin yksinäiseltä kävellä ja kuntoilla,vaikka kuinka tiedän sen olevan terveellistä! :(
En kai ole oikein tottunut,on aina ollut tarpeeksi työtä,joka antaa liikuntaa.
Kesällä odotan puutarhatöitö :D
JK. Muuten olen onnellinen! Hertta2009 kirjoitti:
Tuntuu niin yksinäiseltä kävellä ja kuntoilla,vaikka kuinka tiedän sen olevan terveellistä! :(
En kai ole oikein tottunut,on aina ollut tarpeeksi työtä,joka antaa liikuntaa.
Kesällä odotan puutarhatöitö :D
JK. Muuten olen onnellinen!korvaa lenkkeilyn, olikohan suositus liikkumiselle puoli tuntia päivässä, ja kun on asunto muoto, jossa on töitä, niin helpostihan tulee suositus täytettyä.
Mutta kummasti se piristää kun tekee pienenkin lenkin pääsee tervehtimään tuttuja ja jos haluaa voi muutaman sanan vaihtaakin - Onkuin olisi kylässä käynyt.
Liikuntoa pidän tärkeänä osana hyvin voivalle vanhuudelle.Kun kesäisin ajelee vanhaikotien ja palvelutalojen ohi, ei pihalla näy ainoatakaan vanhusta. Liikkumattomuus on hyvin vaarallista.
- Kirveli
...olen Aatin kanssa, sillä itse koen suurta onnea siitä, että ympärilläni ei ole koko ajan ihmisiä, että minulla on oma vapaus ja oma rauhallinen elämä.
Työelämän ja perhe-elämän aikana sitä usein kaipasi välillä yksinäisyyttä, mutta silloin se ei ollut lainkaan mahdollista.Ja varsinkin mustasukkaisen tai muuten kovin takertuvan kumppanin kanssa elämä voi myöskin olla ihan tukahduttavaa.
Mutta vaikka asuu yksin, ei se tarkoita että olisi yksinäinen. Kyllähän on tärkeää kuitenkin yksinkin-viihtyvälle , että on ystäviä ja minä ainakin iloitsen suuresti siitä , että on ihminen, jonka kanssa voi olla päivittäin vaikka puhelinyhteydessä ja tietysti tavatakin silloin tällöin.- Hertta2009
Kyllä sitä pitää viihtyä itsensäkin kanssa---tänään sen taas oivalsin.
Joskus on niin peevelin hauskaa tälläkin saralla,että ihan täytyy hihittää! Taidan olla aika valikoiva seurani suhteen minäkin:) - hyvä puoli,
Hertta2009 kirjoitti:
Kyllä sitä pitää viihtyä itsensäkin kanssa---tänään sen taas oivalsin.
Joskus on niin peevelin hauskaa tälläkin saralla,että ihan täytyy hihittää! Taidan olla aika valikoiva seurani suhteen minäkin:)tapaa jokapäivä uusia ihmisiä.
Tämä oli vitsi jonka luin tänään jostakin kirjasta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, se auttaisi jo paljon minua
tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin1142086- 861324
- 421105
Pyhäjärvi -kuntaliiton LISTALLA - ajautuu kriisikunnaksi
”Vaaravyöhykkeessä” Kuntaliiton erityisasiantuntija Olli Riikonen nostaa esille Punakallion listalta todennäköisistä kri145904Vieläkään nainen ei mitään tunnistettavaa sinusta
ei minusta, ei meistä, eikä meidän historiasta. Voisit kyllä kirjoittaa jotain spesifistä mitä meidän välillä on tapahtu73900Miten menee omasta mielestä?
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f6e1e5b9-dd40-4eaf-ac96-036894307db5 Listan kärjessä Ähtäri28837Nainen, olet minun makuuni joka suhteessa
Siksi tämä on mennyt niin vaikeaksi, ja ei tahdo ajatukset millään pysyä arjessa, vaan ne karkaa koko ajan unelmiin sinu22771Jos en enää
sinua näkisi, tekisinkö jotain toisin? Kertoisinko sinulle kaiken? Sen miten paljon minulle merkitset ja kuinka kaipaan38770Ehkäpä tunnet sinuun kohdistuvan rakkauden
Mutta tunnetko tuskani siitä sinuun kohdistuvasta suuresta ikävästä ja toteutumattomasta läheisyydestä? Vaistoatko kun i49752Ei mene kauaa että kaikki vedätykset
Selviää.. Moni täältä on syytteessä.. Mahdollisesti palsta menee kiinni.. Tällä hetkellä jokainen viesti kiertää sup56699